Odotimme innolla, että äiti jäisi eläkkeelle ja muuttaisi maalle niin saisimme vaimoni kanssa hänen kolmen huoneen asuntonsa Helsingin keskustasta!
Haluan kertoa naapuristani, Marjutista. Hän on nyt 68-vuotias. Marjut asui pitkään yksin tilavassa kerrostaloasunnossaan täällä Töölössä. Viime aikoina hän päätti vuokrata asuntonsa ja lähteä kiertämään maailmaa.
Hänen tyttärensä, Salla, tuli luokseni eräänä iltana ja purki sydäntään:
Mitä äitini oikein tekee? Olen niin pettynyt häneen! Nyt anoppini kiukuttelee ja väittää, että minäkin sekoan vanhana kuten äitini. Sanovat, ettei omenapuu kauas putoa. Mieheni ja minä otimme juuri lainan uutta autoa varten! Olemme jo kaksi kuukautta jäljessä maksuista. Odotin niin paljon äidiltäni luulin, että hän auttaisi meitä! Mutta äiti petti meidät: vuokrasi asuntonsa ja lähti matkalle!
Katsoin Sallaa hetken hämmästyneenä. Miksi hänen äitinsä pitäisi maksaa heidän autolainansa? Salla jatkoi:
Anoppi on oikein vihainen siitä, että asumme hänen luonaan, ja äiti vuokrasi oman kotinsa!
Ymmärrän, että Sallakin kaipasi minulta myötätuntoa. Mutta omasta mielestäni Marjut teki juuri kuten pitää. Hänellä on oikeus elää elämäänsä ja ottaa siitä kaikki ilo irti. Miksi kaikkien mielestä eläkkeelle jääneen naisen täytyy vain huolehtia lapsistaan ja lastenlapsistaan? Sehän on kohtuutonta! Kysyin Sallalta:
Miksi et luota itseesi ja mieheesi? Omien siipienne kantavuuteen? Miksette ole vuosien avioliiton aikana säästäneet vaikka omaan asuntoon? Silloin anopillakaan ei olisi mitään moitittavaa.
Salla huokaisi:
Odotin niin paljon, että kun äiti jää eläkkeelle, hän muuttaisi johonkin pieneen mökkiin ja me saisimme ottaa hänen kolmioksi remontoidun kotinsa!
Päätin hieman piristää Sallaa vitsillä ja sanoin:
Entäpä jos Marjut menisi vaikka naimisiin? Yhdellä tuttavallani kävi juuri niin hän lomaili Portugalissa, tapasi miehen ja jäi sinne asumaan onnellisena. Ehkä Marjutkin yllättää vielä!
Sallan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Olin itsekin juuri nähnyt lomakuvia Marjutista netissä hän näytti nauttivan ja elävän täyttä elämää. Olin hänen puolestaan iloinen. Ikä ei todellakaan estä ketään löytämästä onnea ja kokemasta uusia asioita.
Lopulta opin, että jokaisen on uskallettava elää omannäköistä elämää ilman muiden odotusten taakkaa sillä onni ja vapaus eivät tunne ikärajoja.
