Hei, mun on pakko kertoa sulle, miten meidän perhetilanne on mennyt vähän solmuun sen jälkeen kun meidän poika meni naimisiin.
Siitä asti kun Juhani ja hänen vaimonsa, Aino, avioituivat, me ei olla enää nähty Juhania oikeastaan ollenkaan. Hän viettää kaiken aikansa Ainon äidin luona siellä on aina jokin kiireellinen asia, joka kaipaa hänen huomiota. En voi käsittää, miten Ainon äiti pärjäsi ennen kuin hänen tyttärensä meni naimisiin Juhanin kanssa.
Juhani ja Aino ovat olleet naimisissa jo pari vuotta. Me ostettiin Juhanille oma asunto jo silloin kun hän aloitti yliopiston Helsingissä, jotta olisi helppo kulkea kouluun ja töihin. Pojalla on aina ollut tukea meiltä, ollaan yritetty olla ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Hän muutti omilleen jo ennen avioitumista, koska se asunto oli lähellä hänen duuniansa.
En nyt väitä, etteikö Aino olisi mukava mutta silloin kun he alkoivat seurustella, minusta tuntui, että hän ei ollut ihan valmis parisuhteeseen. Juhani on vain pari vuotta vanhempi, mutta Aino käyttäytyi välillä kuin pikkulapsi ja oli aika oikukas. Juhani taas on sellainen kiltti ja lempeä, ja mietin miten hän pärjää tämän lapsenomaisen ihmisen kanssa.
Kun tutustuin Ainoon ja hänen äitiinsä, kävi nopeasti ilmi millainen heidän dynamiikkansa on. Ainon äiti on mun ikäinen, mutta tuntuu, että hän elää ihan omassa maailmassaan eikä ota vastuuta mistään oletko sä tavannut sellaisia aikuisia, jotka käyttäytyy kuin lapset? Hän on täysin avuton ja aina tarvitsevan oloinen. Ja hei, hän on ollut eronnut jo kuusi kertaa silloin kun lapset meni naimisiin.
Meillä ei ollut ikinä hirveästi juteltavaa, hän höpöttää omista asioistaan, ja kommunikaatio jäi lähinnä siihen että onniteltiin kohteliaasti lasten hääpäivänä.
Jo ennen häitä alkoi hälytyskellot soimaan Aino halusi Juhanin auttavan hänen äitiään joka viikko: milloin vuotaa hana, milloin pistorasiat pitää uusia, milloin keittiön hylly tippuu. Aluksi ajattelin, että olkoon kai sitä miesapua tarvitaan, kun talossa ei ole ketään miestä.
Mutta ei siihen tullut loppua. Korjattavaa Ainon äidin kämpässä riitti, ja Juhani priorisoi sinne menoa. Meille selitettiin, että he ovat menossa Ainon äidille, kun pyydettiin Juhania kylään. Sitten kaikki juhlapyhätkin vietettiin Ainon äidillä, ja meillä kotona oltiin vain minä, isä ja minun äitini.
Eniten on sattunut se kun Juhani lakkasi tulemasta perheen juhliin, mutta pahinta oli kun hän ei enää auttanut meitäkään, vaikka pyydettiin. Esimerkiksi ostettiin uusi jääkaappi, pyydettiin Juhania auttamaan sen kantamisessa. Ensin hän lupasi, mutta sitten perui, kun Ainon äidillä oli taas joku pesukoneen vuoto.
Kun soitin Juhanille ja taustalta kuului Ainon sanovan, että Eikö vanhemmat voisi vaan tilata muuttofirman?, niin koko tilanne vaan paheni. Juhani tuli lopulta auttamaan, mutta oli tosi äreä.
Isä, miksi ette vaan tilanneet firmaa? Nyt mun pitää kantaa tää itse!
Niin mun rohkeuskin lopahti ja aloin miettiä miksi Ainon äiti ei tilannut ihan vaan ammattilaista auttamaan? Elääköhän hän jonkinlaisessa rinnakkaismaailmassa, jossa ei ole palveluja? Juhani selitti, että hänen mielestään ammattilaiset huijaavat nykyään, ottaa eurot mutta eivät tee mitään kunnolla.
Silloin mun mieheni ei enää kestänyt ja sanoi suoraan että Ainon äiti ei ehkä osaa kodin koneista mitään, mutta on kyllä hyvä paimentamaan lampaita, kun on aina niin vaativa. Juhani suuttui ja lähti saman tien. En sanonut mitään mun mielestä mieheni oli oikeassa. Uudet sukulaiset on vaan koko ajan Juhanin avun varassa, hän on siellä putkimiestä ja sähkömiestä leikkimässä, mutta meille hänellä ei ole enää aikaa.
Tämän riidan jälkeen Juhani ei puhunut isälleen kahteen viikkoon. Mieskin kieltäytyi ottamasta ensimmäistä askelta. Ja mä oon tässä välissä, sydän täynnä tuskaa. Mies on oikeassa, mutta olisihan sen voinut sanoa pehmeämmin ja nyt Juhani ei halua edes nähdä isäänsä. En halua menettää poikaa tällaisen typerän takia.
Isä ei yritä ottaa yhteyttä, eikä Juhanikaan suostu. Juhani sanoo, että ei suostu puhumaan ennen kuin isä pyytää anteeksi. Tässä tilanteessa hyvin menee vaan Ainon äidillä.
