Isäni pesi aina itse omat sukkansa. Hän piti sukkia hyvin henkilökohtaisina, eikä olisi koskaan halunnut häpäistä äitiäni pyytämällä häntä hoitamaan niiden pesun. Hän varmisti, että sukat ja alusvaatteet olivat aina puhtaita ja huolellisesti hoidettuja.
Meidän perheessämme asiat olivat kuitenkin toisin miehelläni ei ollut aikomustakaan pestä omia sukkiaan. Hänen mielestään oli turhaa pestä sukat käsin, ja kuka tahansa voisi heittää ne pesukoneeseen ja ripustaa kuivumaan narulle.
Sellainen oli meidän arkemme. Yhtenä päivänä kuitenkin unohdin tarkistaa, oliko miehelläni enää puhtaita sukkia jäljellä. Se oli hänen mielestään minun syyni!
Mikään sukka ei ollut tullut parsittua pitkään aikaan, sillä oli paljon helpompaa ostaa uudet. Jos näen pyykkien joukossa sukkia, joissa on valtavia reikiä, ne lentävät suoraan roskikseen. Näyttää siltä, ettei hänellä ole enää kovin montaa ehjää paria.
Jos sukat olisivat pyykkikorissa, pesisin ne. En aio kiertää ympäri asuntoa etsimässä niitä joka nurkasta. Likaiset vaatteet kuuluvat pyykkikoriin! vastasin hänen valitukseensa.
Se on sinun asiasi huolehtia, että minulla on puhtaat ja silitetyt vaatteet.
Niinpä sukkien pesemisestä tuli minun ongelmani. Vasta silloin tajusin, että kukaan ei ollut aiemmin tehnyt minulle selväksi tätä vastuunjakoa.
