Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta, joista kuusi olemme olleet ihan virallisestikin avioliitossa. Sinä aikana olemme saaneet kaksi lasta esikoispoikamme on jo 9-vuotias, ja kuopus on vaivaiset viisi kuukautta vanha.
Asumme kahden huoneen kerrostaloasunnossa, jonka sain perintönä mummoltani. Kämppä on kyllä vähän retroa sorttia, mutta silti minun ikioma.
Nyt poikamme täyttää vuosia, ja päätimme pitää juhlat kotona, koska rahat ovat vähän tiukilla tällä hetkellä. Ja siitäkös soppa keittiinsä: minun sukulaiseni eivät pääse juhliin ollenkaan, mutta mieheni suku aikoo tulla sankoin joukoin ja kaiken huipuksi suunnittelevat jäävänsä meille yöksi. Anteeksi kuinka, mihin ihmeeseen minä ne kaikki mahdutan?
En ole tottunut moisiin vieraisiin. Yleensä porukka käy kylässä pari tuntia ja lähtee takaisin omiin oloihinsa. Jos nyt oikein tekee yökyläily mieli Helsingissä, hotelleja löytyy kyllä ympäri vuorokauden.
No, tästä sitten repesi kunnon riita. Oikein sovittiin, että ollaan vähän aikaa erillään, että saa kotirauha palata. Miksi minä olen näin tiukkapipoinen? No, asia nyt vaan on niin, että appivanhempani eivät varsinaisesti kuulu niihin siisteimpiin ihmisiin kylpyyn pääsevät ehkä kerran viikossa, jos muistan oikein. Voitte vaan kuvitella, minkä aromin he jättäisivät siihen meidän kaksioon, jos jäisivät yöksi. Ja minulla on pienet lapsetkin! Sitä paitsi, miksi ylipäätään jäädä yökylään, kun he asuvat ihan tässä lähistöllä? Olenko muka ihan väärässä?
Mieheni puolestaan on ihan varma, että minä en kyllä tule toimeen ilman häntä. No katsotaan nyt sitten, kuinka käy…
