Lauri istui ikkunalaudalla ja katseli ulos. Hän odotti isäänsä kotiin. Olihan siitä jo kaksi vuotta, kun äiti oli lähtenyt heidän luotaan. Hänellä on nykyään uusi perhe, isä oli kertonut surullisena. Miksi äiti oli jättänyt poikansa? Ken tietää. Lauri ei ymmärtänyt, eikä enää oikein muistakaan äitiä.
Isä yritti tehdä kaikkensa Laurin vuoksi. Olihan poika jo kymmenen vuoden ikäinen. Melkein jo aikuinen, eikä isä piilotellut mitään. Lauri oppi tiskaamaan ja järjestämään tavaroita hyllyihin. Lelut eivät enää kiinnostaneet. Silti Lauri oli kovin yksinäinen. Hän ikävöi koiraansa, mutta isä ei suostunut hankkimaan uutta.
Kuka sitä hoitaisi? Minä olen töissä koko ajan, sinä käyt koulua ja olet vielä nuori, isä selitti.
Lopulta isä toi kotiin koiran sijaan naisen, jonka nimi oli Sanna. Sanna alkoi elää heidän kanssaan. Lauri päätti, ettei puhuisi Sannalle ollenkaan hän oli ylimääräinen. Isä kutsui Sannaa vaimokseen ja toivoi Laurille uutta äitiä.
En tarvitse häntä! Lauri vastasi jyrkästi ja vetäytyi omaan nurkkaukseensa. Niin he elivät hetken. Lauri näki, kuinka isä oli tyytyväinen Sannan kanssa; he olivat kohteliaita, nauroivat ja halasivat toisiaan. Lauri vain pysyi vihaisena.
Isä, haluan että hän lähtee pois.
Lauri, ei se näin toimi. Meidän on vaikea elää ilman naista vaimoa ja äitiä.
Kun kevät läheni ja päivät lämpenivät, Lauri juoksi pihalla kavereiden kanssa. Uudet ystävät sanoivat, että isä ja uusi äiti lähettäisivät hänet lastenkotiin.
Lauri pelästyi. Miksei he voisivat luopua hänestä? Saisivat uuden vauvan, ja Lauri olisi vain tiellä. Niinpä hän päätti varautua pahimpaan.
Eräänä päivänä Lauri kuuli, kuinka joku sanoi: Hän pärjää kyllä siellä, pitää lähettää hänet sinne.
Se riitti Laurille. Hän valvoi koko yön, ja aamulla päätti hankkiutua eroon Sannasta. Hän alkoi kiusata lisäsi suolaa teehen ja jätti lieden päälle tyhjän pannun kanssa. Sanna arvasikin, kuka oli asialla, ja pyysi Laurin juttelemaan.
Lauri, meidän täytyy jutella. Olet vihainen.
En ole vihainen mistään, Lauri yritti väistellä.
Lauri, en halua satuttaa sinua enkä tehdä pahaa rakas
En ole rakas!
Vuokrasimme mökin kesäksi. Halusimme yllättää sinut, mutta ehkä nyt on aika kertoa totuus. Isä löysi koiranpennun, ja tänään lähdetään hakemaan se. Voit tulla mukaan.
Ihan totta? Lauri yllättyi ja oli valmis jo uskomaan Sannaa. Sitten hän halasi Sannaa tiukasti.
Sannan silmät kostuivat. Ole iloinen nyt, kaikki järjestyy. Ei tarvitse itkeä, hän silitti Laurin päätä.
Kun isä saapui töistä, he lähtivät yhdessä hakemaan pentua. Laurin viha vaihtui myötätunnoksi eikä Sanna ollut enää vihollinen. He sopivat riitansa. Koira torkkui Laurin sylissä. Kaikki olivat onnellisia.
Elämä näytti, että yhdessäolo ja avoimuus voittavat pelot. Joskus sydän löytää uuden paikan, kun sille antaa mahdollisuuden.
