Katsoessani, kuinka Aaro taas kerran piirtää Muumipappaa vihkoonsa matikantehtävän sijaan, vaimoni kanssa ymmärsimme, että tästä perheestä vain meidän kollikissu Väinöltä ei puutu mitään huolia eikä tulevaisuuden stressiä. Kymmeniä yksityisopettajia oli koetettu mutta matemaattiset taipumukset eivät tarttuneet Aaroon millään. Päinvastoin, joka tunnilta Aaro liukeni yhä syvemmälle filosofiatuumailuihin: Eihän tämä koko maailma ole kuin silkkaa turhuutta, hän mutisi. Oikea onni piilee laiskottelussa, Fazerin suklaavanukkaissa ja YouTube-videoissa.
Kun tuntui ettei mitään muuta enää ollut tehtävissä, satuin selaamaan nettiä ja silmääni osui varsin omituinen ilmoitus:
Myydään painonnostotanko & herätetään innostus kouluaineisiin ja liikuntaan lapsille, ystäville, naapureille taattu menetelmä. Matikkaa, historiaa, suomea, englantia, biceps, triceps, jalat, olkapäät, kirjallisuutta, rintalihaksia. Erikoisopettaja, Jari.
Kun toivoa ei enää ollut, epäilys haihtui. Otin puhelimen ja näppäilin numeron. Parin tuuttauksen jälkeen luurista kuului raskas, hikoileva ääni.
No Jari tässä, kuului taustalla metallin kolinaa.
Hei, soitan siitä ilmoituksesta.
Tanko meni jo, sanoi Jari, ja olin varma että hän jopa lopettaa puhelun.
Ei, vaan poikani tarvitsisi apua matematiikassa, suomessa, kirjallisuudessa
Ikä, paino, taitotaso.
Jarin ytimekkyys oli samaan aikaan pelottavaa ja vaikuttavaa. Kolina vaihtui hyppynarun viuhinaan, ja melkein tunsin hien hajun kännykän kautta.
Yhdeksän vuotta, kaksikymmentäviisi kiloa melkein osaa laskea kymmenen kerrallaan
Paljon penkistä? Tai vetää leukoja?
Mitä? kaivoin korvaa.
Siis montako punnerrusta, leuanvetoa?
No, ehkä viisi?
Erotteleeko hän johdon ja liitteen?
Tuota, pitää kysyä vaimolta.
Onko kotona välineitä?
Välineitä?
Harppia, astelevyä, kuminauhaa, painoja?
Joo, puinen viivoitin on.
Selvä. Osoite minulle, tulen tunnin sisällä, sanoi Jari ja jatkoi: Leveämmälle jalat, selkä suoraksi! Ei teille, opetan historiatuntia, selvensi hän ja lopetti puhelun.
Vielä hetken seisoin jalat harallaan ja selkä piukkana, ennen kuin kävelin Aaroa kohti. Uudesta opettajasta Aaro ei juuri innostunut lisäsi TV:n kuuluvuutta ja pyysi lisää mehua ja voileipää. Tieteellinen kasvatus ei häntä kiinnostanut pätkääkään.
Ovikello soi. Katariina kurkkasi ovisilmästä ja näki rintakehän, joka herätti pientä kateutta.
Hyvää iltaa, eteiseen astui toppi tiukasti yllään tuoksuva, kookkaan kokoinen lihaskasa nimeltä Jari.
M-m-mika se oikeen vaimo mumisi. Tais tulla se silmälasipäinen opelin omistaja, jolle lupasit laskea hajataiton paperilapulla.
Anteeksi, kuului syvältä asunnosta, väärinkäsitystä, olen silmälääkäri siis olin.
Nimeni on Jari Olavintytär, nykyään opettaja.
Ai te, Vitja kömpi esiin vaatekaapista. Anteeksi, emme tunnistaneet. Saisiko laukkunne?
Jari ojensi valtavan jääkiekkoilijan laukun ja kun Vitja päästi siitä irti, oli hän vähällä jäädä sen alle. Väinö-kissa painoi hetkessä kaksi huonetta ja lukitun oven erottaman todellisuuden halki.
Mitä teillä oikein on tuolla laukussa? isä pihisi, raahaten sen Aaroa kohti.
Oppimateriaali: ala-aste ja soveltavat lajit.
Aaro makasi tuttuun tapaan sohvalla luurit päässä, kun ovi avattiin.
Nyt varo!
Mutta liian myöhään Jari tuli sisään tyynen rauhallisesti ja siveli katseellaan seinät.
Onko porakonetta?
Mihin sitä?
Suomen kieli kaipaa treeniä, Jari nosti laukusta leuanvetotangon, nyrkkeilysäkin ja köyden.
Kysyn naapurilta, isä henkäili. Siinä, tutustukaa: Aaro Jari. Hän nosti pojan seisomaan; tämä oli suunnilleen polven korkuinen uuteen opettajaan verrattuna.
Kuinka sinulla noin valtavat lihakset? Aaro ihmetteli.
Laskin pylväässä, Jari vastasi, niputti painolevyjä toistensa päälle.
Hommiin vaan, isä livisti ulos.
Oletko vahvempi kuin Muumipappa?
Pressaako Muumipappa 200 kiloa?
Aaro ei ymmärtänyt, mutta aavisti vastauksen olevan ei.
En tykkää tunneista, hän sanoi suoraan.
Vain epäonnistujat käyttää tunteihin aikaa. Me teemme vatsarutistuksia.
Jari kävi lattialle, veti treenin Aaro seisoi vieressä, katsoi kuntoilijaa ja odotti väsymystä, jota ei tullut. Tempo vaihteli, mutta treeni jatkui painojen, kuminauhan ja punnerrusten kautta.
Kaikki selvä? Haluatko voimaa? Vai aioitko jäädä muiden nössöjen sekaan makoilemaan, lorvailijoille on aina tilaa?
Aaro pudisti päätään.
Hyvä! Kolme kierrosta, neljäkymmentäviisi miinus kolmekymmentäyhdeksän toistoa joka harjoitus, aloita vatsalihaksista.
Paljonko se on?
Sano sinä.
Porakonetta ei ole, vain akkuporakone löytyi, isä lehahti sisään ja jäi katsomaan pojan punnerruksia. Minä palaan myöhemmin, hän kuiskasi, ja liukui ovesta hiljaa.
***
Seuraavana aamuna puoli kuusi, puhelin soi. Isä raahustaa eteiseen, valmiina kiroamaan kutsumattoman vieraan, mutta ovenrako tuo vastaan kaljun kallon, jolle ei riittäisi kirosanat kattopintaan. Jari oli yön aikana ehkä entisestään voimistunut jopa hänen silmäpussit näyttivät hauiksilta.
Tänään historiaa ja maantietoa. Varustus: lenkkarit, hihaton paita, shortsit. Maastolenkki ja kaupungin historiaa.
Se on vielä kolmannella, niillä ei edes ole niitä aineita, isä haukotteli.
Runojakin luetaan, tulletteko mukaan?
En, kiitos, koulussa osasin, isä yritti luistaa.
Moneltako länsi-Suomen ruotsalaisvallan valta murtui Turussa?
Ööö, pitää nostattaa poika tästä, Vitja pakeni Aaroa herättämään.
Hetken päästä palasi.
Ei vaan herää
Pue päälle, herää matkalla, Jari totesi.
***
Jari ilmestyi kolmena aamuna viikossa ovella: Maanantaisin rintaojentajatolkapäätmatikkasuomi, keskiviikkona selkähauiksetkirjallisuusenglanti, perjantaisin jalatmaantietohistoria.
Kolmen viikon päästä pieni Aaro tulikin keittiöön ilman paitaa, ja isä piilotti oman olutvatsansa kannun taakse. Poika oli saanut voimaa, ryhdin ja alkoi moittia vanhempia passiivisuudesta.
Vitja, minusta tämä alkaa mennä liian pitkälle, Katariina tuumasi illallisella. Arvaa mitä Aaro pyysi synttärilahjaksi?
Xboksen? Pyysi jo minulta.
Ei, vaan puolapuut ja blenderin smoothieille. Pelkään, ettei Jari ole mikään opettaja vaan urheiluhullu, joka sairastuttaa meidän pojan.
Eikö ne siellä muka laske?
Oletko nähnyt niillä koulukirjoja?
Kaloritaulukkoa ainakin.
Samaa mietin kaikki nämä lihaskimput ovat vähän yksinkertaisia.
Vai että hölmöjä? Vitja katsoi vaimoa kummissaan.
Niin, idiootteja lasipöytää naputteli.
Ehkä tyhmä treenaaja on parempi kuin veltto nörtti?
Haluan meille tavallisen lapsen! Näitä tunteja ei jatketa.
Silloin soi puhelin.
Luokanvalvoja, vaimo huokaisi ja vastasi. Joo tulen kohta
Mitä nyt?
Tappelun järjesti koulussa. Sanoinhan, että näin vielä käy. Ei tästä hyvää seuraa.
Lähden mukaan.
***
Taksiin ja kouluun, suoraan rehtorin kansliaan.
No niin, repä nyt. Kolmaskinluokkalainen ja jo rehtorille.
Huoneessa jo ruuhka: vanhempia, oppilaita, kuraattori ja opettaja. Hullua meteliä, pianokin vieressä aivan epävireessä.
Tämä ei ole sali, tämä on koulu, yksi äideistä hyökkäsi.
Saisiko selvityksen, mitä tapahtui?
Sanansa sai opettaja.
Aaro pakotti toisia vetämään leukoja telineessä ja laski tulokset jakolaskulla välitunnilla.
Tekemään mitä?
Leuanvetoja kerrallaan, kuulemma vähitellen lisäämällä kuormitusta, Aaro tarkensi.
Hiljaa! Eivät pojat halunneet, Aaro uhkaili heitä.
Mutta he alkoivat ensin. Löivät haukkumanimillä, ja minä korjasin, miten ne taivutetaan. Sitten hyökkäsivät kimppuun, joten oli vastattava. Jarin mukaan: jos energiaa on, kyllä jaksaa vetää leukaa ja tappelun sijaan jaa heille jakolasku, Aaro mumisi.
Sanoi, että seuraavalla kerralla kaivaisi neliöjuuren poika nyyhkytti.
Tuollaista Neandertalilaista ei meidän seuraan!
Mutta hetkonen, isä selvisi shokista. Ei siis tappelua ollut?
Vastaajat nyökkäsivät.
Eli pojallani on vastauksena matikka ja leuanveto, ei nyrkit?
Ja juoksutti stadionilla poikia ja luetutti Eino Leinoa!
Näitkö ajattelit jo, että hänestä tulee yksinkertainen lihaskasa, isä vilkaisi äitiin, joka hymyili helpottuneena.
Haluan pyytää anteeksi, rehtori sanoi.
Hän osoitti Aaroa pyytää anteeksi, eikö niin?
Ei, vaan hänen vanhemmiltaan. Poikanne on sankari, rehtori sanoi. Mutta ohjelma selvästi laahaa jäljessä, poika pitää siirtää seuraavalle luokalle.
Oikein! Näin käy, silloin oppii!
Siirretään neljännelle luokalle. Hänellä on etumatkaa.
Huone hiljeni. Kuului, kuinka kateus ja paha mieli jauhautuivat taustalla. Kaikki valui ulos, katseita vältellen.
Jari Olavintytär, muutos, lisää aineita, isä soitti ulkona.
***
Viikon päästä Aaro siirtyi neljännelle. Ennen pitkää mukana oli kisoja crossfitissä ja valmistautuminen ensimmäiseen lasten kirjallisuusolympialaiseen. Kuukauden päästä puhelin soi Hei, voisitko antaa Jarin numeron?
Lopulta perustettiin lasten sekaryhmä, josta ei enää potkittu pois liikuntakyvyttömiä, vaan huonosti opinnoissa pärjäävät.
Nyt kun kotona hikoillaan sekä liikkeiden että lauseiden äärellä, ymmärrän: lapsen vahvuus voi löytyä aivan odottamattomalta polulta. Ei meistä tullutkaan perhettä, jossa vain kissa on tyytyväinen vaan sellainen, jossa kaikki kasvavat, kukin tavallaan ja ajallaan.
