Olin vanhin sisko isossa perheessä. Ruokin kaikki, hoidin heitä, vein päiväkotiin ja kouluun. Vanhempani eivät koskaan kysyneet halusinko sitä, se vain kuului asiaan.
Ystäviä minulla ei juurikaan ollut, sillä en ehtinyt tavata heitä koskaan. Ikätoverini nauroivat ja pilkkasivat, että minä muka osaan vain vaihtaa pikkusisarusten vaippoja. Se satutti niin syvästi, että usein itkin itsekseni. Isäni huomasi sen ja kuritti minua nahkavyöllä. Hän sanoi, että hän hakkaa pahat ajatukset pois päästäni.
Lapsuuttani ei oikeastaan ollut. Kun sain peruskoulun ysiluokan päätökseen, minut määrättiin paikalliseen ammattikouluun. Vanhemmat päättivät puolestani he halusivat että opiskelen kokiksi, jotta perheellä olisi aina ruokaa.
Kolmen vuoden jälkeen sain töitä pienessä kahvilassa. Isä pakotti minut varastamaan ruokaa, mutta en suostunut. Äitini syytti minua itsekkyydestä, sanoen että koko perhe jäi nälkäiseksi minun takiani. He ottivat myös ensimmäisen palkkani pois. Toisen palkan saatuani karkasin kotoa ja hyppäsin ensimmäiseen junaan, joka asemalta lähti. Sillä hetkellä minulle oli yhdentekevää minne päädyin, kunhan pääsisin kauas siitä helvetistä. Tiesin, että jos jäisin, tuhoaisin oman elämäni.
Olihan se vaikeaa, mutta orjana oleminen olisi ollut vaikeampaa. Päätin tavoitella omaa elämää, maksoi mitä maksoi. Pesin lattioita, lakaisin, sain astianpesijän paikan ja vasta sitten minua päästettiin keittiöön.
Säästin rahaa silloinkin, kun palkkani nousi moninkertaiseksi. Piilotin kaikki eurot säästöpossuun. Haaveilin omasta kodista, jota saisin hallita yksin. Asuin koko sen ajan vanhan isoäitini luona. Hän peri minulta muodollisen vuokran, ja minä autoin häntä kotitöissä. Isoäiti oli minulle kuin oikea äiti. Hän odotti minua aina työpäivän jälkeen yrttiteen ja uunista tuoksuvan piirakan kanssa. Ne hetket olivat elämäni onnellisimpia.
Pian tapasin tulevan mieheni. Emme järjestäneet hääjuhlia, laitoimme nimemme vain maistraatissa paperiin. Muutin hänen vanhempiensa kotiin. Puolen vuoden päästä syntyi tytär, sitten poika.
Aloin nähdä unia omista vanhemmistani. Keskustelin mieheni kanssa ja päätimme mennä käymään heidän luonaan. Ostin kassikaupalla tuliaisia ja yritin valmistautua myönteiseen kohtaamiseen. Kun saavuimme, he alkoivat haukkua minua ja tönivät ovella. Veljeni joivat, sisko oli ajautunut huonoon seuraan.
Äiti ja isä eivät edes huomanneet, etten tullut yksin. He eivät vilkaisseet lapsenlapsia, vaan paiskasivat oven nenäni edestä kiinni. En tiedä kuulunko pikkumaiseen, mutta käännyin ja lähdin. Otin lahjat mukaan. En menisi heidän hautajaisillekaan.
