Oskari, nyt olisi kyllä sinun aika. Kävisit vaikka lääkärillä tarkistamassa sydämesi. Mikä minun sydämessäni muka on vialla? Tuntuu siltä, ettei sinulla olekaan sellaista!
Aatu ei ymmärrä lainkaan, miksi rappukäytävän ovi, jonka kautta he ovat palanneet lenkiltä jo niin monta kertaa, on nyt lukossa.
Hän istuu rapistuneen ruskean oven edessä.
Ehkä kuitenkin erehdyin, Aatu ajattelee. En! hän vastaa itselleen päättäväisesti. Hajut kertovat tämä se on.
Täytyy vain odottaa hetki. Kyllä isäntä muistaa vielä, miksi hän vei minut autolla metsään ja jätti minut sinne. Tämä on vain leikki! Mutta löysin takaisin. Nyt odotan!
Lumi alkaa tupruttaa. Aatun tassuja paleltaa yhä enemmän. Koko keho värisee, turkki ei enää auta kylmää vastaan.
Ei saa ajatella nälkää. Kohta he huomaavat minut tuossa, ilahtuvat kovasti. Sitten antavat ison herkullisen luun
Kylmästä tärisevä pieni koira kävelee kinoksen viereen ja alkaa syödä lunta. Lumi sulaa suussa, janottaa vähemmän, mutta tulee entistä kylmempi. Aivan kuin voisi tulla vielä kylmempi.
Kohta pääsen sisään, laittaudun ison valkoisen patterin viereen pötkölleen. Mutta ensin luu. Ja lihakeitto. Sitten murisen niille kaikille. Tiedän, että tämä on leikkiä. Ne treenaavat minua.
Olen jo monta yötä etsinyt meidän pihaa. Eilen onnistuin livahtamaan avoimesta rapun ovesta lämmittelemään. Aamulla heräsin, kun talonmies potkaisi kylkeen. Ulahdin, ei ollut voimia edes puraista.
Outoja nämä ihmiset. Kun kävelen remmissä isännän kanssa, melkein jokainen kadulla hymyilee ja moikkaa. Mutta kun olen yksin, katsovat vihaisesti, joitain jopa potkasee. Nyt kylki on kipeä.
Aatu tuijottaa monta tuntia liikkumatta ulko-ovea. Kukaan ei tule eikä mene. Hän alkaa ulvoa hiljaa. Mielessään on jo lämmin ja maha täynnä.
Vain hetki pitää jaksaa. Hetki vielä.
Myrsky yltyy. Aatu ei enää juuri tunne tassujaan. Hän kääriytyy kerälle maahan. Hiljalleen tietoisuus alkaa vaipua kauas pois. Hän on suorittanut tehtävänsä. Vaikeaa oli, mutta talo löytyi. Siitä hyvä mieli. Nyt voisi nukkua
Veikko Oskari istuu yksin kotonaan. Tekemistä riittäisi pitäisi katsoa televisiota, juoda teetä, sitten lisää televisiota, kupillinen teetä ja lopuksi vähän nukkua sekä taas teetä päälle
Tänään ei ole muita hommia. Eikä seuraavaan kymmeneen vuoteen juuri mitään muuta ohjelmaa. Ennen oli toisin!
Pendolinon kuljettaja. Veikko kuljetti ihmisiä lähikunnista kaupungin ytimeen. Hän oli osa kaupungin suurta verenkiertoa. Hänestä oli hyötyä.
No mutta, kevät tulee pian, Veikko rauhoittelee itseään. Kohta pääsee laittamaan taimet multaan. Sitten alkaa mökkikausi. Kyllä tästä vielä selvitään!
Veikko kävelee keittiöön. Pannuun vettä kiehumaan. Aiemmin teekupin aikana saattoi vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa, purkaa ajatuksia. Nyt tuntuu, että joku on huijannut, kiirehtinyt elämää. Petollisesti jättänyt yksin.
Vesi kiehuu. Veikko avaa rutiinilla kaapin, sieltä pitäisi löytyä teetä. Ei löydy. Tarkemmin katsoen on vain tyhjä peltipurkki.
No perhana sentään. Loppui. Täytyypä käydä kaupassa, Veikko hymyilee itsekseen. Hän pukeutuu nopeasti ulkotakkiin ja lähtee ulos.
Rappuun on taas palanut lamppu, tai ehkä joku varasti sen. Pitää ostaa uusi paluumatkalla, hän miettii.
Veikko avaa ulko-oven, tekee pari askelta eteen ja kompastuu johonkin. Melkein kaatuu.
Voi elämä! hän jupisee. Jokin osoittautuu koiraksi, jonka päälle on kertynyt lunta. Lumi ei sula sen turkilla.
Aatu! Veikko tunnistaa naapurin koiran.
Aatu, mikä on? Oletko kunnossa? Odota, minä soitan summerilla teidän asuntoon. Veikko juoksee ovipuhelimelle ja valitsee Aatun asunnon. Kukaan ei vastaa. Hän soittaa naapureille. Sieltä vastataan.
Se on Veikko tästä naapurista. Tiedättekö, missä ne ovat, sieltä kuusikymmentäneljästä? Niillä koira on jäätynyt tähän oven eteen!
Ne muuttivat pois. Erotsivat kai. Kämppä on myynnissä.
Aikamoista. Kiitos tiedosta.
Veikko ottaa oman toppatakkinsa pois päältään, levittää sen koiran viereen. Hän harjaa varovasti lunta pois hanskallaan ja nostaa Aatun takin päälle. Koira ei taida hengittää.
Voi hyvä tavaton sentään! Aatu, yritä hengittää!
Veikko raahaa koiran sisälle patterin viereen. Hän silittää jäätynyttä turkkia. Sitten hän koputtaa lähimpään oveen. Sen avaa naapuri Aili.
Veikko, mitä nyt?
Aili, koira Pyydän, katso netistä lähin eläinlääkäri ja soita meille taksi.
Hei, Elina?
Kuka siellä?
Täällä on naapuri, Veikko. Numerosi antoi Aili.
Niin, terve vain, Veikko.
Soitin Aatun vuoksi.
Se on Ottoon asia. Minä en koskaan halunnut sitä typerää koiraa.
No Olemme nyt eläinlääkärille lähdössä
Veikko, Otto ei saanut edes lainaa maksettua Ja kaiken lisäksi osti koiran!
Tiedäthän, että monta vuotta kannoin perheen yksin. Pyysin häntä luopumaan siitä piskistä Ja hän ei edes siihen kyennyt! Hyvää päivänjatkoa vaan!
Hei, Otto? Tämä on Veikko naapurista. Entinen nyt. Aatu tuli kotiin!
Puhut varmaan omiasi. Meidän Aatu katosi metsään.
Olen aivan varma, että se on Aatu!
Ei se voi olla.
Selvä Ei koiraa näin kohdella.
En ymmärrä mitä tarkoitat!
Kyllä sinä tiedät. Onneksi minulla ei enää ole tuollaisia naapureita.
Aatu on nyt jo monta kuukautta asunut uudessa kodissa. Korvanpäät hän menetti, ja kahteen tassuun sattuu yhä astua, mutta siihenkin tottuu.
Aatu on ymmärtänyt, ettei tämä ollutkaan leikkiä. Oikeastaan se oli kahden aikuisen ihmisen peli, jossa hänen tehtävä oli käsky “kuole”. Tosissaan.
Aatu tajuaa nyt, että hänellä on uusi omistaja. He ulkoilevat kolme kertaa päivässä. Omistaja ei ole nuori, ja Aatu pitää huolen, että tämä saa liikuntaa eikä jämähdä sohvalle.
Hauskoja ovat nämä ihmiset. Toiset hymyilivät kävellessä, melkein ottivat hengiltä. Tämä aina mutisee ja valittaa, mutta on oikeasti hyvä ja huolehtiva. Ei Aatu ole tyhmä: niille murisi, tätä rakastaa!
Oveen koputetaan.
Veikko, täällä on Otto. Asun nyt naisystävän kanssa. Hänellä on lapsi. Tyttö haluaa koiran. Voisinko ottaa Aatun? Anteeksi miten kävi. Paljonko olen sulle velkaa eläinlääkärireissusta?
Otto, en ymmärrä sinua.
Niin se vain meni Tienasin vähän ja
Koiralle on ihan sama paljonko tienaat Aatu katosi metsään.
Veikko, siellähän se makaa pedillään.
Se on Norris, Aatun sinä hukkasit.
Aatu, tule tänne!
Koira pysyy pedissään, ei edes nouse. Näyttää hampaitakin.
Otto, nyt olisi aika. Käy lääkärissä, tarkista sydän.
Mikä muka sydämessäni on vikana?
Tuntuu, että sellaista ei olekaan!
Mitä sinä ajattelet tästä? Jätä oma kommenttisi ja laita tykkäys!
