Neuvoin sinua lopettamaan kolmannen lapsen jälkeen – ostin sinulle jopa erityisiä pillereitä, jotta harkitsisit päätöstäsi uudelleen, mutta ilmeisesti kaikki vaivani olivat turhia – Montako lasta aiot vielä hankkia? kysyi anoppi sarkastisesti. – Älä nyt käytä sarkasmia. Oletko niin vihainen, koska Peter kertoi raskaudestani? Monica vastasi rauhallisesti. – Totta kai olen! Sanoin sinulle, että kolmannen lapsen jälkeen riittää. Ostin sinulle jopa erityisiä pillereitä, toivoen että miettisit kahdesti mitä teet. Mutta ponnisteluni olivat täysin turhia, anoppi valitti. – Ymmärrämme kantasi, mutta emme halua toimia luontoa vastaan, Monica vastasi. – Pilailetko kanssani? Siinä tapauksessa voitte unohtaa kaiken avun minulta! huusi Maria. Monica oli aikeissa sanoa jotain, kun puhelin yllättäen soi. Maria ei ole koskaan tukenut lapsiaan. Hän ei vieraillut lastenlasten luona, ei viettänyt aikaa heidän kanssaan eikä tuonut lahjoja ja karkkeja kuin vain syntymäpäivinä. Taloudellisesti Monica ja Peter olivat täysin itsenäisiä. Kun Monica oli kolmatta kertaa raskaana, anoppi vaati aborttia, mutta pariskunta kieltäytyi ja ajan myötä Maria rakastui tyttärenpoikaansa. Ja sitten Monica tuli taas raskaaksi! Monica yritti olla näyttämättä jännitteistä suhdettaan anoppiin aviomiehelleen, kunhan hän ja lapset voivat hyvin. Petri työskenteli hyvin palkatussa työssä ja Monica teki töitä kotoa osa-aikaisena. Kun hänen pienyrityksensä alkoi kasvaa, hän palkkasi jopa apulaisen auttamaan lasten kanssa. Kaikki olisi muuten hyvin, ellei Marian asenne. Alusta alkaen hän ei pitänyt miniästään ja jopa toivoi, että hänen poikansa eroaisi Monicasta. Marian toiveet osoittautuivat turhiksi. Sitten alkoi tulla lapsia, yksi toisensa jälkeen. Monican mukaan hänen anoppinsa vastustaa neljännen lapsen syntymää, sillä se tarkoittaa, että Petrin rahat menevät perheen elättämiseen eivätkä äidin avustamiseen. Maria oli tottunut mukavaan elämään – poika maksoi hammaslääkärikäynnit, lähetti kylpylään ja remontoi kotia. Nyt anoppi pelkää menettävänsä kaiken! Enää ei olisi taloudellista tukea. Maria oli hyvin huolissaan siitä, että joutuisi kieltäytymään jostain itselleen tärkeästä. Monica yritti sivuuttaa anopin jatkuvan negatiivisuuden, mutta se vaikutti selvästi hänen mielialaansa. Silti on epätodennäköistä, että Maria pystyisi vaikuttamaan poikansa ja miniänsä päätökseen. He aikovat saada neljännen lapsen! Miten käsittelet äitiä, joka puuttuu omien lastensa elämään näin voimakkaasti?

Olen neuvonut Sinikkaa lopettamaan kolmannen lapsen jälkeen. Ostin hänelle jopa erityisiä pillereitä, toivoen että se saisi hänet harkitsemaan asiaa uudelleen. Mutta ilmeisesti kaikki yritykseni menivät hukkaan.

Kuinka monta lasta aiotte vielä hankkia? kysyi anoppini, Aila, ivallisesti.

Ehkä voisit jättää sarkasmin pois. Oletko noin vihainen, kun Lauri kertoi sinulle raskaudestani? Sinikka vastasi rauhallisesti.

Totta kai olen vihainen! Sanoin jo, ettet jatkaisi kolmannen jälkeen. Hankin sinulle apteekista ihan erityisiä pillereitä, jotta ajattelisit tarkemmin mitä teet. Mutta näyttää siltä, että voimani ei riittänyt, Aila valitti.

Me kuullaan kyllä sinun mielipiteesi, mutta emme halua toimia luontoa vastaan, Sinikka lisäsi tyynesti.

Pilkkaatteko minua? No, ette sitten voi enää laskea minun apuni varaan! Aila korotti ääntään.

Sinikka oli sanomassa jotakin, kun puhelin yhtäkkiä soi.

Aila ei juuri ollut tukenut lapsiaan. Hän ei vienyt lapsenlapsiaan retkille, ei viettänyt aikaa heidän kanssa, eikä tuonut heille lahjoja ja makeisia kuin syntymäpäivinä. Taloudellisesti Sinikka ja Lauri olivat täysin omavaraisia. Kun Sinikka odotti kolmatta lasta, anoppi vaati häntä tekemään abortin, mutta pariskunta kieltäytyi lopulta Ailakin kiintyi pienimpään lapsenlapseensa. Ja pian Sinikka olikin taas raskaana! Sinikka pyrki peittelemään jännittyneen suhteensa anoppiin Laurilta, niin kauan kuin perheessä sujui muuten hyvin.

Laurilla oli hyvin palkattu työ, Sinikka teki töitä osa-aikaisesti kotona. Kun pieni yritys alkoi kasvaa, Sinikka palkkasi avustajan auttamaan lasten kanssa. Kaikki olisi ollut vallan mainiosti, ellei Ailan asenne olisi heittänyt varjoa. Hän ei ollut koskaan pitänyt minua Sinikan miehenä, vaan toivoi Laurin vielä eroavan Sinikasta. Ailan toiveet jäivät turhiksi. Sitten alkoi tulla lapsia, yksi toisensa jälkeen.

Sinikan mukaan anoppi vastustaa neljättä lapsenlasta siksi, että Laurin rahat kuluvat nyt perheen ylläpitoon, eivätkä enää äidin tukemiseen. Aila oli tottunut mukavaan elämään: Lauri maksoi hammaslääkärin käynnit, kustansi kylpyläreissut ja rahoitti jopa kotiremontit. Nyt Aila pelkäsi menettävänsä kaiken enää ei olisi taloudellista tukea. Häntä ärsytti ajatus siitä, että joutuu kieltäytymään jostain.

Sinikka yritti olla välittämättä anopin jatkuvasta negatiivisuudesta, mutta oli selvää että se vaikutti äidin henkiseen hyvinvointiin. Kuitenkin on epätodennäköistä, että Aila voisi enää vaikuttaa lapsensa tai miniänsä päätökseen. He aikovat saada neljännen lapsen!

Miten ihmeessä pitäisi suhtautua äitiin, joka puuttuu lastensa elämään näin vahvasti? Tänään opin, että perheen omat ratkaisut ovat tärkeimpiä ja ulkopuolisen painostuksen voi jättää omaan arvoonsa. Jokainen rakentaa kotinsa parhaaksi katsomallaan tavalla ja siihen ei muiden tarvitse puuttua.