Eipä tässä malttia naimalle
Jukka, tuletko pian kotiin?
Kohta, pian ollaan perillä.
No älä nyt viivy liikaa! Tääl olis asiaa.
Onko jotain sattunut? Jukka hätkähti.
No, miten sen nyt sanoisi Ei nyt mitään pahaa, mutta pitäis puhua, Hilkka oli selvästi levoton, muttei katastrofia sentään ollut ilmassa.
Viidentoista minuutin kuluttua perheen isä askelsi eteiseen.
Mikäs täällä nyt on hätänä? hän kysyi varovasti vaimoltaan.
Riisuudu, pese kädet, ei tää nyt ihan maailmanlopusta ole kyse, nainen pisti pusun miehensä poskelle ja tuuppasi lempeästi kylpyhuoneeseen.
Hetken päästä Jukka oli valmis, farkut jalassa, paidan vaihdettuaan. Hilkka johdatti hänet tyttären huoneeseen. Siellä Mielikki kökötti sohvalla, silmät itkusta punaisina.
No, mikä nyt on? Jukka yritti pitää yllä rauhaa.
Kysy tyttäres, Hilkka sähähti, anna mennä, kerro isälle, mitä oot nyt keksinyt!
Mielikki käänsi päänsä ikkunaan. Hän ei selvästi halunnut avata suutaan.
Noniin, tytöt, Jukka pamautti kämmenen pöytään, nyt joko kerrotte ihan rauhassa, ilman kohtauksia tai jättäkää minut rauhaan ja menen lepäämään työpäivän jälkeen.
Tässähän ollaan menossa naimisiin, Hilkka virnisti sarkastisesti, ihan tänään, kiireellä.
Siis, anteeks mitä? Jukka jäi sanattomaksi. Ihan nyt näin suoraan naimisiin? Kenen kanssa?
Koska Mielikki ei sanonut pihaustakaan, äiti Hilkka sai taas hoitaa selitykset:
Otso Hakamäki, se silmälasipäinen finneillä, viime viikkoina oli meillä vähän väliä.
No Hakamäkiko Mitäs sanot, tytär?
Mielikki pysyi sitkeästi vaiti.
Noniin, rakas. Nyt riittää tää partisanaaminen. Pitääkö mun tässä alkaa tanssia polkkaa, että saan jotain selville? isä jo hieman ärisi.
Me rakastetaan toisiamme Otson kanssa! tytär pamahti ulos. Se on maailman paras ja me mennään naimisiin!
No vihdoin alkaa avautua, Jukka huokasi, onko se sun kanssa samalla vuosikurssilla?
On, samassa ryhmässä.
Ensimmäisen vuoden opiskelijoita, Jukka maiskautti huuliaan, lapsiaan…
Me ei olla mitään lapsia! Mielikki sähähti. Ollaan jo täysi-ikäisiä, kaheksanstoista täytetty!
No hyvä on. Jos olette täysi-ikäisiä niin puhutaas sitten kuin aikuiset.
Mä en halua puhua! Kohta taas tulee: Ootte liian nuoria, pitää odottaa, valmistua, miettiä tunteita Kuitenkin vaan hölmöilyä! Te ootte niitä aikuisia, järkeviä ja oikeassa, mut ette tajua: me rakastetaan, meillä on sitä oikeaa tunnetta! Te vain yritätte tappaa sen!
En minä kulta aio mitään tappaa, isä huokasi väsyneenä, haluan vaan selvittää asioita. Rakastatteko tosiaan toisianne?
Mielikki nyökkäsi uhmakkaasti.
Haluatte siis mennä naimisiin, molemmat?
Isä, älä yritä nolata Otsoa. Hänkin haluaa, että mennään naimisiin.
Hienoa. Sitten toinen: missä aiotte asua, millä rahoilla? Onko tätäkään mietitty?
Ei sillä väliä! Rakkaus riittää! tytär hehkutti.
Montako vuotta sulla on mittarissa, Mielikki? isä kysyi pehmeästi. Tuntuu kuin olisit ekalla etkä ekalla vuosikurssilla. Edes rakkaus ei yksin lämmitä kämppää eikä ruokaa ilmesty pöytään. Suoraanko huomenna vihille, onko oikein hoppu? Kukaan ei ole Otsoa vastaan, tulkoon käymään, jutellaan, tavataan hänen vanhemmat Niinhän me tehdään, eikö?
Oikein, kultaseni. Yksi vaan kyllä niilläkin kiire on.
Otso lähdössä inttiin vai? Eikös opiskelijat saa lykkäystä
Ei, ei hän lähde armeijaan. Mielikki, kerrotko vai kerroinko minä taas kaiken?
Sanon itse, tytär ärähti, meille tulee lapsi.
Noh-jaa, Jukka mutisi järkyttyneenä, jopas on menoa. Ja mitäs meinaatte tehdä?
Mennään naimisiin! Ja synnytän! Ja ette ala mua ylipuhua siihen siihen hommaan! Meidän lapsi syntyy!
Nyt rauhoitut. Kukaan ei ole käskemässä mitään. Parempi selvittää yhdessä. Tietääkö Otson vanhemmat?
Tänään Sovittiin, että molemmat tänään kertoo kotona
No, onko hän jo soittanut miten meni?
Öö ei vielä
Hyvä, muista kertoa kun hän soittaa. Nyt anna mun syödä, täällä teidän draamojen vuoksi nääntyy nälkään.
Pari siirtyi keittiöön, missä Hilkka lämmitti perunalaatikkoa ja työnsi lautasen Jukan eteen.
Mitä ihmettä me nyt tehdään? Hilkka kuiskasi.
Enpäs tiedä. Oikeasti. Odotetaan, mitä hänen vanhempansa sanovat, ehkä löydetään yhteinen linja
Juuri kun lautanen oli tyhjä, Otso soitti. Synkkä uutinen: hänen vanhemmat vastustivat kiivaasti, keskustelu oli kääntynyt riidaksi. Ei hyvältä näyttänyt
Hetkeä myöhemmin Mielikki asteli olohuoneeseen kännykkä kädessä, ja kuiskasi:
Otson äiti. Haluaisi puhua teille
Hilkka nosti kätensä ristiin eteensä:
Voisitko hoitaa tän, rakas En pysty
Jukka mulkaisi vaimoaan moittivasti, mutta tarttui sitten puhelimeen, laittoi kaiuttimen päälle, ja hiljensi kaikki.
Hei, tässä Jukka, Mielikin isä.
Maritta tässä, Otson äiti. Poikamme kertoi tänään, että hän seurustelee teidän tyttären kanssa. Ja ilmeisesti on jo varsin läheiset välit. Suuret suunnitelmat. Oletteko tietoisia?
Olemme puhuneet Mielikin kanssa.
Hyvä. Ottakaa huomioon, että me vastustamme ehdottomasti näitä sarkastinen korostus suunnitelmia! Meidän Otson on opiskeltava, saatava ammatti, rakennettava uraa. Avioliitto ekana opiskeluvuonna ja lapsi ei kuulu meidän kuvioihin.
Ei meidänkään suunnitelmiin kuulunut pikanaiminen. Mutta Mielikkiä siunaantui lapsi, ihan teidän poikanne toimesta. Mitäs sille sitten tehdään?
Se on, anteeksi nyt vaan, teidän ongelmanne, Jukka. Ensinnäkin en ole edes varma, että lapsi on Otson. Toisekseen vaikkei olisi, se “nyt-naimisiin-koska” -kikka ei mene meihin. Ymmärrän kyllä Mielikkiä, varmaan haluaa hyvän miehen, perheen ja asunnon, ja Otso ei ole mikään pummi. Mutta minä äitinä laitan kaikkeni peliin, ettei teidän tytär enää sekaannu meidän poikaan. Tämä on meidän yhteinen päätös. Otso lupasi, ettei enää pidä yhteyttä. Teidän tytär päättäköön, tekeekö abortin vai synnyttää, meitä ei kiinnosta. Hyvää päivänjatkoa.
Katkesi lyhyet tuuttaukset. Jukka katsoi raskaasti kahta naistaan ja sanoi synkkänä:
Kaikki kuuli? Siis ei mitään aborttia ei pilata viatonta sielua, eikä terveydellekään hyvä. Ei mitään peruuttamatonta. Otat sitten aikalisän koulusta kun on aika, palaat sitten takaisin. Me tuetaan taloudellisesti ja autetaan lapsen kanssa. Noiden kanssa vielä katsotaan On se kumma! Sanovat, että “emme tunne koko hevosta”. Noniin, menkää juomaan kamomillaa, itkekää hetki, mutta ei liikaa. Kyllä me tästä ulos päästään.
Jukka veti vaimonsa syrjään ja sanoi hiljaa:
Menehän nukkumaan Mielikin viereen, ettei satu mitään. Juttele sille, rauhoita. Mä jään sen huoneeseen itse.
Tunnin päästä ovikello soi.
Kukas siellä nyt roikkuu? Jukka murahti ja meni avaamaan.
Pian hän palasi olohuoneeseen nuoren miehen kanssa, joka oli silmälasipäinen ja kasvot täynnä finnejä.
Otso! Mielikki hyppäsi pojan kaulaan Tulitko hakemaan minut?
Tulin, sua varten oon täällä. Jukka, Hilkka, oon tullut hakemaan Mielikkiä.
Mihin aiot viedä, jos saa kysyä?
En vielä tiedä. Varmaan vuokrataan kämppä. Olemme täysi-ikäisiä, joten älkää estäkö! Tuletko mukaan? kysyi hän Mielikiltä.
Tottahan toki! Mihin vaan!
Noniin, nyt hiljaa. Pari kysymystä: äitisi soitti, sanoi että koko perhe sinäkin vastustelet?
Ei ihan niin, Jukka. Se oli äidin päätös. Isä menee äidin perässä aina. Mä esitin hyväksyvää, jotteivät estäisi mua kokonaan. Otin passin ja S-Pankin kortin ja tulin reittiä tänne.
Ka, mielenkiintoista! Jukka oli yllättynyt myönteisesti. Nyt aiot siis elää yhdessä Mielikin kanssa, mutta millä rahoilla?
Vähän olen säästänyt, tein iltaisin töitä, ja mulla on oma Youtube-kanava, seuraajia, siitä tulee vähän rahaa. Pari kuukautta selviää, katsotaan sitten lisää.
Hyvältä kuulostaa. No, mitä sanot vaimo? Päästetäänkö? Ei tainnutkaan olla niin vaatimaton poika.
Enpä tiedä Turhan myöhä?
Parempi ettei yönselkään lähde. Nyt sovitaan: aiotte mennä naimisiin?
Joo! molemmat.
Ja lapsi syntyy?
Sama vastaus.
Meillähän homma selvä. Mutta pari ehtoa: sovittele Otsosuhteet vanhempaan, ja sinä Mielikki, tuki. Otso jää nyt meille yöksi, ei mennä mihinkään. Sohvalle patja, olet meille tyttären ystävä. Kerro äidillesi, että jäit kaverille yöksi. Sitten valmistellaan totuutta vanhemmille, mutta ei tappelua! Kouluja et jätä kumpikaan! Mielikki jää sitten äitiyslomalle kun aika, mutta palat takaisin. Me autamme rahallisesti ja lapsen kanssa, mutta ette elä meidän siivellä. Hääjuhla myöhemmin, nyt pidetään pieni. Sopiiko?
Sopii, Otso vastasi heti.
Minä kyllä halusin oikeat häät, huntua ja limusiinin ja vieraat, Mielikki huokasi.
Ei nyt vielä! Mennään hiljaa maistraattiin ja myöhemmin isot juhlat, sulhanen sanoi napakasti.
No, kuten haluat
Noniin, nyt nukkumaan kaikki, huomenna aikainen herätys.
Myöhemmin Hilkka nappasi miehensä keittiöön:
Mitenpäs sä näin nopeasti vaihdoit kelkan suuntaa?
No, tuon Otson äidin jälkeen kiehuin. Ja sitten saapui tuo, minkä luulin pelkäksi mammanpojaksi ja olikin mies sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaiseen uskaltaa tytön luottaa!
Oot kyllä oikeassa, kulta! Hilkka hymyili, suuteli miestään ja meni tekemään makuupaikkoja.
Naimisiin on nyt päästävä! – Nuorenparin yllätysraskaus ja myllerrys suomalaisessa perheessä, kun vanhemmat joutuvat puntaroimaan rakkautta, vastuuta ja tulevaisuuden suunnitelmia
