Luokkaan tulee uusi tyttö nimeltä Sinikka. Heti hänen saapuessaan pojat alkavat kiusoitella häntä, mutta käy pian ilmi, ettei Sinikka ole helppo kohde. Hänen salainen aseensa on järkkymätön itsevarmuus tilanteessa kuin tilanteessa.
Samassa luokassa on tyttö nimeltä Hilkka, jota pojat pilkkaavat ja haukkuvat jatkuvasti, vitsaillen hänen painostaan. Hilkka jää usein hiljaiseksi tai itkee, mutta ei koskaan lähde mukaan sanaharkkaan tai yritä puolustautua, mikä vain lisää poikien huvittuneisuutta. He heittelevät kommentteja kuten Lehmä juoksee! Tämä jatkuu lähes tauotta siihen asti, kun Sinikka saapuu luokkaan.
Sinikka on pitkä tyttö melkein kaksin verroin pidempi kuin Hilkka. Hänkin joutuu pilkan kohteeksi, mutta toisin kuin Hilkka, Sinikka on ollut aiemmin toisessa koulussa, jossa häntä arvostettiin ja naapuruston lapset suhtautuivat häneen myönteisesti.
Käännekohta tulee koulun ruokalassa, kun yksi pojista heittää sämpylän Sinikkaa kohti ja irvailee samalla hänen painolleen. Sinikka hämmentyy, mutta harjaa muruset farkuiltaan ja jättää kommentin huomiotta. Myöhemmin käytävällä toinen poika tokaisee jälleen jotakin hänen ulkonäöstään, mutta tällä kertaa Sinikka ei jää sanattomaksi. Hän puolustaa itseään ja kyseenalaistaa poikien kiinnostuksen hänen vartaloonsa: Onko teidän elämä noin tylsää, että keskitytte vain minun muotoihin? En estä teitä tuijottamasta, joten olkaa hyvä vain! Tämä rohkea vastaus saa pojat hetkeksi hiljenemään.
Liikuntatunnilla oppilaiden täytyy hypätä pukin yli. Kun Sinikan vuoro tulee, pukki kaatuu hänen painonsa alla. Sinikka ei kuitenkaan hätkähdä vaan tekee taitavan voltin ja laskeutuu kevyesti lattialle. Vaikka hänen atleettisuutensa on vaikuttavaa, pojat jatkavat nauramista. Sinikka tarttuu hetkeen, kysyy miksi he nauravat ja ehdottaa, että pojat nostaisivat hänet ylös, kun kerran naurattavat niin paljon. Pojat suostuvat heti ja nostavat Sinikan ilmaan jatkaen kujeiluaan.
Loman aikana Sinikka päättää tehdä muutoksia ja alkaa työstää kuntoaan ja muotoaan. Hän ryhtyy kurinalaiseksi, värjää hiuksensa ja muuttuu entistä säteilevämmäksi versioksi itsestään.
Kun koulu taas alkaa, pojat ovat ällistyneitä hänen uudesta olemuksestaan. Yhtäkkiä kaikki haluavat olla hänen ystäviään. Sinikka kävelee leveä hymy kasvoillaan pojalle, joka oli aiemmin häntä pilkannut, ja kysyy leikkisästi, tarvitseeko tämä apua uusien kiusoittelujen keksimisessä.
Koko tämän prosessin ajan Sinikka pysyy itsevarmana. Hän ei anna kommenttien lannistaa itseään, vaan päättää pitää päänsä pystyssä, kävellä ylpeästi ja olla välittämättä muiden huomiosta. Hänen esimerkkinsä opettaa koko luokalle tärkeän asian: itsevarmuus on voimaa.
