Minulle ja siskolleni on käynyt niin, että meillä on sama anoppi.
Kaikki pitivät miehestäni, joka osasi aina puhua suunsa puhtaaksi. Hän juoksi perässäni, mutta vilkuili samalla siskoani. Kun Aleksi sai selville, että mummoni oli määrännyt asuntoni minulle eikä Ilonalle, hän kosi saman tien.
Siskoni oli tuohon aikaan jo raskaana, koska hän suunnitteli menevänsä naimisiin Aleksin kanssa ja halusi sitoa tämän itseensä. Hän joutui valehtelemaan entiselle poikaystävälleen, että lapsi oli hänen, jotta saisi edes jonkun miehen.
Minä ja mieheni asuimme pienessä omakotitalossa hänen vanhempiensa luona. Kun naapurit päättivät myydä tonttinsa, Aleksi sai minut vakuuttuneeksi myymään asuntoni, jotta voisimme ostaa tontin. Suostuin, ja jouduimme ottamaan myös lainaa rakennusprojektia varten.
Anoppini mulkaisi minua jatkuvasti ja löysi aina uutta valittamisen aihetta. Hän hemmotteli tytärtään ja antoi minulle käskyjä. Kun talomme valmistui, anoppi kaatoi aidan ja päästi koiransa pihalle, vaikka tiesi että pelkäsin koiria näin hän osoitti olevansa pomo. Vaikka kuinka pyysin miestäni puhumaan äidilleen, sain vain kuulla liioittelevani.
En kestänyt enää. Vein asian käräjille, vaadin omaa osaani talosta ja halusin hankkia oman asunnon. Silloin paljastui, että ainoa talon omistaja oli anoppi se ei ollutkaan yhteistä omaisuutta. Miten he tämän järjestelivät, sitä en tiedä. Jäin ilman kotia.
Samassa mieheni sai tietää, että siskoni oli saanut asunnon isältäni ja toimi heti. Hän halusi rikkoa heidän avioliittonsa ja paljasti salaisuuden siskoni aviomiehelle, joka olikin biologinen isä heidän tytölleen. Erosin miehestäni, ja hän teki Ilonalle saman mitä minullekin.
En ollut ollut missään yhteydessä siskooni, joten kuulin ihan sattumalta, että he olivat nyt yhdessä. Kun Ilona tajusi, että häntäkin oli petetty, ehdotti hän yhteistyötä.
Kyselimme naapureilta ja paljastui, että anoppi ja hänen poikansa olivat ostaneet jo viisi tonttia hyväuskoisten naisten avulla. Ensin Aleksi toi vaimonsa taloon, sitten erosi, ja nainen jäi ilman mitään.
Otimme yhteyttä uhreihin ja laadimme ryhmäkanteen. Mutta ei ollut enää ketään, jota vastaan haastaa oikeuteen Aleksi oli lähtenyt ulkomaille. Anoppi jäi Suomeen ja vaatii nyt, että antaisimme lapsenlapsensa hänelle, koska he ovat hänen ainoat lapsenlapsensa.
Hän yritti viedä meiltä huoltajuuden vedoten siihen, ettei meillä ollut omaa asuntoa. Kummallekin meistä järjestyi kuitenkin katto pään päälle, ja koko tilanne oli seuraus hänen juonistaan. Oikeudessa päätettiin, että lasten pitää saada tavata isoäitiään ja meidän täytyi mahdollistaa heidän yhteytensä.
Pahinta on, että anoppi lietsoo omia tyttäriään meitä vastaan. Hänen näkemyksensä mukaan hän on sankarillinen mummo ja me olemme pahoja. Hän rikkoo häpeämättä rauhaamme, vaatii uusia selvityksiä, opettaa tytöilleen valheita tupakasta ja alkoholista. Tytöt uhkaavat jo, että jos emme hanki heille tablettia, he ilmoittavat sosiaalitoimistoon.
Minä vielä saan lapsenlapseni! Näette vielä! huutaa anoppi.
Mitä me teemme? Miten voimme puolustautua? Hän on tehnyt meille niin paljon pahaa, eikä koskaan lopeta…
