Hei, kuule tämä tarina ihan kuin siitä voisi löytyä jotain meille tuttua, arjen keskeltä.
Mervi ja Antti elivät hyvää elämää. He menivät naimisiin molemmat kolmevitosina aika kypsässä iässä siis, niin kuin täällä usein tehdään. Sitten syntyi heidän poikansa, Tommi. He olivat onnellinen pieni perhe, eikä rahasta ollut puutetta. He ostivat asunnon Helsingistä, ja heidän kesämökkinsä Karjalohjalla remontoitiin viimeisen päälle mukavaksi, saunoineen ja kaikkinensa. He reissasivat ulkomaille lomille, välillä Tukholmaan, toisinaan Portugaliin tai jonnekin lämpimään. Antti oli Merville uskollinen, eikä Mervillä ikinä käynyt mielessäkään miettiä muita miehiä.
Tommi kasvoi, ja pari vuotta sitten hän meni naimisiin ihanan Aino-tytön kanssa oikea suomalainen satutyttö, sellainen, joka on lämminhenkinen ja sydämellinen. Molemmat olivat reilu kakskymppisiä. Mervi mietti silloin, että ollaan Antin kanssa oltu ihan samanlaisia, vain kymmenen vuotta myöhemmin. Tommin ja Ainon vanhemmat ostivat nuorelle parille pienen kaksion Espoon Tapiolasta.
Kaikki tuntui olevan kohdallaan, Mervi oli tyytyväinen elämäänsä. Mutta ajan myötä, ehkä iän mukanaan tuomana tai jonkin oudon aavistuksen takia, hän alkoi pelätä, että tämä idylli ei ehkä kestäisi. Jotenkin sellainen suomalainen epäuskoisuus, että kohta varmaan tapahtuu jotakin pahaa.
Ja niin kävi.
Antti sairastui, eikä mennyt kauaa, kun hän menehtyi. Merville se oli iso isku, ja pitkään kaikki tuntui harmaalta. Vähitellen hän kuitenkin oppi taas elämään meni töihin ensi kertaa vuosiin, kun oli ollut vuosia kotona hoitamassa kaikkea.
Sitten alkoi perintökuvioiden selvittäminen. Kaikki sanoi, että pesä pitää avata, niin kuin Suomessa lakikin vaatii. Hän meni Tommin kanssa istumaan lakitoimistoon. Rehellisesti sanottuna hän ei ollut miettinyt edes, miten varallisuus jakaantui kai puolet on hänen ja puolet Antin, ajatteli Mervi. Antin vanhemmatkin olivat jo aikapäiviä sitten haudassa Malmin hautausmaalla.
Kun he pääsivät notaarin pakeille, odotti yllätys. Pöydän ääressä istui nainen, jota Mervi ei tuntenut lainkaan. Hän oli vähän elämäänsä nähneen näköinen, ehkä kuuskymppinen, ja selvästi jotain Antin menneisyydestä.
Kohta kävi ilmi, että Antti oli laatinut testamentin liki kolmekymmentä vuotta sitten eikä koskaan perunut sitä. Ja niin, se testamentti tavalla tai toisella meni nyt täytäntöön. Antin osuus perinnöstä kuului tälle naiselle.
Mervi meni aivan hiljaiseksi. Ei oikein voinut käsittää asiaa miten joku vieras voisi nyt vaatia puolet kaikesta? Notaarikin sanoi, että näin laki määrää, jos paperit on kunnossa.
No, siinä sitten selvisi, että tämä nainen, Ritva, oli Antin ensirakkaus Turun opiskeluajoilta. Nuoressa aikuisiässä he olivat kuin elokuvasta; kaikki oli vielä edessä. Ritva oli Antin ensimmäinen, ja Antti oli leikkisästi sanonut, että sähän oot ihan kuin mun lapsi. Ritva nauroi silloin makeasti.
He katselivat yhdessä elokuvaa, jossa pariskunta laati toisilleen testamentin, ja päättivät pikkutunneilla, että hei, mekin tehdään tällainen kaikki mitä minulla on, kuuluu sinulle. Tehtiin oikein paperit ja notaarilla käytiin; jälkikäteen skoolattiin kuohuviinillä ja yö meni omissa merkeissään.
Elämä tuli sitten tielle. Antin isä sairastui, ja Antti sekä äitinsä matkusti Ruotsiin hoitoon heti opintojen jälkeen. Ritva tapasi jonkun, jonka kanssa hän tuli raskaaksi. Lapsen isä kosikin, ja Ritvan äiti kannusti tytärtään menemään naimisiin että tämä olisi nyt vakaata. Antille Ritva ei saanut koskaan kunnollisia vastauksia kirjeisiinsä.
Niiden polut erosivat Ritva avioitui, muutti Mikkeliin miehensä töiden perässä. Tytär syntyi, mutta avioliitto ei toiminut ja aikaa myöten he erosivat. Ritva kirjoitti oman testamenttinsa tyttärelle jo aikoja sitten eikä muistanut lainkaan, että olisi oikeutettu johonkin Antin kautta.
Vasta sitten, kun tuli kirje lakitoimistolta, Ritva hämmästyi. Oli jo unohtanut lähes kokonaan sen, miten palavasti oli joskus Anttia rakastanut. Mutta nimi palautti muistot pintaan.
Antti puolestaan unohti koko testamentin väsyttävien perhehuolien myötä. Kun kuuli Ritvan menneen naimisiin ja muuttaneen pois, hän päätti sysätä kaiken menneisyyteen. Myöhemmin hän tapasi Mervin. Syvää rakkautta ei tullut, mutta tykkäys oli aitoa, ja elämästä tuli vakaa.
Mervi mietti, mitä nyt oikein voi tehdä. Ottaako tämä tuntematon nyt oikeasti puolet kaikesta? Mitään perinnejuttuja ei voisi enää muuttaa. Ja kyllä Mervi koki sen lähes petoksena kaikki nuo yhteiset vuodet, eikä sanaakaan entisestä rakkaudesta.
Ja nyt yhtäkkiä kaikki asunto Lauttasaaressa, kesämökki, auto, tilillä olevat eurot Puolet piti siirtää kokonaan Ritvalle.
Mervi yritti haastaa oikeuteen ja valitti, mutta mikään ei muuttunut, hermot vain aivan riekaleina.
Lopulta Mervi sai pitää oman osuutensa ja Ritva osti uuden kodin ja lähti tyttärensä kanssa lomalle Ahvenanmaalle, rantakallioiden ääreen. Kiitti joka aamu, että elämä vielä kantoi ja että kaikki tuntui pitkän ajan jälkeen hyvin keveältä.
Niin vaan elämä kääntyy, kun vanhoja papereita kaivetaan esiin.
