Tänään olin todistamassa erään 25-vuotiaan linja-autonkuljettajan tekoa Helsingissä. Kohtaus jäi mieleeni lähtemättömästi.
Pysäkille nousi vanha rouva, ehkä noin kahdeksankymppinen. Katselin, kun hän kaivoi kaulaliinan kätköistä esiin pienen nenäliinansiihen oli piilotettu tietenkin hieman käteistä. Hän laski huolellisesti oikean summan ja pyysi kuljettajaa pysähtymään seuraavalla pysäkillä, marketin kohdalla. Kuljettaja pysäytti bussin sovitusti; mummo ojensi rahat ja kiitti:
Kiitos poikani.
Mutta nuori kuski ei ottanut rahoja vastaan! Hän otti oman lompakkonsa, pahoitteli hetkeksi ja sanoi tulevansa takaisin kolmen minuutin kuluttua. Hän juoksi ripeästi kauppaan ja osti neljä litraa maitoa, kerman, leipää, pastaa ja lihaa! Sitten hän toi ostokset vanhalle rouvalle bussiin. Rouva pyysi jättämään, sanoi:
Ei tartte, minun eläke riittää leipään ja muihin tarpeisiin.
Nuorukainen kuitenkin vastasi:
Jos et ota, heitän pois.
Vanhus purskahti itkuun, kiitti sydämestään ja toivoi onnea elämään… Kuljettaja palasi ratin taakse, mutta silloin bussiin nousi nelikymppinen nainen, joka tiuskaisi:
Oliko tosiaan järkevää tuhlata omia rahoja ja meidän aikaa pelkän kiitoksen takia?
Kuljettaja kääntyi, avasi ovet uudestaan ja totesi tälle naiselle vakaasti:
Juuri sinunlaistesi ihmisten takia vanhukset luulevat, ettei nykynuorilla ole käytöstapoja, kun te ette opeta lapsille muuta kuin itsekkyyttä ja tekopyhyyttä!
Nainen poistui bussista kasvot kirkkaan punaisina! Poika, sinä ansaitset hatunnostonSuomi tarvitsee lisää sinunlaisiasi!
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
