Olen 89-vuotias. Minua yritettiin huijata puhelimessa – mutta olen insinööri. Kun puhelin soi sillä tiistaiaamuna, join minttuteetä ja ratkoin sudokuja. Nyt 93-vuotiaana pääni on yhä terävä – aivan kuten silloin, kun ohjelmoin 60-luvulla. – Rouva Virtanen? – kuului lipevä ääni langan toisesta päästä. – Soitamme pankkitilisi epäilyttävästä toiminnasta. Ahaa. Taas yksi. – Oi, kuinka pelottavaa – sanoin parhaalla tärisevällä “mummon” äänelläni. – Mitä minun pitää tehdä, poikaseni? – Tarvitsemme pankkikorttisi numeron. – Totta kai… kunpa vain löytäisin silmälasini… – pidin pienen tauon. – Mutta tiedätkö mitä? Parempi kun sinä kerrot viimeiset neljä numeroa, niin voin vahvistaa. Voin varmistaa, että olet oikeasti pankista. Vaivaantunut hiljaisuus. – Näin ei voi toimia, rouva. Tarvitsemme koko numeron. – Ymmärrän – huokaisin. – Sano vain yksi asia… käytättekö tavallista VoIP-protokollaa vai päästä päähän -salausta? Toinen tauko. – Rouva, teidän pitäisi vain… – Kysyn siksi, että samalla kun juttelemme, olen jo jäljittänyt IP-osoitteenne. Mielenkiintoista… soitto nettikahvilasta. Tiedätkö, suunnittelin neljäkymmentä vuotta tietoturvajärjestelmiä. Olen järjestelmäinsinööri. Se opettaa yhtä sun toista. – Minä… rouva… – Vielä yksi juttu – lisäsin. – Aktivoin juuri skriptin linjallani. Se kerää nyt tietoja laitteestasi. Luettelenko kontaktisi vai lähetänkö ne suoraan poliisille? Kuulin nielaisun. – Tuo on laitonta… – Laitonta? – naurahdin. – Poika, minä koodasin jo silloin, kun sinun mummosi vielä opetteli kävelemään. Tallennan myös tämän koko keskustelun – metatietoineen. Ja tiedätkö parasta? Näen näyttösi. Hei, Jere. Kiva profiilikuva. Tietääkö äitisi, mitä puuhaat? Klik. Puhelu loppui. Nauroin niin, että melkein kaadoin teekuppini. Soitin sitten lapsenlapselleni – sille, joka aina pilkkaa ettei mummo ymmärrä tietotekniikkaa. – Aleksi – sanoin, kun hän vastasi – huijasin juuri huijaria, joka yritti varastaa minulta. Vieläkö luulet, etten ymmärrä “internetiä”?

Olen nyt 89-vuotias. Eräänä tiistaiaamuna sain puhelun joku yritti huijata minua. Mutta enhän minä ollut kuka tahansa olen insinööri.

Muistan vielä selvästi, miten istuin keittiössäni Helsingissä, join minttuteetä ja ratkoin ristisanatehtävääni. Silloin olin jo 93-vuotias, mutta pää pelasi yhä yhtä kirkkaasti kuin silloin aikoinaan 1960-luvulla, kun ohjelmoin ensimmäisiä tietokoneita.

Rouva Korhonen? kuulin lipevän äänen soivan korviini. Soitamme teille liittyen epäilyttävään toimintaan pankkitilillänne. Olemme havainneet jotain epäilyttävää.

Aivan niin. Taas yksi näistä.

No voi hyvänen aika sentään, pelästytitte vanhan ihmisen, sanoin mahdollisimman huteralla ja värisevällä mummot äänelläni. Mitä minun pitäisi nyt tehdä, nuori mies?

Tarvitsisimme pankkikorttinne numeron varmistusta varten.

Totta kai, aivan, antakaas kun kaivan silmälasit esille ja jätin linjalle pienen hiljaisuuden. Tiedättekö mitä? Parempi olisi, jos kertoisitte minulle korttini viimeiset neljä numeroa, niin minä vahvistan ovatko ne oikein. Varmuudeksi, että te olette oikea pankista.

Tuli painostava hiljaisuus.

Emme voi noin toimia, rouva. Tarvitsisimme koko numeron.

Ymmärrän huokaisin. Mutta voisitko ensin kertoa minulle Soitatteko tavallisella VoIP-yhteydellä vai onko linjanne päästä päähän salattu?

Taas hiljainen hetki.

Rouva, meidän täytyy vain

Kysyn, koska tässä istuessani seuraan jo IP-osoitettasi. Mielenkiintoista soitto tulee nettikahvilasta. Tiedäthän, että neljäkymmentä vuotta suunnittelin turvallisuusjärjestelmiä. Olen järjestelmäinsinööri. Siinä oppii kaikenlaista.

Minä rouva

Ja vielä yksi asia lisäsin rauhallisesti. Aktivoin linjalleni juuri pienen skriptin. Se noutaa parhaillaan tietoja laitteestasi. Haluatko kuulla yhteystietolistasi sisällön, vai lähetänkö sen suoraan viranomaisille?

Kuulin nielaisun.

Tuo on laitonta

Laitonta vai? nauroin hiljaa. Poika, minä kirjoitin koodia kun isoäitisi vielä opetteli kävelemään. Ja aivan kuten tiedoksi, tallennan koko keskustelun metatietoineen. Tiedätkö mikä parasta on? Näen näyttösi. Hei vaan, Jani. Mukava profiilikuva. Tietääköhän äitisi, mitä oikein puuhaat?

Naps.

Puhelu katkesi.

Naurahdin niin makeasti, että teekuppi oli kaatua käsistäni. Soitin heti perään lapsenlapselleni sille, joka aina vitsailee, etten ymmärrä tekniikkaa.

Eero sanoin kun hän vastasi. Tiedätkö mitä? Yksi rosvo yritti juuri huijata minua, mutta minäpä pyöritin häntä kuin sähkövatkainta. Vieläkö luulet, etten ymmärrä internetin päälle?