Olen iloinen, että päätin olla hankkimatta lapsia. Nyt olen 70-vuotias, enkä kadu sitä lainkaan.
Olen varannut ajan ihotautilääkärille ja istun nyt käytävällä odottamassa vuoroani. Vieressäni istuu nainen, jonka kanssa alan jutella. Hän osoittautuu todella mukavaksi ja kiinnostavaksi keskustelijaksi. Mielenkiintoisinta on se, että keskustelumme jälkeen moni ajatus mielessäni muuttuu.
Huomaan heti, kuinka siististi ja tyylikkäästi hän on pukeutunut. Ensimmäiseksi arvioin hänen olevan korkeintaan 50-vuotias. Keskustelun aikana hän kuitenkin paljastaa, että on jo yli 70. En olisi ikinä arvannut hän näyttää todella hyvältä ja erottuu ikätovereidensa joukosta.
Uudesta tuttavuudesta opin, että hän on ollut naimisissa kahdesti, mutta elää nyt yksin. Ensimmäinen aviomies jäi taakse melko nuorena, sillä nainen ei halunnut saada lapsia.
Mies tiesi hänen toiveestaan elää lapsettomassa liitossa, mutta naisen täytettyä 30 vuotta hän alkoi vihjailla, että täysi perhe on sellainen, johon kuuluu lapsi. Vuosien mittaan naisen äidinvaisto ei kuitenkaan herännyt eikä päätös muuttunut.
Hänelle oli helpompaa erota kuin ryhtyä vasten tahtoaan äidiksi. He kävivät rehellisen keskustelun ja päättivät jatkaa eri teille.
Toisen kerran nainen meni naimisiin eronneen miehen kanssa, jolla oli jo lapsi edellisestä avioliitosta eikä hänelläkään ollut enää halua uusiin lapsiin. Elämä tuntui sujuvan hyvin lapsista ei puhuttu lainkaan. Mies oli jopa helpottunut siitä, ettei naista kiinnostanut lasten hankinta. Heidän yhteinen aikansa päättyi kuitenkin lyhyeen, kun mies menehtyi auto-onnettomuudessa.
Nainen tunnustaa, ettei yksinäisyys vaivaa häntä yhtään. Päinvastoin, hän on onnellinen, ettei tarvitse mukautua kenenkään toisen tahtoon. Eläkeläisenä hän on varma, ettei koskaan tule katumaan päätöstään.
Hänen ystävänsä, jotka joskus elivät toivossa lastensa avusta, huokaavat nyt surullisena. Lapset kasvavat ja kulkevat omia polkujaan. Ei vanhemmilla ole merkitystä, kun omat elämät vetävät eteenpäin. Juuri siksi tämä nainen ei koskaan halunnut lapsia eikä edes harkinnut asiaa uudelleen. Nyt hän kokee elämänsä rikkaana ja nauttii jokaisesta hetkestä. Lapsien puuttuminen tuo iloa, ei surua.
Lasi vettä vanhuudessa?
En jää nälkäiseksi tai ilman apua. Kun ystäväni käyttivät rahansa lapsiin, minä laitoin säästöön. Nyt näillä säästöillä maksan hoivan itselleni loppuelämäni ajan!
Mitä mieltä sinä olet tästä? Voisitko nähdä asian samalla tavalla?
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
