Tänään olin todistamassa 25-vuotiaan linja-autonkuljettajan, Samu Virtasen, tekoa, joka jäi mieleeni pitkäksi aikaa.
Olin pysäkillä, kun kyytiin nousi iäkäs nainen, varmaan noin kahdeksankymppinen. Katselin syrjäsilmällä, kuinka hän kaivoi esiin taskuliinan (rahat oli tietenkin taiteltu sinne siististi), laski tarkan summan euroja ja pyysi kuljettajaa pysähtymään seuraavalla pysäkillä kaupan kohdalla. Samu nyökkäsi tavalliseen tapaansa ja pysäytti bussin, kun aika tuli. Isoäiti ojensi rahat ja kiitti:
Kiitos, poikani.
Mutta Samu ei ottanutkaan rahaa vastaan! Sen sijaan hän nappasi oman lompakkonsa, sanoi palaavansa kolmen minuutin päästä, ja juoksi ripeästi kauppaan. Jäin seuraamaan hämmästyneenä: hän palasi muutaman minuutin kuluttua mukanaan neljä litraa maitoa, kermaa, leipää, pastaa ja lihaa! Hän antoi ostokset isoäidille. Isoäiti yritti kieltäytyä hämillään:
Ei tarvitse, eläkkeeni riittää kyllä leipään ja muihin tarpeisiin.
Mutta Samu sanoi:
Jos et ota näitä, heitän ne pois.
Silloin isoäiti purskahti kyyneliin, kiitti häntä sydämestään ja toivotti onnea kaikkeen elämään. Samu palasi taas kuskin paikalle. Sitten noin nelikymppinen nainen alkoi mutista kovaan ääneen:
Oliko siitä nyt hyötyä tuhlata rahaa ja viivyttää meitä jonkun kiitoksen vuoksi?
Samu kääntyi määrätietoisesti, avasi ovet ja pyysi naista jäämään pois sanoen:
Juuri sellaisten ihmisten takia kuin sinä, vanhat ihmiset luulevat kaikkien nuorten olevan huonosti kasvatettuja. Te ette opeta lapsillenne muuta kuin tekopyhyyttä ja ahneutta!
Nainen poistui bussista niin puna poskiltaan, ettei sellaista näkymää usein näe! Niin ylpeä olo oli Samusta toivottavasti maailma saa lisää hänen kaltaisiaan ihmisiä.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
