Maija muutti pois kotoa vanhemmiltaan ja suuntasi toiseen kaupunkiin tällä kertaa vaikka Turkuun, koska Helsinki oli jo vähän nähty. Siellä Maija opiskeli ahkerasti saadakseen kunnon koulutuksen (ja ehkä vähän kesätyökokemustakin torikahvilasta). Valmistumisen jälkeen häntä onnisti: hän tapasi Jussin ja päätyi naimisiin tämän kanssa. Samaan aikaan Maijan sisko, Sini, jäi edelleen kotikonnuille äidin ja isän helmoihin. Sini ehti naimisiin ja eroon jo kahdesti ja hei, kaksi poikaa siitä sentään jäi muistoksi.
Maija ja Jussi asuivat yksiössä, jonka Jussi perikseen sai mummoltaan vähän sellainen 70-luvun helmi, jossa seinillä riitti ruskeaa ja oranssia. Alkuaikojen talous oli melkoisen tiukkaa: välillä jääkaapissa oli lähinnä hernekeittoa ja puolikas Oltermanni. Ja kaiken päälle sylissä pyöri pieni lapsikin. Lopulta he saivat vähän rahaa säästöön, oivalsivat asuntosijoittamisen nerouden ja ostivat kahden huoneen asunnon. Tietysti piti vähän remontoida sellaista kevyttä maalausta ja yksi tapetti väärinpäin. Lopulta he päättivät vuokrata asunnon eteenpäin.
Aika kului ja heidän tyttärensä, Aino, kasvoi suureksi. Aino pääsi opiskelemaan lääkäriksi mikä totta kai ylpeyttä perheessä riitti. Maija ja Jussi olivat jo päättäneet, että vuokra-asunto siirtyy Ainolle heti, kun tämä avioituu.
Samaan aikaan Sinin tytär, Veera, pääsi yliopistoon. Koska Sini oli aina yhtä luova ratkaisuissaan, hän ja tietysti myös äiti ja isä alkoivat tiedustella Maijalta, voisiko Veera asua toistaiseksi heidän vuokra-asunnossaan. Maija teki sen, mitä suomalainen yleensä tekee: ei osannut sanoa ei, kun sukulainen pyytää. Veera alkoi opiskella ja myöhemmin töihin erääseen kahvilaan. Vaan eipä mennyt kauaakaan, kun uusi poikaystävä löytyi ja kosinta tuli kuin salama Lapin taivaalta puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ja kappas, Veeralle sattui olemaan jo pieni perheenlisäyskin tulossa.
Kun tämä tuli ilmi, Maija nosti kissan pöydälle ja kertoi Sinille, että jos Veera aikoo perustaa perheen, olisi kyllä aika etsiä uusi koti. Pari lupasi, että he etsivät asuntoa heti. Kuukauden päästä Veera kuitenkin soitti tädilleen (kun nykyaikaiset lapsenlikat ei osaa muuta kuin soittaa), ja aneli saada jäädä vielä vähän, kunnes saavat hääkengät jalkaan. Tässä vaiheessa Maijan oma Aino oli myös löytänyt poikaystävän, mutta he eivät halunneet ajaa raskaana olevaa Veeraa ulos.
Häät pidettiin, lapsikin syntyi, ja Maija totesi jämäkästi, että nyt olisi oikeasti aika etsiä uusi osoite, koska kyseinen asunto kuuluu Ainolle. Ja Ainolla oli naimisiinmeno odottamassa ihan nurkan takana. Veeralla riitti silti aina uusia syitä viivyttää: joskus asuntotarjonta ei tyydyttänyt, välillä vauva oli flunssassa, milloin mikäkin. Lopulta Veera vaihtoi kokonaan puhelinnumeron ja ei enää avannut ovea edes posti-Pekalle. Jussi meni itse paikan päälle, mutta tämän jälkeen Sini väitti, että Jussin vierailun jälkeen lapsenmaidot kuivui.
Maijan ja Jussin hermot paloi lopullisesti ja he viskasivat Sinin perheineen pihalle isommalla metelillä kuin juhannusyönä. Koko suku puhui seuraavat kaksi vuotta vain siitä, miten Maija saattoi olla niin sydämetön että lykkäsi siskontyttärensä ja tämän pienokaisen kadulle vaikka Suomen säät tunnetaan.
