Odotimme suurin toivein, että äiti jäisi eläkkeelle, muuttaisi maalle ja antaisi minun ja mieheni käyttöön heidän kolmen huoneen kerrostaloasunnon Helsingissä!
Haluan kertoa teille naapuristani, jonka nimi on Sirkka. Hän on nyt 68-vuotias. Sirkka oli pitkään yksin isossa kerrostaloasunnossaan. Viime aikoina Sirkka laittoi kotinsa vuokralle ja lähti kummalliseen matkaan.
Hänen tyttärensä tuli luokseni ja alkoi valittaa, kasvot punaisina:
Mitä äitini oikein tekee? Olen niin pettynyt häneen! Nyt anoppini huutaa, että kun vanhenen, minusta tulee yhtä omituinen kuin äitini. Ei omena puusta kauas putoa, hän sanoo. Minä ja mieheni otimme juuri autolainan! Jo kaksi kuukautta ollaan myöhässä lyhennyksissä. Luotin äitiin, että hän auttaisi! Mutta äiti petti meidät: vuokrasi asuntonsa ja katosi matkalle!
Katsoin Ainoa kummastuneena: miksi äidin pitäisi maksaa heidän auton lainaa? Sillä välin Aino jatkoi:
Anoppini on todella suuttunut, kun asumme hänen asunnossaan, kun taas äitini lähti reissuun vuokraamalla omansa!
Ymmärsin, että Aino odottaa myötätuntoa minulta. Mutta itse ajattelen, että Sirkka teki oikein. Hänellä pitää olla oikeus elää oman mielensä mukaan. Miksi niin moni kuvittelee, että eläkkeelle jäävän naisen pitäisi aina omistautua lapsille ja lapsenlapsille? Sehän tuntuu väärältä! kysyin Ainolta:
Miksi et luota itseesi ja mieheesi? Teidän omiin voimiinne? Miksi ette 15 aviovuoden aikana yhdessä ostaneet omaa kotia? Silloin anoppisi ei purnaaisi yhtään.
Aino kertoo:
Luulin todella, että kun äiti jäisi eläkkeelle, hän muuttaisi mökille Savoon ja minä mieheni kanssa saisimme sen kolmen huoneen asunnon!
Päätin huvittelu mielessäni kysyä Ainolta:
Entä jos Sirkka vaikka menisi naimisiin? Minulla on ystävä, joka lomaili Kreikassa. Siellä hän tapasi miehen ja avioitui, nyt elää onnellisena siellä. Ehkä Sirkka tekee vielä samoin. Ihan kuin sadussa.
Tuon jälkeen Aino katsoi minua hämmentyneenä. Olin äskettäin nähnyt Sirkan kuvia netissä: hän kertoi lepäävänsä hyvin, nauttivansa elämästä. Olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Hän teki oikean päätöksen. Ikä ei ole este onnellisuudelle eikä sille, että elämässä voi tulla uusia, mukavia yllätyksiä.
Kaikki oli kuin outoa unta. Sirkka leijui järven yllä, asunnosta kasvoi koivunalkuja, eikä kukaan tiennyt, kumpi oli äiti, kumpi tytär vai oliko kukaan heistä oikeasti olemassa? Raha muuttui euroista harakanvarpaiksi, ja Aino ja hänen miehensä ajoivat lainatun auton kanssa Joulupukin selässä Oulun katuja pitkin. Sirkka hymyili pilven päällä, ja koko kaupungin väki tanssi kanssaan. Ja vanhat unelmat sulivat kevätlumena.
