Miehen ojennus
Me oltiin yhdessä, Salla. Siinä viimeisellä matkalla Tampereelle. Kaikki meni typerästi.
Me juotiin esityksen jälkeen, en En pystynyt lopettamaan ajoissa, Salla
Pystytäänkö tästä muka puhumaan noin rauhallisesti? Sallan ääni särkyi järkytyksestä. Lasse, myönsitkö sä mulle just pettäneesi?!
En mä enää voinut pitää tätä sisälläni, mies painoi katseensa alas. Anna anteeksi, Salla. Lupaan ettei tällaista koskaan enää tapahdu! Mä ymmärsin kaiken
Salla laski viinilasinsa hitaasti pöydälle. Hänen elämänsä romahti juuri siihen hetkeen.
***
Aamu alkoi arkisesti Salla seisoi hellan ääressä keittäen puuroa nuoremmalle ja yritti samalla letittää seitsemänvuotiaan Pinjan hiuksia.
Äiti, sattuu! Pinja vinkaisi ja nykäisi päätään.
Anteeksi, kulta. Mulla on kiire. Missä se isä oikein luuraa?! Kohta tulee taas kiire!
Mies tuli kylpyhuoneesta paidan helmaa napittaen. Sallasta näki heti miehen ilmeestä, että tämä oli huonolla tuulella.
Onko kahvia? hän kysyi katsomattakaan vaimoaan.
Pannussa. Kaada itse, mulla on kädet täynnä.
Lasse kaatoi kahvin, joi sen seisaaltaan katsellen harmaata pihaa, jossa talonmies haravoi laiskasti lehtiä.
Ei poskisuudelmaa, ei nukuitko hyvin vuosien saatossa he olivat muuttuneet vieraiksi toisilleen.
Salla työskenteli kirjanpitäjänä suuressa tukkuliikkeessä, ollut naimisissa Lassen kanssa kymmenen vuotta.
Asunto kolmio, tosin asuntolainalla, auto uusi farmari-Volvo. Lapset terveitä, perheessä kaikki ulkoisesti hyvin, mutta
Hänelle ei riittänyt ilma, ei se mies, joka ennen haki jäätelöä yöllä tai rutisti niin, että kylkiluut rutisivat.
Kahden aikaan puhelin värisi työpöydällä.
Mennäänkö tänään ulos syömään? Ollaan ihan liian vähän käyty missään kahdestaan. Lapset jää Tiinalle yöksi., kirjoitti mies.
Salla luki viestin moneen kertaan. Sydän muljahti teini-ikäisesti.
No mutta, hän kuiskasi itsekseen. Huomasikohan se vihdoin jotain?
Loppupäivä meni tainnutuksen omaisessa sumussa. Hän lähti töistä tuntia aiemmin, kiiruhti kotiin ja penkoi vaatekaappiaan.
Päätyi tummansiniseen silkkiin, joka istui päälle kuin hansikas. Ripsiväriä, hieman hajuvettä korvan taakse.
Hän katsoi peiliin ja näki naisen, joka yhä halusi olla miehensä mieleen.
Ravintolassa paloi kynttilät, taustalla soi elävä musiikki vaimeasti. Hän saapui, kun Lasse odotti pöydässä, puvun takissa, sileästi ajeltuna.
Mies nousi vastaan ja hänen silmissään vilahti ihailua tai sitten sääliä? Salla ei ollut varma.
Näytät upealta, Salla, Lasse sanoi, vetäen tuolin vaimolleen.
Kiitos. Olin vähän yllättynyt kutsusta. Onko jotain erityistä syytä?
Eipä oikeastaan Tuli vain tunne, ettei me osata enää edes puhua toisillemme. Asutaan kuin vuokralaiset saman katon alla.
Siltä on tuntunut, Salla huokasi viiniä siemaisten. Työt, lapset, arki… hukkuu siihen kaikki muu.
Niinpä. Ihan kuin juoksisin juoksumatolla enkä enää muista edes miksi, Lasse pyöritteli veistä kädessään.
He juttelivat pitkään. Muistelevat hääpäiväänsä, ensimmäistä vuokrakämppää homemaalla keittiön hanalla ja kuinka onnellisia silloin olivat.
Nauroivat vielä sillekin, kun Lasse ensimmäistä kertaa vaihtoi Pinjalle vaippaa ja oli pyörtyä hajusta.
Ilta oli kaunis. Salla tunsi, kuinka jää heidän väliltään suli.
Tällaisia hetkiä pitäisi olla useammin, Salla ajatteli. Kaikesta selviää, ollaan vain liian väsyneitä.
Mennäänkö kotiin? Lasse ehdotti laskun tultua. Voisin napata vielä viiniä. Ollaan yhdessä ilman lapsia.
Kotona oli hiljaista ja outoa, ilman leluvuoria tai lasten meteliä asunto tuntui valtavalta.
He istuivat keittiöön. Mies kaatoi viiniä laseihin. Tunnelma oli lämmin, kunnes…
Salla, meidän täytyy oikeasti muuttaa jotain, Lasse aloitti varovasti.
Tiedän. Ehkä lähdetään kahdestaan jonnekin? Kylpylään vaikka. Nyt tarvittaisiin hengähdystauko.
Joo, mutta se ei yksin riitä. Mä olen ollut ihan hukassa viime aikoina. Ei olla enää lähelläkään toisiamme.
Sä oot aina lasten kanssa, mä töissä. Tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää.
Mitenkään ei olla enää läheisiä. Ei pelkästään fyysisesti vaan… tiedätkö, yhdessä.
Salla jännittyi:
Mitä sä oikein ajat takaa? hän kysyi pelokkaalla äänellä.
Sitä, että mä mokasin.
Siinä kohtaa Lasse sanoi sen. Tampereesta, kollegasta ja siitä mitä tapahtui.
Hän.. kuunteli mua, Salla, Lasse selitti nopeasti, peläten että vaimo keskeyttää. Meillä oli usein työmatkoja samaan aikaan.
Hän kyseli aina kuulumisia ja oikeasti välitti.
En mä selittele, tiedän olevani roisto, mutta yritin olla vahva. Oikeasti yritin.
Mutta sinä iltana… Me juotiin porukalla, jäätiin kahdestaan hotellin baariin…
Salla vaikeni. Hänen sisällään tuntui räjähtävän kranaatti, jonka sirpaleet repivät sydäntä.
Anna anteeksi jos pystyt, mies lopulta sanoi. Mä olen ollut ihan sekaisin nämä kaksi viikkoa.
En voinut katsoa sinua silmiin ja valehdella. En halua menettää sua, en lapsia. Mä teen mitä vaan.
Mitä vaan Salla toisti tyhjällä äänellä.
Mä puhuin jo pomon kanssa. Anoin siirtoa uuteen yksikköön. Esko sanoi hoitavansa sen lomani jälkeen.
Jätin myös lappuun loman ajaksi. Jos haluat, lähdetään heti. Ostetaan matkat vaikka samantien, lähdetään nollasta.
Lasse ojensi kättään tarttuakseen Sallan käteen, mutta tämä veti omansa pois.
Nollasta Salla hymyili katkerasti. Ymmärrätkö yhtään, mitä teit?
Et vain ollut toisen kanssa murskasit mut täysin. Odotin kotona, mietin mekkoa, iloitsin tekstiviestistäsi Luulin että rakastat mua ja haluat meidät takaisin.
Mä rakastan sua! Lasse melkein huusi. Juuri siksi kerroin kaiken. En voinut enää valehdella.
Jos rakastaisit, et nukkuisi toisen vieressä Niin huolehtivainen kollega sinulla sitten olikin. Minä olin vain ilkeä nainen?
En tarkoittanut sitä Lasse yritti puolustautua.
Hän nousi ylös ja käveli halaamaan vaimoaan.
Salla, älä…
Älä koske! tämä tyrkkäsi miehen pois. Inhoan sua nyt.
Salla säntäsi makuuhuoneeseen, lukitsi oven ja kaatui sängylle.
Kyyneleet virtasivat taukoamatta. Lasse kolisteli oven takana, kuiskaili anteeksipyyntöjä, ja hiljeni lopulta Salla kuuli tämän asettuvan sohvalle.
***
Aamulla Salla käveli keittiöön kasvolta raskaina. Lasse istui samassa sohvalla, samoissa vaatteissa. Kahvi oli jäähtynyt pöytään.
En lähtenyt yöllä vain siksi, että lapsille ei ole paikkaa hän sanoi tylysti.
Salla…
En halua kuulla sun tunteista nyt. Ihan sama mitä sanot.
Ymmärrän.
Mainitsit lomasta. Missä ajattelit sen viettää?
Jossain rauhallisessa paikassa. Voitaisiin vain olla, puhua…
Hyvä, Salla kääntyi ikkunaan. Mennään. Mutta älä kuvittele, että mikään palautuu entiselleen. Lähden hyväkseni selvittääkseni, pystynkö edes katsomaan sua ilman inhoa.
Lasse nyökkäsi, valmiina tekemään mitä tahansa.
Varaan kaiken tänään, heti.
Vielä jotain Salla kääntyi. Siirtopäätös. Haluan nähdä paperin, jossa on pomon allekirjoitus. Ja sun puhelin siitä lähtien ilman salasanaa.
Tietysti. Niin kuin haluat.
Mies ojensi puhelimen, mutta Salla pudisti päätään halveksuen.
Myöhemmin. Mene nyt suihkuun. Mun täytyy koota itseni ennen kuin haetaan lapset Tiinalta. En halua heidän näkevän meitä tällaisina.
Pesuhuoneen ovi sulkeutui, ja Salla vajosi tuolille. Lähteä, jättää mies jota vielä eilen rakasti hengellään Ei pystynyt. Ei ainakaan lasten vuoksi.
***
Matkaan lähtö tuntui ikuisuudelta. Salla ja Lasse puhuivat enää vain välttämättömistä asioista.
Ostitko liput?
Lauantaiksi.
Hae Pinja koulusta.
Selvä.
Lapset vaistosivat jotain: Pinja hiljeni aina, kun vanhemmat olivat yhdessä. Pikkupoika kitisi tavallista enemmän.
Äiti, miksi isä nukkuu olohuoneessa? Pinja kysyi kerran iltaisin peiton alta.
Salla nielaisi.
Isällä on ollut pitkä työviikko, rakas. Selkä kipeytyi konttorissa. Sohva on hänelle parempi paikka hetkeksi.
Oletteko te riidelleet?
Me ollaan vain tosi väsyneitä, pikkuinen. Kaikki järjestyy. Mennäänhän me pian merelle, muistatko?
Pinja nyökkäsi, muttei uskonut. Lapsia ei pysty hämäämään he kyllä aistivat kaiken.
***
Perjantaina, juuri ennen lähtöä, Lasse tuli kotiin aikaisin toi Kassit mukanaan.
Tässä, hän laski pöydälle paperin. Siirtopäätös. Maanantaina palaan loman jälkeen analyysiryhmään.
Ei enää matkoja. Ei enää mitään sen naisen kanssa ollaan eri rakennuksissa.
Salla vilkaisi leimaa.
Hyvä.
Salla mies pysähtyi ovelle. Mä mietin tätä joka hetki. Olen niin kamalan pahoillani
Lasse, riittää. Sä teit valinnan Tampereella! Nyt minä valitsen voinko jäädä tähän liittoon enää ollenkaan!
Hän ei kertonut miehelle, että edellisenä iltana, kun Lasse nukkui sohvalla, Salla oli lukenut miehen puhelimen läpi.
Teki pahaa, kädet tärisivät, mutta niin oli pakko tehdä. Viimeisimmät viestit olivat Lassen:
Kaikki on ohi. Se oli virhe. Älä enää ota yhteyttä.
Ja vastaus: No, omapahan on asiasi. Kaikkea hyvää!
Tuntuiko helpommalta? Ei. Mutta jossain syvällä sisällä joku pieni palanen liikahti Lasse ei ollut sentään valehdellut siitä.
***
Lauantaiaamu heräsi tihkusateessa. He pakkasivat laukut Volvon takakonttiin äänettöminä.
Mies käyttäytyi korostetun huolehtivasti: avasi oven, tarkasti ikkunat, osti Sallalle tämän lempparikahvin huoltoasemalta. Ja juuri se teki kipeämpää.
Lentokentällä, lähtöaulassa, Lasse istui hiljaa hänen vieressään, kun lapset seisoivat ikkunassa ihailemassa lentokoneita.
Muistatko meidän ekan lomareissun, Lasse sanoi katsoen myös koneita. Kun teltta meinasi lentää järveen? Heräsitko siltä yönä sateen alta?
Salla hymähti tahtomattaan.
Totta kai. Sä pidit teltasta kiinni koko yön ja minä nukuin sadeviitan alla.
Silloin mä mietin, ettei ole ketään parempaa kuin sinä. Niin mä muuten edelleen ajattelen, Salla. Mutta jotenkin eksyin. Kadotin itseni.
Me molemmat kadotimme itsemme, Lasse, Salla sanoi hiljaa ja katsoi miestä ensi kertaa koko viikkoon silmiin.
Lasse tarttui hänen käteensä. Tällä kertaa Salla antoi olla, muttei puristanut takaisin. Kaikki oli täysin sekavaa.
Luultavasti hän lopulta antaa anteeksi. Edes lasten vuoksi. Mutta ennen sitä, Salla aikoo laittaa Lassen todella ojennukseen ettei enää koskaan tee sellaista virhettä.
Siellä lomalla hän aloittaa kunnolla, suomalaisella sisulla.
