Kun katselimme, kuinka Oskari taas piirsi vihkoonsa uutta Hämähäkkimiestä laskutehtävän sijaan, ymmärsimme vaimoni kanssa, että ainoa, jota perheemme helppo elämä odotti, oli meidän kissa Laku.
Kymmenet yksityisopettajat olivat yrittäneet saada Oskaria kiinnostumaan matemaattisista aineista tuloksetta. Päinvastoin, jokaisen uuden opettajan myötä poika upposi yhä syvemmälle pohdintoihinsa. Elämä se oli Oskarin mielestä turhaa kiirettä. Todellista onnea hänelle olivat joutilaisuus, suklaaleivokset ja piirretyt puhelimesta.
Kun vanhempien kädet jo roikkuivat polvia myöten, satuin löytämään netistä erikoisen ilmoituksen: “Myyn tangon ja opetustaidot herätän lapsissa, sukulaisissa, ystävissä ja naapureissa innon kouluaineisiin ja urheiluun. Oma menetelmä. Opetan matematiikkaa, historiaa, suomea, englantia, hauista, kolmiota, jalkoja, hartioita, kirjallisuutta, rintalihasta. Terveisin Kalle.”
Toivon kipinä syrjäytti viimeisenkin kriittisyyden, ja soitin numeroon. Vastaajassa kuulosti raskaasti hengittävä mies ja taustalta rytmikkäitä metallin kolahduksia.
Kalle tässä.
Hei, soitin ilmoituksen vuoksi.
Tanko on myyty, Kalle tokaisi jo melkein lopettaen puhelun.
Ei, haluaisin, että pojalle opetetaan matematiikkaa, suomea, kirjallisuutta.
Ikä, paino, taidot?
Kallen ytimekkyys oli sekä rohkaisevaa että hivenen hermostuttavaa. Metallin kolina vaihtui hyppynarun vihellykseen. Voin vaikka vannoa, että kuulokkeesta lehahti hien vieno tuoksu.
Yhdeksän vuotta, kaksikymmentäviisi kiloa, osaa melkein laskea yhteen…
Montako punnerrusta menee?
Anteeksi mitä? varmistin ja hieraisin korvaani.
Punnerrukset ja leuanvedot?
Eh, ehkä viisi kertaa?
Erotteleeko johtimen suffiksista?
Siihen täytyy kysyä vaimolta…
Mitä välineitä löytyy kotoa?
Välineitä?
Harppi, kulma, vastuskuminauha, kahvakuulat?
On puisia viivoittimia.
Sain selville. Laita osoite, tulen tunnin sisällä. Kalle huusi kiireesti: Jalat leveämmälle ja selkä suoraksi! En teille, on historian tunti. ja sulki puhelimen.
Hetken seisoin vielä jalat harallaan, selkä sotilaallisen suorana, ja lähdin sitten kertomaan Oskarille uudesta opettajasta.
Kun kerroin, että hänelle tulisi uusi opettaja, Oskari reagoi tavalliseen tapaansa laittoi piirretyn kovemmalle ja pyysi teetä sekä voileipää. Tiedonjanon kipinä ei häntä hetkauttanut.
Ovikello kilahti. Oskarin äiti kurkisti ovisilmästä ja näki eteisessä paidan kireyteen törmänneen lihaskasan, joka haisi kookossampoolta ja jonka rinnat saivat kateuden heräämään.
Hyvää päivää, Kalle tervehti ja astui sisään. Missä on teidän urheilijalupauksenne?
V-v-varmaan… vaimo ähersi. Tulikohan se sama lupsakka Opelin omistaja, kenelle jätit terveiset tuulilasin alle?
Anteeksi, huudahti sisältä joku, väärinkäsitys, olen optikko… tai siis entinen.
Nimeni on Kalle Tapani, nykyisin opettaja.
Ai te! ilmestyi isä paikalle. Anteeksi, emme tunnistaneet. Saako auttaa kantamisen kanssa?
Kalle antoi jääkiekkokassin isälle, ja tämän painuttua lattialle, kissa Laku kiisi hypernopeudella kahden huoneen ja lukitun oven taakse.
Mitä ihmettä teillä täällä oikein on? puhisi isä divaanilla.
Oppimateriaalia. Ala-aste ja soveltavat aineet.
Oskari istui tavalliseen tapaansa sohvalla ja katsoi puhelintaan, kun Kalle astui hänen huoneeseensa.
Poralla pärjätään vai onko kiillotinta?
Miksi ihmeessä poraa? isä ihmetteli.
Suomen kieltä treenataan, Kalle vastasi ja nosti kassista leuanvetotangon, nyrkkeilysäkin ja köyden.
Kysäisen naapurilta, isä sanoi ja jäi paikalleen väsymyksestä tärisevänä. Tässä on Oskari. Hän nosti pojankoltiaisen divaanilta, joka oli Kallen polven kokoinen. Oskari, tässä on Kalle Tapani, opettajasi.
Miten sinulla on noin paljon lihaksia? Oskari kysyi “hei” sijaan.
Kun laskee sarjat oikein, Kalle vastasi ja otti kassista painolevyjä ja pinosi ne.
No niin, aloittakaa, sanoi isä ja poistui kiireenvilkkaa.
Oletko vahvempi kuin Hämähäkkimies?
Nosteleeko Hämähäkkimies penkistä kaksisataa kiloa?
Oskari ei ymmärtänyt kysymystä, mutta aavisti vastauksen olevan ei.
En tykkää tunneista, poika sanoi päätään kallistaen.
Tunteja pitävät luuserit. Meillä treenataan vatsalihas.
Kalle asettui lattialle ja alkoi tehdä harjoituksia. Oskari jäi seurailemaan nurkasta. Poika odotti, milloin outo opettaja väsähtäisi, mutta Kalle vain vaihtoi tempoa ja lisäsi painoja. Sitten Kalle tarttui käsipainoihin, venytti vastuskuminauhaa ja viimeisteli punnerruksilla.
Muistitko kaiken? Haluatko olla vahva? Vai aiotko kuten se mutantti pysytellä hämähäkkien seassa koko ikäsi?
Oskari pudisti päätään.
Hieno juttu! Kaikki liikkeet kolme kertaa neljäkymmentäviisi miinus kolmekymmentäyhdeksän. Aloita vatsalihaksilla.
Paljonko se on?
Kerropa se itse.
Poraa ei löytynyt, porakone kyllä, isä pölähti huoneeseen ja jäi suu auki katsomaan punnertavaa poikaansa. Käyn myöhemmin, kuiskasi hän ja sulki oven perässään.
***
Seuraavana aamuna puoli kuudelta soi puhelin. Unisena menin avaamaan, ja varustautuneena antamaan komennon lähteä takaisin kotiin. Oven takana seisoi Kallen kiiltävä pää ja sainkin purtavaa niukasti, kun katon peittämiseen olisi vaadittu enemmän sanoja kuin kirosanoja tunsin. Yön aikana Kalle oli kasvanut entisestään ja silmäpussit olivat kuin uudet hauikset.
Meillä on historiaa ja maantietoa, urheiluvarustus: t-paita, shortsit, lenkkarit. Tänään pitkän matkan juoksu maisemien ja kaupungin historian äärellä.
Hän on vasta kolmannella luokalla, ei noita aineita vielä ole, isä haukotteli.
On myös runoja ohjelmassa. Aiotteko mukaan?
Kiitos, mutta koulussa opin hyvin.
Milloin viikinkien valta väistyi meidän alueellamme?
Ööh, pitää töihin valmistautua, menen herättämään pojan, isä karkasi Oskarin huoneeseen.
Hetken päästä hän palasi hiljaa kuiskaten:
Hän ei herää.
Pukekaa, herää matkalla, ehdotti Kalle.
***
Kolme kertaa viikossa Kalle ilmestyi ovelle, ja treeni alkoi: maanantaisin rintaojentajahartiatmatikkasuomi; keskiviikkoisin selkähauiskirjallisuusenglanti; perjantaisin jalatmaantietohistoria.
Kolmen viikon kuluttua Oskari käveli keittiöön ilman paitaa, ja isä siirsi teekannun vatsan peitoksi. Poika oli vahvistunut, ryhdikäs, ja nuhteli vanhempiaan sohvalla loikoilusta.
Ville, minusta tämä menee liian pitkälle, sanoi vaimo päivällisellä. Arvaatko mitä Oskari toivoi synttärilahjaksi?
Xboxin? Sitä hän on minultakin pyytänyt.
Ei, puolapuut ja tehosekoittimen smoothieita varten. Olen varma että tämä Kalle ei ole opettaja lainkaan. Ihan vain treenari joka pilaa pojan terveyden.
He suorittavat myös kouluaineita.
Oletko nähnyt heillä yhtään koulukirjaa kädessä?
Kaloritaulukkoa.
Siitä juuri puhun. Kyllä nämä bodarit ovat vähän…
Miten niin? isä katsoi kummastuneena.
Älyttömiä, vaimo koputti lasipöytää. Ja poikamme muuttuu samanlaiseksi.
Eikö olisi parempi vähän yksinkertaisempi voimailija kuin heiveröinen nörtti?
Haluan ihan tavallisen lapsen! Toivon että nämä tuokiot loppuvat.
Silloin puhelin soi.
Se on hänen opettajansa, vaimo sanoi ja vastasi.
Kyllä, täällä. Mitä hän nyt teki? Selvä, tulen hetken päästä.
Mitä tapahtui?
Oskari oli tappelussa. Näetkö, sanoinhan että tästä ei hyvää seuraa!
Tulen mukaan.
***
Taksilla kiirehdimme Oskarin koululle ja meidät vietiin välittömästi rehtorin kansliaan.
Opettajasta tuli mitä tuli nyt jo kolmasluokkalainen joutuu rehtorille, mutisin.
Huone oli täynnä: vanhempia, oppilaita, koulupsykologi ja opettaja. Porina oli sitä luokkaa, että naapuriluokan piano meni epävireeseen.
Tämä ei ole mikään urheilusali vaan koulu, eräs äiti hyökkäsi kimppuumme.
Mitä oikein on tapahtunut?
Luokanopettaja päätti kertoa:
Oskari pakotti pojat välitunnilla treenaamaan ja ratkaisemaan laskut jakolaskulla.
Mitä tekemään?
Vetämään leukoja tankoon, aina raskaammin, Oskari selitti.
Hiljaa! Muut eivät halunneet. Oskari uhkaili heitä.
Mutta he alkoivat! Ja kävivät kimppuuni, koska oikaisin heidän puheitaan.
Miten oikaisit?
Korjasin sanamuotoja. Kun haukkuivat, selitin taivutuksia. He hyökkäsivät kimppuuni ja minun oli vastattava. Kalle Tapani sanoo: “Jos on paljon energiaa, jaksaa vetää enemmän leukoja,” sekä “tappelun sijaan opeta jakamaan murtoluvuilla,” Oskari laski päänsä.
Hän sanoi että jos vielä kerran menemme hänen luo, niin seuraavaksi juurien ottoa! nyyhkytti yksi pojista.
Ei tuollaiselle tappelupukarille ole paikkaa meidän lasten joukossa! eräs äiti hysteerisesti huusi.
Hetkinen puuttui isä peliin. Eli ei ollut tappelua?
Muut nyökyttelivät.
Eli Oskari vastasi kiusaamiseen matikalla ja leuanveto-tangolla?
Pakotti myös juoksemaan ja opetti Aleksis Kiveä!
Näetkö, sanoit hänen olevan tyhmä lihaskimppu, mies katsoi vaimoonsa, joka nyökkäsi ymmärtäen.
Haluaisin pyytää anteeksi, rehtori sanoi pehmeästi.
Oskarin pitäisi pyytää anteeksi, joku vanhempi ärähti.
Ei teiltä vaan tältä perheeltä. Poikanne on esimerkillinen, rehtori nyökkäsi meille. Mutta nyt selvisi, että pitää siirtää hänet.
Oikein! joku riemuitsi.
Siirrän hänet neljännelle. Selvästi edistynyt oppiaineissa, rehtori päätti.
Huoneessa laskeutui hiljaisuus. Vain pahanilman linnut surisivat kateudesta.
Päivää, Kalle Tapani, täällä Oskarin isä… Siirretään neloselle, uusia aineita tulee, ilmoitin opettajalle käytävällä.
***
Viikon päästä Oskari oli neljännellä, kahden viikon kuluttua hän osallistui CrossFit -kilpailuihin ja valmistautui lasten kirjallisuusolympialle. Kuukauden päästä soitti erään vanhemman isä ja pyysi Kalle Tapanin yhteystietoja.
Pikkuhiljaa perustettiin sekakerho, josta karsittiin pois ei urheilun vaan heikoin koulumenestyksen perusteella.
Kun vanhemmat näkivät, kuinka Simo piirsi vihkoonsa jälleen uuden Hämähäkkimiehen matikan tehtävänannon sijaan, he ymmärsivät, että huoleton ja onnellinen tulevaisuus odottaa perheessä vain Mirriä.
