Päiväkirjamerkintä
Outi, miniäni, on suuttunut minulle asuntomme takia, ja nyt hän yrittää kääntää poikani minua vastaan.
Poikani Mikko on joutunut hankalaan tilanteeseen. Hän on ajautunut suhteeseen tytön kanssa, joka pyörittää häntä miten tahtoo. Viime aikoina Outi on alkanut lietsoa Mikkoa minua vastaan. Hän väittää, ettei minua kiinnosta heidän onnensa, sillä ajattelen vain itseäni. Outi on keksinyt tämän siksi, että en suostunut vaihtamaan asuntojamme päittäin.
Mieheni kuoli muutamia vuosia sitten, ja Mikko on ainoa lapseni. Olen kasvattanut häntä rakkaudella ja huolenpidolla. Annoimme hänelle hyvän koulutuksen omien vaatimattomien mahdollisuuksiemme mukaan. Ennen avioliittoaan Mikko asui kanssani. Hän oli ahkera ja ryhtyi töihin jo opiskeluaikana, ja pian valmistuttuaan hänellä oli vakaa työpaikka.
Olen ylpeä pojastani hän on kunnon mies ja menestyy urallaan. Emme kuitenkaan mieheni kanssa koskaan kyenneet hankkimaan Mikolle omaa asuntoa, sillä elämämme on ollut vaatimatonta. Saimme oman pienen kerrostalokaksion Helsingistä vasta nelikymppisinä, siihen asti asuimme vuokralla. Toisen asunnon ostamiseen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Ajattelen, että Mikko voi itsekin hankkia oman kotinsa, kuten mekin aikanaan.
Kun Mikko kertoi alkaneensa seurustella, olin valtavan iloinen. Tein parhaani, että suhteeni miniääni olisi hyvä en koskaan arvostellut tai moittinut häntä. Ehdoton toiveeni oli, että Mikko on onnellinen tämän tytön kanssa. Alussa pidinkin Outista paljon, hän vaikutti kohteliaalta ja vaatimattomalta. Mutta häiden jälkeen Outin todellinen luonne alkoi näkyä.
Häiden jälkeen Mikko ja Outi lähtivät häämatkalle, ja kotiin palattuaan Outi lopetti työnsä. Hän kertoi, että pomo oli ilkeä ja aikoi etsiä paremman työpaikan. Siihen se sitten jäikin nyt hän on jo kaksi vuotta elänyt Mikon rahoilla kotiäitinä eikä aio palata työhön.
He asuvat Outin yksiössä Vantaalla, syrjemmällä keskustasta. Kun Outi ei käy töissä, Mikon on vaikea säästää omaan asuntoon, etenkin kun Outi tuhlaa rahat kampaamoihin ja vaatteisiin, parhaisiin putiikkeihin. En ymmärrä, miten joku ei muka löydä töitä kahdessa vuodessa minusta hän vain teeskentelee hakevansa töitä. Tuskin hän edes käy työhaastatteluissa. Kai hän vain haluaa elää valtavan mukavasti toisen siivellä.
Kysyin kerran, aikovatko perustaa perheen.
– Miten voisimme edes puhua lapsista tässä pienessä kopperossa, Outi parahti.
– Entä jos yrittäisitte säästää lainan omaa asuntoa varten? ehdotin.
– Ei meillä ole varaa säästää, hädin tuskin pärjäämme nytkin, Outi tuhahti.
Minun teki mieli sanoa, että jos joku edes tekisi töitä, olisi säästöjä jo kertynyt. Jos he olisivat edes yrittäneet, olisin varmasti auttanut rahallisesti minulla on säästöjä syrjässä. Mutta nyt en aio antaa heille mitään, koska tiedän, että Outi käyttää rahat turhuuksiin.
Viime aikoina Outi on tuonut esiin halunsa saada lapsi ja valittaa ajan kulua. Poikani myötäilee häntä.
– Äiti, mietimme tässä, mikset voisi vaihtaa asuntoja kanssamme? Ei tarvitse mitään papereita kirjoittaa, vaan vain muuttaa asuntoja. Me helpottuisimme, eikä sinun tarvitsisi huolehtia mistään asuntolainasta, Mikko ehdotti yhtäkkiä. Voisit hyvin asua yksiössämme, meille kaksio riittäisi perheen perustamiseen.
Olin syvästi loukkaantunut. En usko, että hän olisi keksinyt tälläistä itse. Sanoin, etten halua jättää kotiani, erityisesti kun työmatkani venyisi mahdottomaksi ja vanhat puut juurtuvat hyvin syvälle.
– Muutama vuosi vielä töitä, ja sitten saat lapsenlapsia, Outi hymyili.
Kieltäydyin heidän tarjouksestaan kokonaan. En aio lähteä kotoani.
Mikon jälkeen Mikko toi asian esille pari kertaa uudelleenkin, ja hänen sanansa satuttivat yhä enemmän. Mikko ei koskaan aiemmin yrittänyt hyötyä muista, mutta nyt hänen vaimonsa houkuttelee siihen suuntaan.
– Mennään kotiin jo. Sanoinhan, ettei Mikon äiti halua auttaa eikä välitä, saako meillä edes olla lapsia. Hän ei auta koskaan! Outi sanoi vihaisesti viimeisellä vierailullaan meille.
Sen jälkeen poikani ei ole ottanut minuun yhteyttä. Hän ei vastaa puheluihini eikä soita takaisin. En ymmärrä, miksi poikani käyttäytyy näin. Hän on fiksu nuori mies, mutta kun Outi on hänen lähettyvillään, vaikuttaa kuin järki katoaisi.
Tämän kaiken myötä olen oppinut, että oli tilanne mikä tahansa, oma koti ja omat periaatteet ovat arvoisempia kuin mikään materia. On tärkeää pitää kiinni omasta arvokkuudesta, vaikka läheiset painostaisivat menettää ei saa myöskään sydäntä ja järkeä.
