Vanhempani olen tuntenut vain valokuvista vanhassa albumissa. Äitini kuoli synnytyksessäni, ja isäni ei suurta suruaan kestänyt hän käänsi selkänsä minulle ja luopui minusta. Isoisäni haki minut synnäriltä ja otti minut huomaansa.
Isoisä ei voinut jäädä pois töistä, joten hän palkkasi minulle lastenhoitajan, joka piti minusta huolta iltaan asti. Kun aloitin päiväkodin, hänen oli jo helpompaa. Aika kului nopeasti, ja minusta ja isoisästä tuli erottamattomat. Meillä ei koskaan ollut riitoja, vaan löysimme aina kompromisseja, jopa silloin, kun olin villi teini. Olen aina ollut syvästi kiitollinen, että hän pysyi rinnallani. Minua kauhistutti ajatella, mitä elämästäni olisi tullut ilman häntä.
Osoitin kiitollisuuttani sillä, että autoin kotona ja ahkeroin koulussa. Hän oli ylpeä, kun osallistuin kaikkiin koulun kilpailuihin ja urheilukisoihin.
Hän tuki minua myös ammatinvalinnassa. Olin kauan kiinnostunut biologiasta, mutta en ollut varma alasta. Isoisäni esitteli minut ystävälleen Aarolle, joka oli arvostettu lääkäri Helsingissä. Keskusteluumme jälkeen ymmärsin sydämessäni, että tämä oli kutsumukseni.
Yliopistovuodet kuluin opinnoissa. Harjoitteluni suoritin yhdessä pääkaupungin arvostetuimmista sairaaloista. Matkalla oli vaikeita hetkiä, mutta jaksoin sinnitellä ja erikoistuin neurokirurgiaan!
Opintojen jälkeen sain puhelun Helsingissä sijaitsevasta arvostetusta yksityissairaalasta. Sain työpaikan, josta moni vain unelmoi tiesin, että olisi hulluutta kieltäytyä. Alkoi uuvuttava, mutta innostava työputki. Sain tehdä useita leikkauksia, enkä epäonnistunut kertaakaan. Vuoden jälkeen pidin jo luentoja, sillä kokeneetkin lääkärit halusivat kuulla minua. Jo parin vuoden kuluttua nimeni tunnettiin kansainvälisesti; isoisäni ei ihmetellyt, kun sain tarjouksen aloittaa töissä yhdessä Amerikan parhaista sairaaloista. Pitkän harkinnan jälkeen päätimme yrittää.
Muutimme pois Suomesta. Isoisä ei viihtynyt kaukana kotoa, vaan palasi pian takaisin kyllä hänen juurensa olivat Suomen maaperässä. Olisin seurannut mukana, jollei elämä olisi tuonut uusia tuulia. Tapasin Theon luennollani hän oli kirurgi toisesta sairaalasta. Aluksi olimme vain ystäviä, sitten aloimme käydä treffeillä ja lopulta muutimme yhteen. Halusin pitää häämme Suomessa, jotta isoisä voisi saattaa minut alttarille. Yritin houkutella häntä palaamaan kanssani, mutta hän kieltäytyi: Päiväni ovat jo luetut, tahdon levätä synnyinmaassani.
Sinä päivänä kun pelailimme isoisän kanssa lautapelejä koko päivän, sain puhelun isältäni Hän alkoi onnitella minua häiden johdosta, mutta minä en jaksanut kuunnella selityksiä kysyin suoraan, mitä hän halusi. Hän sanoi vain:
Rahaa, tyttöseni! Elät kuin kuningatar olet löytänyt rikkaan miehen kaukomailta ja kylvet euroissa! Eikö olisi paikallaan ojentaa hiukan omalle isälle?
En jäänyt kuuntelemaan enempää, vaan lopetin puhelun ja estin hänen numeronsa.
En ymmärrä, mistä hän sai rohkeuden soittaa ja vedota sukulaisuuteen, kun kerran käänsi minut selkänsä jo vuosia sitten.
Minulla on kaksi perheenjäsentä, joiden puolesta tekisin mitä vain, mutta isäni hän ei ole minulle enää mitään.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
