Opiskellessani yliopistossa ja yrittäessäni siinä samalla käydä töissä, rahani eivät juuri riittäneet ylimääräisiin menoihin. Siitä huolimatta olin silti onnellinen, sillä elämässäni ei ollut suurempia murheita. Minä ja vaimoni vuokrasimme pientä asuntoa Helsingissä, eikä lasten hankkiminen ollut vielä edes mielessä. Aluksi haaveilimme oman kodin ostamisesta ja vasta sen jälkeen ajatella perheen perustamista. Vanhempani ovat jo eläkeläisiä, ja minulla on pikkusisko, Eevi. Eevi on eronnut ja kasvattaa alakoululaista tytärtään yksin. Meillä ei perheessä ole koskaan ollut rahaa liiemmin, mutta olemme aina jotenkin pärjänneet omillamme.
Silloin elämäni tuntuikin helpolta, tai siltä ainakin vaikutti. Valmistuin yliopistosta, ja sain uuden työn, johon sisältyi ylennys. Minusta tuli nyt esimieheni oikea käsi eli vanhempi assistentti. Tämän myötä palkkani nousi merkittävästi. Minä ja vaimoni päätimme hakea asuntolainaa ja ostaa vihdoin ikioman asunnon Espoosta. Päätimme, että jos nyt kerran muutoksia tehdään, tehdään sitten kunnolla. Pian tämän jälkeen vaimoni ilmoitti olevansa raskaana. Aloimme valmistautua vauvan tuloon. Kun kerroin ylennyksestäni perheelleni, koko suku oli tietysti innoissaan.
Sitten alkoivat paineet. Vanhempani alkoivat vihjailla, että minun pitäisi auttaa Eevin perhettä ja hänen tytärtään taloudellisesti. Eevi puolestaan sanoi, että olen hänen isoveljensä, joten minun kuuluisi auttaa myös vanhempiani raha-asioissa. Rahani alkoivat huveta nopeasti. Joskus vanhemmat halusivat uuden television, toisinaan siskon tytön oppilaskunta järjesti kalliin luokkaretken, johon piti tietysti osallistua. Vaimoni alkoi turhautua hän jäi äitiyslomalle, eikä meidän perheen rahat riittäneet, kun minun palkkani kului myös muille. Minun pitää osata rajata sukulaisilleni rahankäyttöni, sillä he vievät viimeisetkin säästöni, joita tarvitsen oman lapseni syntymää varten. Lastenvaatteet ovat nykyään tolkuttoman kalliita.
Nyt ymmärrän, että pitää osata asettaa rajat ja pitää huolta omasta perheestä ensin. Toiset auttavat vain, jos itse auttaa, mutta kenestäkään ei tule uhrata itseään kokonaan. Jokaisella perheellä on omat vastuunsa ja juuri siinä piilee tärkein oppini.
