Olin 19-vuotias, kun Tapio, mies jonka kanssa olin seurustellut vuoden, kosi minua. Tiesin kyllä, että ehkä se oli liian aikaista, eikä kavereiden kanssa juhliminen ja hauskanpito olisi enää samanlaista. Mutta Tapio vaikutti luotettavalta ja hyvältä mieheltä. Pelkäsin, etten ehkä löytäisi ketään parempaa, joten suostuin hänen vaimokseen.
Aloimme asua yhdessä Tapion vanhempien kanssa. Minun vanhempieni iso omakotitalo oli aivan kaupungin laidalla, ja saimme käyttöömme yläkerran. On todettava heti, ettei Tapion perhe ollut köyhä, ja avioituessamme Tapio tienasi itsekin hyvin. Minä saatoin siis rauhassa opiskella yliopistossa.
Kaksi vuotta myöhemmin syntyi esikoisemme, tytär, jonka nimesimme Suvilaksi. Tapio oli onnensa kukkuloilla, mutta yllättäen elämä toi eteemme vaikeuksia. Tapio menetti työpaikkansa. Hänen vanhempansa ehdottivat paikkaa perheyrityksestä, mutta Tapio, itsenäinen mies kun on, päätti löytää työnsä omatoimisesti. Sitten yksi hänen ystävistään ehdotti ulkomaille lähtöä parempien ansioiden toivossa. Tapio tarttui mahdollisuuteen.
Sovimme, että lähtö olisi vain vuoden mittainen, jotta saisimme rahaa arkeen ja ehkä oman kodin kaupunkiin. Mutta kun Tapio oli tottunut tienaamaan paremmin, hän palasi vuoden päästä kotiin – ja ilmoitti lähtevänsä taas, nyt kahdeksi vuodeksi. Hän halusi ostaa meille omistusasunnon, ettei oltaisi enää vanhempien armoilla. Kyllähän tuo kuulosti kunnialliselta, mutta entä minä ja Suvila? Tapio lupasi tulla käymään muutaman kerran vuodessa ja niin hän tekikin. Lyhyesti sanottuna: nämä työkomennukset venyivät yhteensä viideksi vuodeksi. Siinä vaiheessa olin jo niin yksinäinen, että pääni oli sekaisin.
Eräänä iltana minulle kirjoitti mies, vähän minua vanhempi, eräässä somepalvelussa. Hän osoitti valtavasti huomiota: kehui ulkonäköäni, sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja halutuksi. Sellaisia sanoja en ollut kuullut Tapiolta pitkään aikaan. Kirjoittelimme kuukauden ajan, sitten sovimme tapaamisesta. Treffit johtivat vääjäämättömään. Petin miestani. Mutta tunsin itseni niin arvostetuksi ja eläväksi, että tapasin tätä miestä pari kertaa uudestaan.
Luonto oli kuitenkin oikukas; juuri kun olin ajautunut sivupolulle, Tapio päätti tulla lopullisesti kotiin. Hän puhui kauniita, osti minulle oman asunnon Turusta. Syyllisyys painoi minua. Lopulta tunnustin Tapiolle pettäneeni häntä enkä vain kerran. Mitä tapahtui sen jälkeen?
Tapio ajoi minut pois. Mietin, lähtisinkö rakastajani luokse, mutta tämä ilmoitti heti, ettei voi ottaa minua oli muka töitä ja kaikenlaista muuta. Hänelle olin vain ohimenevä juttu. Tapio laittoi avioeron vireille, Suvila asuu nyt kanssani äitini luona, mutta Tapio uhkailee hakevansa hänet luokseen. Häpeän niin paljon itseäni; miksen malttanut odottaa? Kuinka saatoin pettää häntä tuolla tavalla.
Opin tästä tärkeän asian: rakkauden ja luottamuksen arvoa ymmärtää usein vasta sitten, kun ne ovat jo menneet. Toivottavasti joku toinen osaa olla viisaampi kuin minä.
