Kuviteltu ystävä
Helmiä ympäröi jo kolmatta päivää joukko koululaisia. Tyttö oli saanut koko koulussa maineen selvännäkijänä ja oikeana psykologina. Kaikki halusivat osansa hänen viisaudestaan. He pysäyttelivät Helmiä vessan ovella, istuivat hänen viereensä ruokalan pöytään, tarjosivat suklaata, tekivät hänen puolestaan läksyjä ja toivat muita lahjoja, joita hän jostain syystä aina kohteliaasti torjui.
Minä tykkään Veikkosta 5B:ltä. Mitä luulet, olisiko meistä tulevaisuudessa perheeksi? kyseli haaveksien luokkakaverini Aamu.
En suosittele. Veikko vaikuttaa mukavalta ulospäin, mutta kaivaa nenäänsä ja syö räkäpalleroita. Ihan ruokapuolesta ei tule ongelmia, mutta siihen se sitten jääkin. Niin se koko elämä menee, nenää kaivaessa, totesi Helmi rauhallisesti, mutustaen korppua ja hörppien mustikkamehua.
Yök! Miten inhottavaa! Entä sitten Topi? Hänhän on luokan priimus ja opettelee soittamaan kitaraa, Aamu jatkoi toiveikkaana.
Topi kiduttaa kissoja. Sitoo purkkitölkin hännänpäähän ja juoksuttaa pitkin pihamaata. Tulee olemaan julma ja alkaa vielä viinaksille.
Miten sinä niin ajattelet?
Oletko koskaan nähnyt kitaraa soittavaa, joka olisi selvin päin? Ja älä nyt vielä poikien kanssa päätäsi vaivaa anna niiden juosta omia menojaan. Paranna matematiikan numero ja lopeta kynsien pureskelu, muuten saat matoja vatsaan.
Minulla ei ole ystäviä. Kaikki sanovat minua pullukaksi eikä kukaan kutsu mihinkään, valitti Paavo, neljännen luokan poika, ja työnsi sydämistynyt Aamun kauemmas penkin toiselle puolelle.
Keskiviikkona alkaa ilmoittautuminen painikerhoon. Ilmoittautumislomake löytyy liikunnanopettajan huoneesta. Laihtua et välttämättä laihdu, mutta nimittelyt loppuvat. Ja muuten, älä enää työntele tulevaa vaimoasi siitä ei hyvä seuraa.
Helmi nousi pöydästä ja kantoi tarjottimen tiskille.
Helmi, arveletko että minun kannattaisi mennä autokoulun tänä vuonna vai ensi vuonna? kysyi maantiedon opettaja Sari-Leena muka ohimennen, kun Helmi oli pesemässä käsiä.
Sari-Leena, autokoulussa on järkeä, jos sinulla on auto. Sinulla on se isäsi vanha Lada. Ymmärrätkö eron?
T-tai ehkä joo
Helmi pyöräytti silmiään ja jatkoi:
Myy se vanhus pois, osta pyörä ja shortsit tilalle, kahden kuukauden päästä sinut kuitenkin kuskataan töihin. Ja oikeasti, ota mieluummin asuntolaina korot ovat nyt halpoja, eikä kolmekymppisen sovi enää asua vanhempien nurkissa. Puhun kokemuksesta.
Opettajakunta seurasi hämmentyneenä, kun Helmi suuntasi luokkaan käsityötunnille.
Neljässäkymmenessä minuutissa, kun muut tytöt tutkivat kaavaviivainta ja harjoittelivat neulan pujottamista ompelukoneeseen, Helmi ehti parsia kotona revenneet housut, kaventaa hameen ja virkata villasukat, jotka hän lahjoitti käsityönopettajalleen toivottaen, että odottavan kannattaa pitää jalat lämpimänä. Opettaja pinkaisi heti apteekkiin ostamaan raskaustestin. Seuraavana päivänä koko luokka sai syödä opettajan leipomaa suklaakakkua kiitokseksi Helmille.
Kotona Helmi käyttäytyi tavallista erikoisemmin. Nuhteli äitiä kaupan jauhelihasta ja pyöräytti itse ison satsin karjalanpiirakoita. Illalla hän luki Pikku prinssiä YouTuben sijaan ja kuiskaili välillä jonkun kanssa. Isä seuraili salaa tytärtään tietokoneen takaa, ja Helmi huomautti tästä, että mies kumartuu liikaa eikö olisi jo aika käydä hakkaamassa matot pölyistä mieluummin kuin seikkailla netissä turhaan.
Koululla liikkui monenlaisia huhuja, opettajat olivat huolissaan ja vaativat psykologin arviointia. Sille varattiin aika keskellä koulupäivää, ja paikalle kerääntyi koko opettajakunta ja rehtori.
Helmi kultaseni, onko sinua kiusattu täällä koulussa? kysyi psykologian tohtori trendikkäässä parrassa ja silmälaseissa.
Minua harmittaa se, että koululle myönnettiin puoli miljoonaa euroa, ja silti liikuntasalissa on vain vanha voimistelupukki ja pari metriä köyttä, vastasi Helmi tyynesti.
Kaikki kääntyivät katsomaan rehtoria, joka poistui yllättäen kokoukseen avoimesta ikkunasta.
Onko sinulla ystäviä?
Ystävyys on aika abstrakti käsite. Yhtenä päivänä juostaan hippaa välitunnilla, huomenna sama ystävä tiskaa sinun astioitasi kotona sillä aikaa, kun sinä täytät veroilmoitusta, Helmi pyöritteli lettejä sormissaan, kyllästyneen oloisena.
Mitä veroilmoituksia ja astioiden tiskausta? Kuka sinulle näitä juttuja kertoo?
Ystäväni.
Tässä taitaakin olla asian ydin! Voisitko kutsua ystäväsi tänne?
Hän on jo täällä, Helmi vastasi täysin rauhallisesti, aiheuttaen täyden hiljaisuuden huoneessa.
Me emme näe häntä. Mikä hänen nimensä on?
Irja Annikki.
Vai niin, kuinka vanha hän on?
Seitsemänkymmentä.
Mitä muuta hän kertoo?
Että hampaat pitää harjata ikenistä lähtien, että meidän pihan koira ei ole ilkeä vaan pelästynyt ja nälkäinen, että sukulaisia ei saisi unohtaa. Ja lisäksi hän sanoo, että teillä on viiden viime vuoden ajan kiinteistövero laskettu väärin, pitää mennä maistraattiin ja pyytää tarkistus. Se on perusteena markkina-arvossa eikä verotusarvossa, kuten teillä on tehty.
Psykologi teki muistiinpanon ylös ja alleviivasi viimeisen kahteen kertaan.
Vanhemmille soitettiin, kun he olivat töissä.
Odottakaa hetki! huusi puhelimessa kiihtynyt isä. Sehän oli äitini nimi! Hän kuoli kymmenen vuotta sitten.
Opettajainhuoneessa huokailtiin ja joku kävi jo ristinmerkkiä.
Niin, kymmenen vuotta on, eikä kukaan ole edes käynyt haudalla. Kaikki ruohottunut umpeen ja metalliaita vinkuu, mutisi Helmi loukkaantuneena.
No kun… aina muka kiirettä pitänyt ja en saanut aikaiseksi isä mutisi puhelimessa.
Tapaaminen lopetettiin.
Seuraavana päivänä koko perhe lähti hautausmaalle. Helmi ei ollut koskaan tavannut isoäitiä, vaan kuuli hänestä vain isän niukoista tarinoista. Hautapaikkaa etsittiin tovi, sillä vanha havumetsä oli kasvanut täyteen marmoririvejä.
Helmi toi kimpun keltaisia tulppaaneja ja laittoi ne leikatun muovipullon suuhun. Isä suoristi aidan, äiti nyppi rikkaruohot.
Isi, mummu sanoo, että olet hyvä ihminen, mutta jäit kiinni töihin ja internettiin siksi sinulla ei ole enää aikaa kumpaankaan, et edes minulle, Helmi sanoi hiljaa.
Isän kasvot lehahtivat punaisiksi ja hän nyökkäsi häpeissään.
Sano, että parannetaan tapamme, isä silitti Helmille päätä ja haalistunutta kuvaa hautakivessä.
Nyt mummu on rauhassa, eikä hän enää tule luokseni, vaikka minä jään kyllä häntä ikävöimään. Hän oli ystävällinen, iloinen ja viisas.
Kaikki tuo pitää paikkansa. Mummu näki ihmisistä läpi. Mitä muuta hän sinulle sanoi?
Sanoi, että sinun kurkkudieetti on aivan toivoton. Jos haluat laihtua, mene kuntosalille. Ja että valuuttatili oli virheliike olisi pitänyt ensin laskea tarkkaan. Ja siitä halvasta betonista, jonka tilasit mökkisaunan perustuksen valuun…
Näin opin, että joskus viisaus elää meissä vanhimmissa, ja jos maltan pysähtyä todella kuuntelemaan, löytyy ratkaisut moneen pulmaan omaan ja muiden.
