Olen onnellinen siitä, että päätin olla hankkimatta lapsia. Nyt kun olen seitsemänkymmentävuotias, en kadu hetkeäkään.
Istuin Helsingin ydinkeskustassa yksityisen lääkärikeskuksen käytävällä ja odotin vuoroani ihotautilääkärille. Viereeni asettui nainen, jonka kanssa aloitin hieman vaivihkaisen keskustelun. Hän osoittautui yllättävänkin miellyttäväksi jutustelijaksi, ja huomasin, että keskustelu hänen kanssaan muutti suhtautumistani moniin asioihin.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, kuinka huoliteltu ja tyylikäs hän oli olisin veikannut hänen iäkseen korkeintaan viisikymmentä vuotta. Keskustelun aikana paljastui, että hän oli kuitenkin jo yli 70. En olisi ikinä arvannut; hän näytti hyväkuntoiselta ja erilaiselta verrattuna muihin ikätovereihinsa.
Hän kertoi olevansa nimeltään Minttu Saarinen, ja että elämässään hän oli ollut kahdesti naimisissa, mutta nykyään asui yksin. Ensimmäisestä liitosta hän erosi melko nuorena ei koskaan ollut halunnut lapsia. Hänen ensimmäinen miehensä tiesi, ettei Minttu koskaan halunnut äidiksi, mutta kolmekymmentä vuotta täytettyään mies alkoi vihjata yhä useammin, että oikeassa, täyspainoisessa perheessä on lapsia. Mintun äidinvaisto ei kuitenkaan koskaan herännyt, ja hän piti päätöksensä.
Hän sanoi, että oli helpompaa erota kuin ryhtyä synnyttämään lasta vain jonkun toisen toiveen takia. He keskustelivat asiasta rehellisesti ja päättivät erota, kumpikin omille poluilleen.
Toisen kerran Minttu avioitui eronneen miehen kanssa, jolla oli jo lapsi edellisestä liitosta eikä hänkään halunnut lisää lapsia. Heidän yhteiselonsa sujui enimmäkseen hyvin lasten saamiseen liittyviä keskusteluja ei koskaan tarvinnut käydä. Mies oli jopa kiitollinen siitä, ettei Minttu halunnut lapsia. Silti onni ei kestänyt kauaa mies menehtyi auto-onnettomuudessa.
Minttu tunnusti, ettei yksinäisyys häntä vaivaa. Päinvastoin hän nauttii, kun voi elää juuri niin kuin haluaa, ilman kompromisseja. Hän uskoo vakaasti, ettei tule koskaan katumaan päätöstään.
Monet hänen ystävistään, jotka aikoinaan uskoivat lastensa olevan tukena vanhoilla päivillään, huokaavat surullisina. Lapset aikuistuvat ja jatkavat omia polkujaan, eivätkä välttämättä kaipaa vanhempiaan seurakseen. Siksi Minttu ei koskaan miettinytkään lapsia hän on varma, ettei olisi ollut niille tärkeä vanhuudessa. Nyt hän elää täyttä elämää ja osaa nauttia jokaisesta hetkestä. Lapsen puuttuminen tuo hänelle helpotusta, ei raskautta.
Vesilasillinen?
En jää nääntymään tai kitumaan yksin. Kun muut säästivät eurot lastensa harrastuksiin ja koulumaksuihin, minä säästin itseni hyväksi. Nyt minulla on riittävästi säästöjä, jotta pystyn ostamaan hoivapalveluja koko loppuelämäkseni, jos tarve tulee!
Miten sinä ajattelet tästä? Voisitko olla samaa mieltä?
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
