Sanni palasi kotiin kuin sumussa, selässään roikkuivat raskaat muovikassit. Oven takana leijui tuulenvireen mukana outo äänten kudelma, jalkapohjaan tarttui kimaltelevia havunneulasia, vaikka lattia oli matoton. Astuessaan olohuoneeseen hän näki miehensä Jarkon ja tämän veljen Sampon lumoutuneina jalkapallo-otteluun, molemmat kallistellen Kalevala-olutta kuin olisi ikuisuus sunnuntain sisällä. Sanni yritti muistuttaa Jarkkoa illan suunnitelmista, mutta tämä liverteli, että Sampon vaimo oli luonut tämän ikkunasta ulos hän jäisi heidän luokseen viikoksi, ehkä pidemmäksikin.
Seuraavana aamuna Sanni heräsi siihen, että kaiuttimet sylkivät pumppaavaa iskelmämusiikkia ja Sampo tanssi sukkasillaan tv:n edessä kuin haavekuva. Sampo oli jäänyt työttömäksi Iisalmen tehtaan irtisanomisissa, ja Jarkko yritti saada hänelle paikkaa omalta toimistoltaan. Vapaapäivinään Sanni huomasi tekevänsä askareita yksin, tiskit kasautuivat ja roskapussi ilmestyi yön aikana keittiöön uudestaan kuin unohdettu vieras. Sampon mukana kodin työtaakka kasvoi oudon paljon, Jarkko unohti auttamisen kokonaan, sillä ne eivät olleet miehen töitä nyt.
Iltapäivien sumussa Sanni keitti keittoa, laittoi lakanat pesuun, harjasi maton ja odotti määrittelemätöntä. Erään kerran, kun hän palasi Väinämöisenkadun marketista, olohuone pursui laiskan päivän jäljiltä tyhjiä tölkkejä ja sipsipusseja. Uupuneena hän avautui Jarkolle ja Sampolle, he eivät kuulleet, harhailivat kuin varjot. Hän muistutti, että Sampon oli pitänyt viipyä vain viikon nyt oli jo kulunut neljätoista yötä ja kuukausikin oli aivan lähellä.
Puhe loppui rumaan riitaan, jonka jälkeen veljekset katosivat tuuliseen yöhön, jättivät oven narisemaan perässään. Sanni eli seuraavan viikon kuin sumuisen rannan reunalla, tietämättä missä Jarkko oli vain hongat huokailivat ikkunan takana.
Lopulta Jarkko palasi, kasvot harmaana kuin mökkitie. Hän tunnusti sekoilleensa; Sampo oli houkutellut hänet oudoilla puheilla ojasta allikkoon, kun työpaikkakin meni. Riita oli kylmän sininen, ja nyt Jarkko kyhjötti sohvalla päivästä toiseen yrittäen keinuttaa aikaa takaisin.
Kovan sumun jälkeen Sanni antoi anteeksi ymmärsi, että rakkaus on isompi kuin yksikään katkeruus ja että tämä uni oli ollut heidän hälytyksensä. He päättivät yhdessä rakentaa elämänsä uudestaan, vaikka kaikki tuntuikin välillä unenomaiselta: metsän keskeltä, josta löytyi aina uusi polku.
