Kuvittele tätä: kaikille pienessä kylässä tämä oli aikamoinen uutinen Eevi meni naimisiin veljensä kanssa. Naapurit katselivat vähän syrjäkarein ja tervehtivät vähemmän innokkaasti kuin ennen. Eevi ja hänen miehensä laittoivat talonsa ja pihapiirinsä yhteen ja tekivät aitaa ympärilleen. He touhusivat puutarhassa, hoitivat eläimiä ja pyörittivät arkea yhdessä. Mutta kun Eevi meni kirkkoon, muuttui kaikki ja se oli käänne, johon hän ei ollut osannut varautua. Toisten elämä polveilee sujuvasti ja onnellisesti, toisilla on mutkia ja harmeja, eikä meistä kukaan lopulta tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eevi ei koskaan ehtinyt oppia tuntemaan omaa äitiään tämä menehtyi synnytyksen yhteydessä. Isä, Juhani, jäi yksin pienen tytön kanssa. Heillä ei ollut muuta perhettä, vaikka jotkut neuvoivat laittamaan Eevi lastenkotiin, mutta isällä ei ollut aikomustakaan kuunnella sellaisia neuvoja: Eevi oli hänen ainoa ilonsa, hänen pieni toivonkipinänsä.
Lähinaapurissa asui leskirouva Marjatta, jolla oli 13-vuotias poika nimeltä Topi. Marjatta tuli joka päivä auttamaan toi illallista, pesi Eevin, ruokki ja kantoi tätä sylissään silloin kun pieni itki. Eevi, kirkkaansiniset silmät suurina Marjattaa kohti, sanoi ensimmäisen sanansa: äiti.
Marjattaa hämmenti tämä kovasti ihmeellinen lämmin aalto meni läpi koko kehon, samalla kun Juhanin silmistä nousi kyyneleitä. Kuulitko, Marjatta? Eevi kutsui sinua äidikseen… Olethan sinä hänelle äiti. Juhani katsoi naista syvälle silmiin. Marjatta punasteli, sanoen: Puhutaan tästä joskus myöhemmin. Syödään ensin kuitenkin yhdessä.
Marjatta oli kymmenen vuotta vanhempi kuin Juhani, mutta se ei ollut ainoa asia joka hänen mieltään painoi. Hän mietti, miten Topi poika ottaisi uutisen. Topilla oli kuitenkin aikuismaisia näkemyksiä: Me ollaan oltu perhe jo kauan eikö niin, äiti?
Niin he yhdistivät pihapiirinsä, laittoivat aitaa, touhusivat yhdessä puutarhassa ja karjan kanssa, ja kasvattivat lapsia rakkaudella ja kunnioituksella. Marjatan silmät loistivat onnesta kukaan ei olisi uskonut, että hän oli miestään vanhempi. Tämä onni ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Kerran kun Juhani huolehti hevosesta, harjasi sen paksua harjaa, yllättäen hevonen potkaisi häntä. Välitön kipu sai hänet huutamaan, ja Marjatta ryntäsi paikalle. Hän näki Juhanin kivusta kippurassa ja hälytti heti ambulanssin. Kolme päivää lääkärit yrittivät vielä pelastaa Juhanin, mutta lopulta tämä menehtyi…
Marjatta jäi toistamiseen leskeksi alle nelikymppisenä. Topi pääsi rakennuslinjalle opistoon, sai opiskelija-asunnon ja ruuan, mikä auttoi heitä, sillä Marjatan vastuulla oli pieni Eevi.
Topi osti palkkarahoillaan Eeville pieniä lahjoja. Eevi juoksi vastaan pihalle asti aina kun veli tuli kotiin. Yhtenä päivänä Topi toi tytölle nuken. Eevi kiipesi veljensä polvelle ja sanoi: Kiitos, isi. Marjattan sydämessä kirpaisi, kun hän huomasi, miten Topi hämmentyi. Ei se mitään, Marjatta lohdutti. Eevi selasi aiemmin isävainajansa valokuvia… kysyi, missä hän on. Sanoin hänen olevan kaukana. Ehkä hän näki jotain tuttua sinussa. Kyllä hän unohtaa…”
Mutta Eevi alkoi yhä useammin kutsua Topia isäksi. Kaikki tottuivat lopulta tähän eikä siihen enää kiinnitetty huomiota.
Kun Topi valmistui ammattikoulusta ja suoritti asepalveluksen, ja palasi kotiin. Marjatta odotti, että poika toisi vihdoin kotiin morsiamen, mutta vuosi toisensa jälkeen Topi vain työskenteli, ei käynyt tansseissa eikä treffannut ketään. Aina jotain nikkaroi, remppaili tai rakensi. Teen tätä Eevin vuoksi, katsos mikä neito tuolla kasvaa. Kohta tulee sulhaset ovelle, hän naureskeli.
Sitten, eräänä syysyönä, Marjatta pyörtyi perunamaalla. Hän selitti väsymyksellä, mutta seuraavana päivänä ei päässyt enää ylös sängystä oksetti, pyörrytti, jalat eivät kantaneet. Topi vei hänet sairaalaan, ja diagnoosi musersi: aivokasvain. Maailma pysähtyi Topin kohdalla. Ottakaa äiti kotiin, kyllä on parempi että pääsee pois omissa nurkissa, sanoi lääkäri hiljaa.
Marjatta heikkeni päivä päivältä. Eevi ei jättänyt edes yöksi itki hiljaa ettei äiti huomaisi. Ei osannut kuvitellakaan elämää ilman lempeää, rakasta äitiä.
Lopulta Marjatta pyysi Eevin kävelemään pois ja jäi kahden Topin kanssa. Lupaatko poikani, että huolehdit Eevistä aina? Te ette oikeasti ole omia, tiedäthän… Mutta ei kenelläkään ole hänellä sinun vertasesti hyvä. Vain vaivoin kuultavalla äänellä. Hautajaisten jälkeen Topi pohdiskeli äidin sanoja pitkään oliko Marjatta toivonut, että hän menisi naimisiin Eevin kanssa? Mutta miten hän voisi: hänhän oli ollut Eeville veli ja isä, nytkö vielä pitäisi olla puoliso? Ei, siihen hän ei pystysi.
Topi muutti omalle puolelle tonttiaan ja alkoi laittaa paikkoja mielensä mukaan. Eevi ei ymmärtänyt; mitä hän oli muka tehnyt väärin, kun Topi alkoikin väistää häntä? Kuinka ikävä olikaan hänen seuraansa, nauruansa ja lämpimiä keskusteluja. Sydän oli haljeta kun eräänä päivänä huomasi, että Topi oli laittanut heille kyhätyn aidankin välille.
Sitten, kun Eevi oli saanut kunnan tilitoimistosta bonuksen, hän osti shampanjan ja kakkua ja lähti Topille. Lisäksi hänellä oli yllään mekko, tukka kiharoilla, posket punaisina Juhlistetaanko ekaa palkkiotani, Topi? hän kysyi hermostuneena.
Topi jäykistyi. Hän katsoi Eeviä pitkään. Silloin hän ymmärsi, että oli rakastunut tähän. Äiti oli kai aavistanut tämän jo ennen kuolemaansa?
Hiljaisuus leijui hetken. Eevi pelasti tilanteen. Hän kertoi epävarmuudesta, siitä että oli ehkä väärin, miten kaikki paheksuisivat, mutta hän rakastaa Topia eikä kukaan muu kelpaa.
Sunnuntaina Eevi meni ripille. Pappi kuunteli tarkkaan ja sanoi, että avioliittoon ei ole estettä hehän eivät ole sukua.
Niin Topista, jota Eevi oli aikoinaan kutsunut sekä isäksi että veljeksi, tuli lopulta hänen aviosaan. Nyt siitä on kolmekymmentä vuotta. He ovat kasvattaneet kaksi poikaa ja nauttivat neljästä lapsenlapsesta. Ihmiset puhuvat kaikennäköistä, mutta he tietävät, että jos sydämessä on rakkautta, pitää olla rohkea ja uskaltaa puolustaa omaa onneaan, vaikka ulkopuoliset eivät aina ymmärrä.
Topi ja Eevi uskovatkin nyt varmaksi: Jumala antoi äidille sydämen, joka ei koskaan erehdy, kun se siunaa lapsensa hyvään tulevaisuuteen.
