Kun ikää alkaa karttua, sitä tulee monesti laiskaksi ihan perusasioissa…
Tämä tarina on sellainen, jonka kuulen aika usein.
En lähde riitelemään, vaan kerron vain oman näkemykseni.
Kyllä, kun vuodet vierivät, monesta asiasta tulee hankalampaa. Sängystä nouseminen aamulla, hampaiden harjaaminen taas kerran, tavallisen aamupalan tekeminen. Pesukoneen käynnistäminenkin vaatii joskus ponnistelua. Me suomalaiset osaamme olla laiskoja monen asian suhteen. Emme ole aina niitä tarmokkaimpia.
Silti jotkut asiat kuuluvat tavallisiin arjen normeihin, halusimme sitä tai emme. Tässä yhteiskunnassa ei ole lupa olla pesemättä itseään, olla harjaamatta hampaita, jättää kasvot puhdistamatta tai vaatteet pesemättä. Miksi? Koska elämme sääntöjen ja yhteisten tapojen mukaan.
Ei tarvitse olla vaatteet viimeisintä muotia. Riittää, että ne ovat puhtaat eikä niissä haise hiki, eikä saa olla merkkejä siitä, ettei takkiaan ole riisunut kahteen viikkoon.
Hiukset voivat olla harmaat, sillä ei ole mitään järkeä tuhlata eläkettä hiusväreihin. Useimmille riittää edullinen suomalainen shampoo. Hiukset pitää silti pestä. Sama pätee kasvoihin. Ikääntyessä meikkiä ei välttämättä juuri tarvita, mutta puhtaudet kasvoilla täytyy silti pitää.
Käsille vähän perusvoidetta, kainaloihin marketin halvin deodorantti, kenkiin pikkiriikkisen ruokasoodaa hajujen poistamiseen. Jos keho haisee pahalta, ruokasooda toimii siinäkin.
Kun asiaa katsoo tästä näkökulmasta, kaikki on oikeastaan yksinkertaista. Tykkäämme olla laiskoja ja oikeutamme huonon tuoksumme sekä ulkoisen että sisäisen sillä että olemme vanhoja, eläkeläisiä tai rahat ovat vähissä. Mutta epäpuhtauteen ei tarvita paljoa rahaa.
Olipa ikää kuinka paljon tahansa, itsestään huolehtiminen ei katso vuosia. Näin minä ajattelen.
