Me rakastuttiin toisiimme jo opiskeluaikoina. Silloin meillä ei todellakaan ollut rahaa ei edes kunnolliseen morsiuskimppuun, joten sulhaseni poimi minulle kedon kukkia. Ne olivat oikeastaan ihanat. Menin naimisiin raskaana. Häiden jälkeen muutettiin mun äidin luokse asumaan. Opiskellessa äiti auttoi meitä paljon. Aluksi kaikki meni tosi hyvin mun ja mieheni välillä. Käytiin yhdessä ulkoilemassa ja kasvatettiin meidän poikaa. Mies auttoi mua hurjasti lapsen kanssa; herättiin yhdessä katsomaan vauvaa.
Mieheni yritti pärjätä ja ansaita rahaa kaikin mahdollisin tavoin. Hän pääsi töihin satamatyöläiseksi Helsingin satamaan ja teki sitä hommaa neljä vuotta. Sen jälkeen hän päätti perustaa oman yrityksen pienen ruokakaupan. Se alkoi menestyä todella hyvin. Rakennettiin omakotitalo ja ostettiin auto. Mikään ei ollut meiltä kiellettyä, elettiin hyvin. Mieheni pyysi lopettamaan oman työni ja jäämään kotiin huolehtimaan perheestä suostuin siihen. Poikamme valmistui sitten myöhemmin kauppakorkeasta, ja mies otti hänet omaan firmaan kirjanpitäjäksi.
Sitten, joitain päiviä pojan töiden alkamisen jälkeen, tuli ikävin uutinen poika kertoi, että miehelläni on suhde toiseen naiseen. Siinä vaiheessa jouduin pohtimaan, otanko eron vai teeskentelenkö ettei mitään ole tapahtunut. Päätin olla hiljaa ja odotin ehkä mies kyllästyisi, ajattelin. Kahden kuukauden päästä mies tuli kuitenkin itse kertomaan. Siihen lisäksi tämä toinen nainen odottaa hänen lastaan. Mies sanoi, ettei halua erota, koska meillä menee muuten hyvin. Hän aikoo asua sen toisen kanssa ja auttaa mua ja meidän poikaa taloudellisesti. Hän lupasi auttaa poikaamme tulevaisuudessa.
Nyt olo tuntuu tosi yksinäiseltä, enkä tunnu löytävän omaa paikkaani. Näen silmissäni yhä meidän ensimmäisen tapaamisen ja sen niityltä poimitun kukkakimpun, jonka mies minulle silloin antoi.
