Olen aina pyrkinyt kasvattamaan poikani siten, että hän ennen kaikkea kunnioittaisi naisia isoäitiään, äitiään, vaimoaan, tytärtään… Mielestäni miehen paras ominaisuus on juuri naisten arvostaminen. Minä ja mieheni olemme antaneet pojallemme erinomaisen kasvatuksen ja koulutuksen sekä tarjonneet hänelle kaiken tarpeellisen, jotta hän voisi rakentaa itselleen valoisan tulevaisuuden. Emme enää halunneet tukea häntä rahallisesti, mutta siitä huolimatta ostimme pojallemme kaksion, sillä vaikka hän kävi töissä ja pärjäsi omillaan, omistusasuntoon hänen tulonsa eivät vielä riittäneet.
Emme kuitenkaan heti antaneet hänelle sitä lahjaksi, emmekä edes kertoneet asunnon ostosta. Miksi näin? Poikamme asui nimittäin tytön kanssa. Poikani oli ollut yhdessä Ainon kanssa noin vuoden, mutta minä en ollut koskaan tavannut hänen vanhempiaan, mikä tuntui minusta oudolta.
Myöhemmin selvisi, että Ainon äiti oli ollut aikoinaan ystäväni naapuri. Ystäväni kertoi minulle jotain, mikä sai minut tuntemaan oloni levottomaksi. Kävi ilmi, että Ainon äiti oli heittänyt miehensä ulos kodista siinä vaiheessa, kun tämä alkoi ansaita vähemmän kuin aiemmin, mutta tämä oli vasta alkua. Sen jälkeen nainen alkoi tapailla varakasta, mutta naimisissa olevaa miestuttavaa, joka samalla toimi eräänlaisena isähahmona Ainolle. Ainon isä puolestaan… No, Ainon isoäiti oli aika lailla tyttärensä kaltainen. Hänelläkin oli suhde naimisissa olevaan mieheen. Lisäksi isoäiti pakotti sekä tyttärensä että lapsenlapsensa tulemaan mökilleen auttamaan kotitöissä. Poikamme oli tämän vuoksi jo ehtinyt riidellä tulevan anoppinsa kanssa useamman kerran.
Minua huolettaa eniten se, miten Ainon äiti ja isoäiti yrittävät kääntää tytärtä hänen isäänsä vastaan. Tyttö on selvästi kiintynyt isäänsä, mutta näiden kahden naisen takia heidän väleihinsä on tullut säröjä. Lisäksi, eräs asia oli minulle kuin piste i:n päälle: Aino päätti lopettaa yliopisto-opintonsa. Hän ajatteli, että miehen tulee elättää perheensä. Toki minustakin on tärkeää, että mies kantaa vastuunsa ja pystyy huolehtimaan perheestään siksi kasvatin omaa poikaani siihen. Mutta jos elämä joskus asettaa esteitä hänen tielleen, kuka sitten tukee? Miten Aino silloin auttaisi miestään?
Siksi rekisteröin asunnon omiin nimiini, koska tiedän kasvattaneeni kunnollisen ihmisen kuten Suomessa sanotaan, suoraan kuin metsästä. Tiedän myös, ettei avioliittoa edeltävä omaisuus kuulu jaettavaksi mahdollisessa avioerossa, mutta Aino on niin ovela, että saattaisi hyvin jättää poikani tyhjin taskuin. Meidän tehtävämme vanhempina on suojella lapsiamme myös tilanteissa, joita he eivät osaa etukäteen aavistaa.
Elämä opettaa, että vaikka haluamme parhaamme rakkaimmillemme, on tärkeää käyttää järkeä ja varovaisuutta tehden päätöksiä. Rakasta mutta älä luota sokeasti, ja pidä mielessäsi, että jokainen joutuu seisomaan myös omilla jaloillaan.
