Sanni, jää kotiin. En kai minä nyt joka paikkaan sinua mukanani raahaa, pelkästään siksi että ollaan naimisissa? mutisi Aleksi seisten peilin edessä. Sanni ei kuullut miestään. Hän oli lähdössä mökille ystävien luo. Ja kuten kunnon emäntä, Sanni hoiti valmistelut huolella. Mutta tänään jokin oli toisin kuin tavallisesti.
Eteisessä Sanni näki Aleksiin valkoisessa kesäpaidassa ja hämmästyi.
Aleksi, miksi olet noin viimeisen päälle puettuna? En sitten pese grillitahroja irti tuosta paidasta, olkoon tiedossa, hän pudisti päätään ja lisäsi, Ota nuo ruokatavarakassit mukaasi, ne ovat valmiina. Vaihdan vielä mekon ja sitten mennään.
Aleksi tuijotti kahta painavaa kassia, joita Sanni ojensi hänelle.
Mitkä nämä ovat? kysyi Aleksi epäuskoisena, tarttuen niihin vastahakoisesti.
No etkö tiedä, olemme menossa mökille. Leena, vaikka onkin mun ystävä, ei osaa laittaa ruokaa ollenkaan. Otin siis kaiken mukaan: uusia perunoita, salaattia, karjalanpiirakoita Antti saa syödä vaimonsa tekemää, mutta minä en halua soittaa ensiapua sulle jälkikäteen. Anteeksi kun muistutin.
Aleksi vain kurtisti kulmiaan entistä enemmän.
Sanni, kuule nyt. Jää kotiin. Laita jotain kevyempää ruokaa ja käy vaikka juoksemassa puistossa. Sulla alkaa vatsaa kerääntyä tuon toimistotyön takia. Mä käyn nopeasti Jussin luona ja tulen kohta takaisin.
Anteeksi mitä? Aiot siis mennä yksin? Sanni kysyi, ja Aleksi napsautti suutaan.
En ole halunnut sanoa tätä… Sä olet ollut niin kiinni töissä, eikä olla ehditty jutellakaan. Jussi ja Leena erosivat! Jussille tuli ikäkriisi, ja sillä on jo uusi nainen. En minäkään olisi mennyt, mutta Jussi pyysi apuun grillaamaan. Ei kukaan muu osaa tehdä sitä samalla lailla kuin minä.
Aleksi hymyili itsetyytyväisenä ja sysäsi kassit sivummalle.
Tämä uutinen yllätti Sannin täysin. He olivat Leenan kanssa hyviä ystäviä, vaikkakin viime aikoina Sannin pää oli pyörällä omasta asunnosta, jota oli alkanut pohtia myyntiä varten sen jälkeen kun vuokralaiset olivat häipyneet jättäen jälkeensä vain sotkua. Työ ja koti pitivät Sannin niin kiireisenä, ettei ystäviä ehtinyt nähdä. Leenallekaan hän ei ollut soittanut viikkoihin, eikä ollut osannut kuvitella, että Leenan ja Antin perhe hajoaisi yllättäen näin.
Sepä uutinen, Sanni huokaisi. Ja siellä pyörii nyt joku nuori blondi, siksi et halua minua mukaan?
Eihän nyt mikään blondi, ihan tavallinen nainen. Varmasti sinun kaltainen. Jää suosiolla kotiin, kulta. Sitten ehditte Leenan kanssa parjata kolmatta osapuolta, virnisti Aleksi.
Mutta jokin Sannin sisällä pakotti hänet lähtemään mukaan. Kenties naisenergia tai pelkkä uteliaisuus. Niinpä lopulta Sanni pakotti Aleksin ottamaan hänet mukaan.
****
Matkalla mökille Aleksi oli enimmäkseen hiljaa kiroillessaan ruuhkia ja toisia autoilijoita maantiellä. Sanni naputteli viestiä välittäjälle asunnon myynnistä.
Hyvinhän sulla sujuu ilman miestäkin näköjään, Aleksi murahti vilkaisten syrjäsilmällä Sannin puhelimen näyttöä.
Mitä sanoit? Ai siitä asunnosta? Kaikki on jumissa. Toiset haluavat päästä heti vuokralle, toiset vaativat uutta keittiötä ja kylppäriremppaa, tiedäthän mikä se kunto on, Sanni huokaisi.
Rahat remonttiin kyllä löytyy, totesi Aleksi.
Aleksi, minä haluaisin lomalle. Ehkä päästäisiin johonkin merelle?
Valitse: joko asunto kuntoon tai ulkomaanmatka, Sanni! Ja muista mun työ. Lomaa ei nyt tule.
Sanni kertoi, että naapurin rouva pyysi antamaan asunnon tyttärelleen ja hänen miehelleen. Aleksi ärähti heti, ettei siihen kannata ryhtyä.
Kenelle sitä muka vuokrataan? Ne eivät maksa! Tehdään remontti, myydään ja minä hoidan loput, Aleksi saarnasi. Olisi pitänyt hoitaa koko homma itse. Sinä olet liian hellämielinen. Eka ostaja tinkaa hinnan alle, ja menetämme asunnon pilkkahintaan!
Meidän asunnon? Sanni toisti.
Meidän! Mehän olemme perhe, yksi ja sama, Aleksi vastasi rauhallisesti.
Mökillä heitä odotteltiin jo. Portista ryntäsi nauraen hyväntuulinen Jussi.
No morjens, vanhukset! Missä te oikein viivyitte? ilakoi Jussi.
Miehet paiskasivat kättä, ja Sanni nousi autosta katsomaan Jussia vähän uusin silmin. Mies oli muuttunut muodikas t-paita kipristi Jussin vatsakumpua, farkut kapeat ja muodikkaasti revityt polvista. Leenan aikaan tuollaista asua ei olisi nähty.
No Sanni, mitäs nyhjötät kuin vieras kylässä?! Jussi hihkaisi, tuli halaamaan.
Hei Jussi. Taas ne perinteiset ruuhkat. Toin ruokaa, on uudet perunat ja piirakat…
Anna olla, mitä ruokaa. Olet vieras, et mikään kokki! Meidän uusi emäntä tilasi jo ruoat Helsingistä, Jussi raahasi Sannin pihalle.
Kassit unohtuivat auton takakonttiin.
Pihakeinussa, jossa yleensä pidettiin isot illanvietot, oli poikkeuksellisen vilkasta. Sanni kuuli iloista naurua jo kaukaa. Päästyään lähemmäs näki Jussin uuden, nuoren vaalean naisen sekä tämän ystävättären. He olivat juuri palanneet uima-altaalta nauravaisin ilmein.
Sannin pahimmat aavistukset osuivat oikeaan: Jussi oli jättänyt Leenan nuoren, koristeellisen naisen vuoksi, jolla oli suuret hiuslisäkkeet ja huulikiiltoa. Sanni ei ollut mikään mallinmittojen nainen, mutta ei aivan ruma kuitenkaan.
Aleksi ja Sanni istahtivat vaatimattomina pöytäpenkille. Aleksi alkoi heti hyöriä uuden tulokkaan, Jennin, ja tämän ystävän Kirsin ympärillä, täydellisen välittämättä vaimosta. Sen Sanni pani visusti merkille.
Pöytään oli katettu vain pari pitsaa ja soijalettuja muoviastioilla. “Jos Leena näkisi, mitä ruokaa hänen Jussilleen nyt tarjotaan”, Sanni hymähti itsekseen, mutta ei sanonut mitään.
Tutustutaanpa, Jussi julisti. Tässä on Sanni, Aleksin vaimo, freelancer. Toisin sanoen työtön. Hän nauroi epämiellyttävästi loukaten Sannia. Ja tässä on elämänkumppanini Jenni ja hänen ystävänsä Kirsi!
Aleksi jäi esittelemättä naisille, minkä Sanni huomasi jälleen.
Jenni on kosmetologi, Jussi ilmoitti ylpeänä.
No niinpä tietenkin, ei mitään Leenan kaltaista aitoja ihmisiä, ajatteli Sanni.
Teen kasvohoitoja ja meikkauksia, voin tehdä sulle ystävähintaan, jos haluat, esittäytyi Jenni.
Sanni tunsi olonsa kiusaantuneeksi kaikkien muiden ollessa uimapuvuissa. Aleksi kääräisi hihansa toimeliaan näköisenä ja ryhtyi grillaamaan. Sanni jäi pöytään.
Sanni, keskustele tyttöjen kanssa edes vähän! kannusti Jussi. Kirsi on muuten parturikampaaja. Tekee Aleksille joskus uuden muodon, ettei tarvitse pitää tuollaista vanhaa polkkatukkaa.
Ihana idea, kikatti Jenni. Sopiihan Aleksille kyllä mikä leikkaus vain. Kirsi jo tarjosi palveluitaan.
Jenni, mennään vielä pulikoimaan kun grilli vasta lämpenee, Kirsi kutsui. Etkö Sanni tule mukaan?
Kumpikin teki Sannille ilkikurisen hymyn. Sanni nousi pöydästä.
En tule. Jussi, olisit kertonut minulle, kuka täällä nykyään emännöi. Jos olisin tiennyt, en olisi tullut. Kun Leena oli täällä…
Sanni, älä aloita siitä jätettystä maalaistalosta! Jenni ja Kirsi koittavat olla mukavia, mutta sinä tunnut pitävän meitä halpana Jussi puuttui puheisiin.
Mukavia? Tarjosiko Jenni minulle alennusta, koska oletan että näytän rumalta? Ja Kirsi tunkee Aleksiin kiinni! Hänen tukkansa kyllä leikkaa meidän naapuri Riitta täysin ilmaiseksi, eikä Aleksi aio vaihtaa. Sanni päätti, ja lähti miehensä luo.
Aleksin silmät pyörivät kahden nuoren naisen perässä, jotka tassuttelivat pihalla. Kun hän huomasi Sannin tuohtuneen ilmeen, tajusi että kohta räjähtää.
Aleksi, vie minut kotiin, Sanni sanoi tiukasti.
Hei, miksi nyt? Onhan täällä mukavaa, Aleksi protestoi.
Ei ole! Leenan kanssa oli, nyt on kamalaa. Mistä näitä tekotukkaisia tulee?
Aleksi, vie vaimosi kotiin, tokaisi Jussi ja katosi uuden seuralaisensa perässä uima-altaalle.
Aleksi astui syrjään grilliltä, tarttui Sannin käsivarteen ja sanoi ankarasti:
Sanni, mitä sinä sekoilet? Olet ihan villiintynyt tuolla kotitoimistossasi, etkä osaa olla ihmisten kanssa! Mene kotiin, käy puistossa naapureiden tai äitisi kanssa, pojatkin ovat siellä lomalla piinanneet hänen hermojaan. Tilaan sinulle taksin!
Sanni punahti vihasta.
Jostain kaukaa kuului Jennin ja Kirsin naurua, joka ärsytti Sannia entisestään. Aleksi jatkoi.
Enkö minä saa rauhassa olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa, ilman että kuuntelen sun naputusta? Me ollaan kyllästytty toisiimme. Olet muuttunut aivan harmaaksi valittajaksi! Aleksi sanoi armoa tuntematta.
Sinulleko pitäisi koko ajan hymyillä, kilistellä ja katsoa kun isket nuoria? Mikset kertonut, että tunnet nuo naiset jo entuudestaan?
No en ollut aikonut mainita. Käytiin kahvilla viime viikolla. Niin mitä sitten? Aleksi tulistui.
Tiedänpä mitä sitten. Älä tule kotiin, Sanni sanoi ja kaatoi loppumarinaadin suoraan Aleksin päälle.
Valkoinen paita oli pilalla.
Sanni marssi pihalta pois, asteli kylätielle kohti ainoaa pysäkkiä. Häntä kuohutti kaikki. Nyt oli selvää, miksi Aleksi halusi jättää hänet kotiin: ettei Sanni näkisi, että uusi elämä oli jo aloitettu.
Matkalla Sanni soitti Leenalle, ettei vain kykenisi pitämään tätä sisällään.
Mitäs nyt taas? Leena ärähti puhelimeen.
Leena, minä olen Sanni! Sanni hämmentyi vastaanotosta.
Älä soita mulle! En halua tietää susta eikä Aleksista! Hän… Hän… Leena purskahti itkuun.
Sanni yritti selvittää, mistä kiikasti, miksi Leena syytti häntä ja Aleksiakin.
Aleksisi tutustutti minun Jussini tähän blondattuun keinotukkaan! Jussi meni hänen matkaansa. Minä jäin yksin. Ja älä väitä ettet tiennyt!
Sanni tiesi vain osan, totinen asia paljastui nyt. Leena kertoi, miten Aleksi vei tuttavansa Jussin luo, ja vähitellen syntyi “tuttuuden pohjalta” suhdekin. Ystävät tekivät sovinnon, mutta jotain jäi ilmaan.
Sanni ymmärsi nyt, että hänen miehellään oli omat salaiset kiinnostuksensa. Hän ei aikonut tyytyä sivustakatsojaksi.
****
Sanni meni taksilla äitinsä, Marjatan, luokse pieneen Kallion reunamilla olevaan kylään Helsingin laidalle. Sannin pojat olivat perinteisesti viettäneet kesän mummolassa, leikkien lähipihan lasten kanssa.
Marjatta ei osannut odottaa tytärtään näin myöhään.
Sanni, mikäs sinut toi näin iltamyöhällä? Onko sattunut jotain? Marjatta huolehti.
Kaikki on alkanut tökkiä kotona. Haluan olla hetken rauhassa, ulkona on sentään kaunis kesä. Ja lapset eivät ole päässeet minnekään koko kesänä.
Mutta Aleksi on töissä, eikä pääse irti. Sinä olet vähemmän sidoksissa.
Siksi juuri ihmettelen, miksi minä aina odotan häntä? Miksen voisi viedä lapsia reissuun ilman miestä? Sanni puuskahti.
Tehän olette perhe. Kuinka sinä naimisissa oleva nainen voisit lähteä lomalle ilman miestäs? Marjatta kysyi.
Ihan hyvin lähden. Hän juhlii ilman minua, kyllä minäkin voin.
Marjatta keitti teetä ja Sanni kertoi äidilleen, mitä juuri oli tapahtunut Jussin mökillä.
Uusia intohimoja haetaan, äiti! Minun mieheni käy kahvilla sillä keinotukkaisella, ja me lasten kanssa olemme kotona. Minä kyllä lähden nyt lomalle. Ne rahat, jotka varattiin remonttiin, pysyvät minun käytössä.
Marjatta tuki tytärtään, pyysi kuitenkin malttia lasten takia
Keskusteluista huolimatta poikien palatessa sisään kaikki iloitsivat, että äiti oli tullut.
Äiti, mitä sä täällä teet? nuorempi pojista ihmetteli.
Tulen hakemaan teidät kotiin, Sanni vastasi.
Kotiin? Eiii, emme halua! pojat protestoivat yhteen ääneen.
Käydään kotona ja sitten lähdetään meren rannalle täti Lailan mökille. Hän on toistuvasti kutsunut meidät mutta aina on ollut jotain estettä, Sanni sanoi, halaten poikiaan.
Tuo mökkipäivä sai Sannin pohtimaan: ehkä heidän avioliittonsa oli astunut siihen kuuluisiin kymmenen vuoden karikoihin.
Sanni pyöritti kotia, työnsi poikiaan ja laittoi ruokaa Aleksi oli aina omissa töissään. Sanni ei ollut huomannut, miten olivat vieraantuneet. Aleksi teki kaikki päätökset itse. Nyt Sanni mietti, että ehkä vielä jonain päivänä mies jättää hänet ja vie asunnonkin mukana.
Niinpä hän päätti: naapurin tytär saa asua asunnossa, ja seuraavana päivänä tuli vuokra jo tilille.
Sanni teki sen piruuttaan, eikä katunut.
****
Grillimökin jälkeen Aleksi meni yöksi takaisin äitinsä luo. Hän vietti koko viikonlopun lapsuudenkodissaan, miettien miten voisi palata kotiin valkeana poikana, ja hälventää koko mökkikonfliktin.
Voi Sanni, pilasit koko illan! Aleksi manaili yrittäessään soittaa vaimolleen.
Sanni ei vastannut, juuri kuten Aleksi oli odottanut.
Kyllähän se tuosta leppyy! Kuningatar-muka, Aleksi mutisi hinkatessaan marinaditahroja irti paidastaan.
Kolmen päivän päästä, istuttuaan äitinsä luona, Aleksi palasi kotiin, mutta mitään ei ollut jäljellä. Tyhjä talo, tyhjä jääkaappi, hiljaista kaikkialla. Sannin puhelin vaikeni visusti.
Sanni, missä kaikki ovat? huusi Aleksi, lopulta tavoitettuaan jonkun linjalla.
Isi, äiti ei ole täällä, vastasi vanhempi poika, Juuso.
Missä hän ja veljesi ovat? Oletteko mummun luona? Aleksi stiplasi.
Ei. Me ollaan Lailan mökillä meren rannalla. Äiti lähti uimaan, Juuso vastasi.
Koska tulette kotiin? Aleksi kiirehti kysymään.
En tiedä. Äiti otti vapaata töistä. Paluusta ei ole puhetta. Nyt pitää mennä! poika puhkui iloisesti.
Hei vaan, Aleksi mutisi tympeästi.
****
Viikko mökillä hujahti hetkessä.
Sanni poikineen palasi kotiin rentoutuneena, Aleksilla oli surkea mieli. Hän oli katkera siitä, että vaimo oli jättänyt hänet huomiotta koko viikon, ja käyttänyt yhteiset rahat lomaan. Mutta pinnan alla oli toinenkin syy, jota Aleksi ei voinut antaa anteeksi.
Sanni ei tervehtinyt miestään kotiin tullessaan, vaan suuntasi suoraan purkamaan laukkuja makuuhuoneeseen.
Pojat nappasivat keittiöstä ämpärillisen pullia, joilla Aleksi oli elänyt pari viimeistä päivää. Lasten painuttua huoneeseensa, Aleksi seurasi perässä vaimoaan.
Aiotko sanoa minulle mitään? Aleksi kysyi viileästi.
Ja mistä kenties? Sanni vastasi, ärsyttäen miestään lisää.
Viikon aikana Aleksikin oli tulistunut. Vaimo ei ollut koskaan aiemmin käyttäytynyt näin. Läksi lomalle yksin, penkoi rahatkin siihen tarkoitukseen…
Sanni, meidän piti käyttää ne rahat asunnon remonttiin! Nyt ne meni mereen.
Minun asuntooni. Sinä laitoit vain viisi tonnia, loput viisikymmentä olivat minun. Joten…
Älä käännä minulle selkää! En ole mikään poika, jonka edessä nenä nyrpistetään! Aleksi karjaisi. Ja asunto? Miksi et myynyt sitä, niin kuin sovittiin?
Vuokrasin sen. Naapurin tytär muuttaa siihen, Sanni lopulta kokosi itsensä ja katsoi miestään.
Aleksi nielaisi. Hän oli laihtunut viikossa ja kasvoissa näkyi suuttumus, mutta ei sanonut mitään.
Sinun piti myydä, ei vuokrata! Remonttirahat olisi pitänyt käyttää järkevästi. En sanonut mitään kun lähdit yksin lomalle, mutta kaikki muu on jo liikaa!
Älä hermostu. Muistatko, kun sanoit ettei minun tarvitse raahata sinua kaikkialle vain siksi että olemme naimisissa?
Aleksin oma lause osui häneen nyt kovaa.
En aio raportoida sinulle kaiken aikaa. Minä elän niin kuin haluan.
Jaon asunto puoliksi laillisesti, koska olemme aviopari.
Sanni kääntyi, nyt päättäväisenä.
Kaikki muu voidaan jakaa, mutta tuo oli minun asuntoni ennen avioliittoa. Sen myyn vasta myöhemmin.
Ei mitään eroa! En hyväksy avioeroa, Sanni! Meillä on kaksi lasta, järki käteen! Aleksi huusi.
Vasta nyt muistat lapset? Hyviä syitä riittää kyllä! Sinäkin etsit uutta seuraa etkä huolehdi lapsista. Kontrolloit minua! Antaa Kirsin kokata ja hoivata sinua jatkossa. Nyt haluan elää itselleni. Haluan uutta tähän elämään, niin kuin Jussikin! Sanni sanoi, ja haki avioeroa.
Mutta miten jakaa elämä yhteisessä, kahden huoneen asunnossa?
Sanni lähetti pojat takaisin mummolaan ja lopetti Aleksille laittamisen. Oli vaikeaa, hän kun rakasti kokkausta, mutta nyt tilanne oli eri. Hän lopetti ruoan tekemisen lähes kokonaan samalla päätti dieetata, kuten Aleksi niin huomaavaisesti oli suositellut…
Aleksi kurkisti useamman kerran tyhjään jääkaappiin ja tajusi, ettei Sanni vitsaile. Hän alkoi käydä työpaikkaruokalassa ja kahvilassa, mutta pian nirsoksi mainittu mies kyllästyi siihenkin.
Muutaman päivän Aleksi nukkui parvekkeella lasten patjalla, kunnes sade ja viima tekivät olon mahdottomaksi. Oli pakko kääntyä äidin puoleen, joka ei erityisemmin ilahtunut pojastaan, joka jätti perheensä ja kotinsa “ilman kunnollista syytä”.
Aleksi valitti äidilleen, että Sanni oli “juhlinut” lomalla vieraiden miesten kanssa, eikä hän aio palata takaisin.
Sanni seurasi huvittuneena miehensä kiukkuisia ilmeitä, eikä voinut olla hymyilemättä joka kerran tavatessaan hänet keittiössä.
Parin viikon pikanuudelikurssin ja patjalla köllöttelyn jälkeen Aleksi sammutti valot takeissaan ja muutti taas äidilleen.
****
Kaksi viikkoa mökkibileiden jälkeen Aleksi soitti Kirsille, joka oli jo melkein hänelle vapaa nainen. Nyt mikään ei estäisi jotain uutta. Mies halusi kovasti lähentyä Kirsin kanssa, mutta sai tylysti pakit.
Yksi kävely riitti, Sasu. En luvannut mitään, Kirsi vastasi leikittelevästi.
Kirsi muisti vallan hyvin nuukan miehen, joka ei kahden viikon jälkeen ollut toimittanut kukkia tai näyttänyt kiinnostusta muutenkaan.
Mutta Kirsi, ajattelin että voisit kutsua minut luoksesi? Mökiltä lähdit nopeasti, olisin voinut saattaa sinut kotiin Onko se hiustenleikkaus vielä voimassa?
Ei, suunnitelmat muuttuivat, Sasu. Ehkä myöhemmin. Sähän yleensä leikkautat naapurissa? Kirsi sivalsi.
Aleksi yritti puolustella, turhaan. Kirsi ei soittanut, eikä kutsunut miestä kylään Sanni oli ehtinyt sanoa hänelle tarpeeksi.
Ja siihen me tämä tarina jätämme. Onhan sekin joskus tarpeeksi.
