Kuviteltu ystävä
Helmin ympärillä pyöri kolmatta päivää joukko koululaisia. Tytöstä oli tullut koko koulun näkijä ja oikea nykyajan psykologian ihme. Kaikki halusivat osansa hänen viisaudestaan. He yrittivät napata Helmiä vessan ovella, istuivat viereen ruokalassa, tarjosivat Fazerin suklaata, kotitehtävävihkoja ja kaikenlaisia muita lahjuksia, joista Helmi syystä tai toisesta aina kieltäytyi.
Minä tykkään Tomista vitos-A:lta. Mitä luulet, voimmeko mennä joskus naimisiin? haaveili luokkakaveri Loviisa.
En suosittelisi. Tomi vaikuttaa ihan kivalta, mutta kaivaa nenäänsä ja syö räkää. Nälkää tuskin tulee näkemään, mutta siihen ne hyödyt jääkin. Kaivaa varmaan koko elämänsä nenää, sanoi Helmi suut täynnä ruisleipää ja hörppäsi päälle mustikkakeittoa.
Yäk, miten ällöttävää! Entä Lauri? Se on melkein kympin oppilas ja opettelee soittamaan kanteletta, hymyili Loviisa jälleen haaveksuen.
Lauri kiusaa kissoja. Solmii purkkitolpan hännän perään ja ajaa perässä pitkin kujaa. Syntyy siitä kovapäinen mies ja humaltuu vielä aikuisena.
Mistä sinä tuon keksit?
Oletko ikinä nähnyt selvin päin soittelevaa kanteletta? Ja anna nyt olla poikien kanssa, ne pysyy kyllä maisemissa, kyllä niitä myöhemminkin ehtii. Keskity mieluummin matikkaan ja lopeta kynsien pureskelu, muuten saat matoja.
Mulla ei ole kavereita. Kaikki sanoo, että olen läski, eikä kukaan kutsu mihinkään, valitti Paavo nelos-B:ltä ja tönäisi Loviisan lavan toiseen päähän penkkiä.
Keskiviikkona alkaa painiin ilmoittautuminen. Ilmoita itsesi liikunnanopettajalle. Laihtua et varmaan laihdu, mutta haukkujat hiljenee. Ja vaimoasi ei kannata viskoa samalla tavalla.
Helmi nousi pöydästä ja kantoi tarjottimen tiskille.
Helmi, mitä luulet, pitäisikö mun tänä vuonna hakea autokouluun vai ensi vuonna? kysäisi maantiedon opettaja Eeva-Maria tiskillä muka ohimennen.
Eeva-Maria, jos meinaa opiskella autokortin, pitäisi ensin olla auto. Sinulla on isän vanha Lada eron kuuletko?
Juu-u… kai.
Helmi pyöräytti silmiään, pesi kätensä ja jatkoi:
Myy vanha Lada pois, osta itsellesi pyörä ja sortsit niillä rahoilla, kahden kuukauden päästä kyyditään varmaan muutenkin töihin. Ota ennemmin asuntolaina, nyt korotkin on pehmeitä. Eikä sitä kolmikymppisenä enää sovi asua vanhempien nurkissa, se ei ole ihan sopivaa. Näin sanoo kokenut ihminen.
Opettajat jäivät hölmistyneinä katsomaan, kun Helmi lampsi käsityötunnille.
Kun luokkatoverit harjoittelivat ompelijan mittanauhan käyttöä ja neulan pujottamista koneeseen, Helmi parsisi kotona tuodut housut, kavensi hameen ja virkkasi nopean parin villasukkia, jotka antoi lahjaksi käsityöopelle olihan raskaana olevilla jaloille lämpö tärkeintä. Sillä sekunnilla opettaja karkasi apteekkiin raskaustestille. Seuraavana päivänä koko luokka söi mehevää suklaakakkua Helmille kiitokseksi.
Kotonakin Helmi oli vähintäänkin omituinen. Torui äitiä siitä, että tämä oli ostanut valmismureketta ja teki itse kunnon karjalanpiirakat. Illalla YouTube sai olla, kun Helmi syventyi Kolmeen muskettisoturiin ja jutteli välillä itsekseen. Isä siristeli silmiään tietokoneen takaa ja sai kuulla, ettei selkä saa olla noin kyyryssä olisi hyödyllisempää käydä tamppaamassa matto kuin seikkailla netin hämärissä syövereissä.
Koululle kiiri kaikenlaisia huhuja. Opettajat hermoilivat ja vaativat psykologin apua. Sessiolle varattiin aika koulupäivän keskelle, ja koko opettajakunta, rehtori mukaan lukien, kerääntyi paikalle.
Helmi, kulta, kiusaako sinua joku koulussa? aloitti trendipartainen psykologi silmälasit vinossa.
Minua kiusaa lähinnä se, että koululle myönnettiin useampi sata tuhatta euroa ja me saatiin liikuntasaliin vain vanha hyppypukki ja pari metriä köyttä.
Kaikki kääntyivät rehtorin suuntaan, joka poistui yllättäen avoimesta ikkunasta palaveriin.
Eikö sinulla ole kavereita?
Ystävyys on aika abstrakti juttu, Helmi vastasi pyöritellen lettejänsä. Tänään leikit hippaa yhdessä ja huomenna kaverisi tiskaa lautasiasi, kun täytät veroilmoitusta.
Mitä veroilmoitusta? Mitä astioita?
Mun kaverini kertoo nämä jutut.
Siinä taisi olla koira haudattuna! Haluisitko kutsua kaverisi tänne?
Hän on itse asiassa paikalla, Helmi ilmoitti yhtä rauhallisesti kuin säätilan.
Me ei nähdä häntä. Mikä hänen nimensä on?
Raija Paavolainen.
No jopas! Kuinka vanha hän on?
Seitsemänkymmentä.
Mitä kaikkea hän sinulle kertoo?
Että hampaita pitää harjata ikenistä alaspäin, meidän talon koira ei ole vihainen vaan nälkäinen ja peloissaan, eikä sukulaisia saa unohtaa. Ja että teidän verotus on laskettu viisi vuotta väärin, pitäisi pyytää laskelma tonttihallinnosta uudelleen markkina-arvolla, ei enää vanhalla verotaulukolla.
Psykologi kirjasi kaiken muistiin, viimeisen kohdan vielä alleviivaten.
Sitten soitettiin vanhemmille töihin.
Odottakaapa hetki! Isä karjaisi puhelimeen. Sehän oli mun äidin nimi! Hän kuoli kymmenen vuotta sitten.
Huoneessa kohosi huokauksia ja hartaita supinoita.
Niinpä. Kymmenen vuotta, eikä kukaan ole käynyt katsomassa. Nurmi villiintynyt, aita vinossa, Helmi mutisi loukkaantuneena.
No kun aikaa vaan ei oikein ole… isä mumisi kuuluvasti kaiuttimesta.
Sessio päättyi.
Seuraavana päivänä koko perhe suunnisti hautausmaalle. Helmi ei ollut koskaan nähnyt mummia, kuuli vain isän niukoista muistoista. Hautaa etsittiin hetki, kun marmori oli vallannut entisen mäntymetsän.
Helmi toi nipun keltaisia tulppaaneja, jotka asetteli leikattuun muovipulloon. Isä oikaisi aitaa, äiti nyppi rikkaruohoja.
Isi, mummi sanoo, että olet ihan hyvä ihminen, mutta olet kyllä jumittunut töihin ja nettiin etkä ehdi edes minulle. Siksikin aikaa puuttuu.
Isä punastui ja nyökkäsi hiljaa.
Sano että yritämme parantaa tapamme, hän silitti tyttärensä päätä, sitten haalistunutta valokuvaa kivessä.
Nyt mummi on rauhassa eikä enää tule käymään, vaikka oikeasti ikävöin häntä, kun on niin hauska, kiltti ja viisas.
Kaikki tuo pitää paikkansa. Mummi näki ihmiset läpi. Keksiikö hän vielä muuta?
Joo. Sanoo että sun kurkkudieetti on höpöhöpöä, jos haluat laihduttaa mene salille. Ja että valuuttatili oli turhanpäiväinen isoja päätöksiä pitäisi miettiä kunnolla. Ja siitä halvasta betonista jonka tilasit saunan perustukseen…
