Hei kuule, mun on pakko kertoa sulle tää tarina, tää vois olla suoraan jostain kotimaisesta draamasta. Noora oli aivan pähkinöinä erääseen mieheen, Joonakseen. Siis oikeesti, Noora piti Joonasta täydellisenä kumppanina ja näki jo mielessään itsensä naimisissa hänen kanssaan. Mutta arvaa mitä Nooran isä ei yhtään lämmennyt Joonakselle. Äiti taas heltyi heti kun Joonas toi hänelle ekalla visiitillä ison, näyttävän kimpun kukkia.
Isää Joonas ei kuitenkaan vakuuttanut. Hän huomasi, että vaikka Joonas oli kerran vienyt Nooran ulos syömään Helsingin keskustassa, Noora joutui itse maksamaan ateriansa, koska Joonaksella ei ollut tarpeeksi rahaa tilillä. Eikä siinä vielä kaikki, Joonas ei ollut töissäkään; hän väitti etsivänsä töitä, muttei vain onnistunut löytämään mitään.
Silti, Joonas kosi Nooraa ja tämä suostui. Äiti auttoi lopulta taivuttelemaan isänkin antamaan siunauksensa, vaikka tämä tekikin heti selväksi, että Nooran täytyy hoitaa talouden kulut käytännössä yksin Joonas ei tulisi olemaan mikään taloudellinen tuki. Isä myös sanoi suoraan, ettei aio maksaa euroakaan Joonaksen menoihin.
Huolimatta isän vastaväitteistä, Noora päätti mennä naimisiin Joonaksen kanssa. Isä suostui osallistumaan juhliin ja antoi heille puolikkaan auton sekä lupasi maksaa vuokraa jonkin aikaa. Nooran kaverit olivat aika kateellisia siitä, miten paljon isä tuki Nooraa.
Kaksi ekaa kuukautta naimisiinmenon jälkeen kaikki vaikutti rauhalliselta, mutta eipä mennyt pitkään, kun ongelmat alkoivat. Joonas ei onnistunut vieläkään saamaan töitä ja kuten isä oli arvellut, Noora joutui elättämään heidät molemmat käytännössä omalla palkallaan.
Nooran anoppi sitten ehdotti Nooran isälle, että voisiko tämä palkata Joonaksen johonkin hyvään pestiin. Noora kehtasi mennä vielä pyytämään isää apuun, ja isä lopulta järjesti Joonakselle duunin apumiehenä terästehtaalla. Joonas jaksoi olla töissä kymmenen päivää, jonka jälkeen hän lopetti. Sitten hän valitti Nooralle, että hänen isänsä muka nöyryytti häntä antamalla alapään hommia, ja että hän kyllä ansaitsisi olla johtajana.
Noora meni kysymään taas isältään neuvoa, ja siinä samalla selvisi, ettei Joonas edes ollut valmistunut korkeakoulusta syytti opettajia siitä. Hän vain luuli, että voisi silti päästä mihin tahansa johtajien töihin, vaikkei ollut koulutusta eikä kokemusta.
Isä oli tästä kaikesta vihainen, ja muistutti Nooraa, että Suomessa ihmiset raataa vuosikausia päästäkseen tiiminvetäjiksi tai osastopäälliköiksi. Ei hän aikuisten oikeasti voinut laittaa miestä, jolla ei ollut tutkintoa, mihinkään johtohommaan. Hän teki hyvin selväksi, ettei aio auttaa Joonasta.
Ajan kanssa Joonaksen todelliset motiivit paljastui. Hän myönsi Nooralle, ettei oikeasti rakastanut tätä ja että koko avioliitto oli hänelle vain väliaikainen järjestely. Hän vihjasi jopa erosta ja vaati, että Nooran tulee varautua jakamaan yhteiset omaisuudet. Mutta tässä vaiheessa Nooran isä oli ottanut varman päälle ja rekisteröinyt asunnon omiin nimiinsä jo hyvissä ajoin, kun oli aavistanut mihin suuntaan asiat oli menossa. Että tällainen sekamelska.
