No Eero, kiltti! En oikeasti tiedä mitä tehdä, vettä tulee kuin saavista kaatamalla, kohta naapurit alakerrassa soittavat isännöitsijälle, ja tiedäthän sen Martan se ajaa minut hulluuden partaalle! Käteni tärisevät, en löydä edes sulkuventtiiliä! puhelimesta kuului sellainen kiljahdus, että sen olisi kuullut vaikka toiselta puolelta pöytää, vaikkei kaiutinta ollut päällä.
Sanni laski hitaasti haarukkansa alas. Astian ja lautasen kolahdus kaikui kodikkaassa keittiössä kuin gongi uuden taistelukierroksen alkamisen merkiksi. Tämän taistelun Sanni oli käynyt jo kolmatta vuotta. Häntä vastapäätä istui hänen miehensä, Eero, joka puri huultaan syyllisen näköisenä katse vuoroin jäähtyneessä lihapadassa, vuoroin puhelimen kirkkaassa näytössä.
Rauhoitu, Heli, Eero mumisi puhelimeen. Mikä venttiili? Altaan alla vai vessassa? Mene ja sulje pääventtiili!
En tiedä missä se on! Eero, tule tänne, pyydän! Minua pelottaa! Jos se on tulikuumaa? Olen yksin, pelottaa ihan hirveästi!
Eero kohotti katseensa vaimoonsa. Katseessa oli sama anova, alistunut ilme, jonka Sanni oli nähnyt viime aikoina liian usein.
Sanni, kuulithan? Koko kämppä tulvii. Heli on ihan avuton näissä asioissa, ihan kuin lapsi. Pakko mennä.
Totta kai pitää mennä, Sanni vastasi tasaisella äänellä, pidätellen sisällään myllertävän myrskyn. Eihän meillä tänään hääpäivä olekaan. Eikä me olla suunniteltu tätä iltaa kahteen viikkoon. Eikä mulla mennyt kolmattakaan tuntia keittiössä. Mene vaan, Eero. Pelasta Heli. Ilman sua se nainen varmasti kuolee siihen paikkaan.
Älä nyt ala, jooko? Eero nousi kiireellä, hamusi autonavaimet. Ollaanhan me lapsuudenystäviä, ihmisellä hätä päällä. Mä käyn nopeasti, vaihdan tiivisteen ja tuun sieltä heti takaisin. Laita pata uuniin, ettei jäädy.
Ulko-ovi kolahti. Sanni jäi yksin asuntoon, jossa tuoksui juhlaruoka, mutta maistui vain pettymys. Hän meni ikkunalle ja näki Eeron auton katoavan hämärään.
Heli. Nimi, josta oli tullut heidän liitossaan kolmas pyörä. Lapsuudenystävä, koulukaveri, meidän Heli kaikkea muuta Eero hänestä sanoi. Heli ilmestyi elämään uudestaan avioeronsa jälkeen, eikä ollut sieltä sen koommin poistunut. Ensin apua pyydettiin harvakseltaan muutossa, tietokoneen kanssa, joskus tapetointia. Eero, ikuinen hyväntahtoinen auttaja, tietysti suostui.
Mutta nälkä kasvoi syödessä. Vähitellen Helin pyynnöt olivat kuin luonnonkatastrofit: kerran renkaat menivät tyhjäksi moottoritiellä, sitten hylly tipahti seinältä, milloin piti kasata uusi vaatekaappi, koska vaatteet ovat lattialla, ei voi elää näin. Aina tällaista sattui silloin, kun Sannilla ja Eerolla oli yhteistä ohjelmaa.
Sanni ei ollut mikään mustasukkainen hysteerikko. Hän ymmärsi, että ystävyys on ystävyyttä. Mutta vaistonvaraisesti hän aavisti kyse ei ollut pelkistä hajonneista hanoista. Heli oli näyttävä, huoliteltu nainen, jolla oli harjaantunut tapa puhua miehille kuin he olisivat yliluonnollisia sankareita. Hän osasi esittää avuttoman naisen roolin, ja Eero leikkasi samantien sankarin viitan harteilleen.
Sanni nosti ruoan jääkaappiin. Ruokahalu oli täysin kadonnut. Eero palasi kolmen tunnin päästä, likaisena, väsyneenä, mutta tyytyväisenä itseensä.
Huh, ehdin ajoissa! Siellä oli oikeasti tulva alkamassa. Sifoni irti, piti poiketa 24h Kallistolle hakemaan tiivisteitä. Heli oli ihan paniikissa, valeriaanan voimalla pärjäsi.
Mahtoiko sankari saada edes teetä? Sanni kysyi, teeskennellen lukevansa kirjaa.
Sai, ja omenapiirakkaa vielä! Heli leipoi. Lähetti sulle terveisiä ja pyysi anteeksi, kun pilasi illan.
Omenapiirakkaa Sanni ajatteli. Eli samaan aikaan kun hana vuosi ja hän ei löytänyt venttiiliä, uunissa paistui piirakka. Jaahas.
Hän ei sanonut enää mitään. Riitely oli turhaa Eero puolustautui heti, syytti kylmyydestä ja mustasukkaisuudesta. Oli aika vaihtaa taktiikka. Sanni päätti: seuraavalla kerralla hän ei jää yksin kotiin. Hän menisi auttamaan Helia yhdessä miehensä kanssa.
Uusi tilanne tuli yllättävän pian. Lauantaiaamuna he olivat lähdössä mökille. Aurinko paistoi, grilliliha odotti takakontissa ja Sanni näki jo mielessään itsensä ja Eeron istumassa terassilla viinilasi kädessä.
Eeron puhelin soi, kun hän kantoi hiiligrilliä autoon. Sanni jännittyi hän tunnisti soittoäänen, Helille spesiaalisti valitun.
Joo Heli? Mitä? Kipinöi? Eeron kasvot venähtivät. Kuuluko palaneen haju? Älä koske mihinkään, laita sulakkeet kiinni eteiskeskuksesta! Ymmärretty, tulen heti.
Eero katsoi vaimoaan pihalla, Sanni petuniarasia sylissään.
Sanni, tota
Sähkövika? Sanni keskeytti.
Pahempi. Sähkökeskus kipinöi. Leipälankasta savua. Heli pelkää tulipaloa. Huoltoyhtiö ei tällaisella varoitusajalla laita ketään lauantaina, yksityiset sähkömiehet taas kalliita ja hitaita.
Selvä, Sanni nosti taimilaatikon maahan rauhallisesti. Eli mökki peruttu?
Ei peruttu! Mennään vaan, käväsen Helillä matkalla, katson tilanteen. Jos iso homma soitan sähköpäivystykseen, jos pieni juttu hoidan. Ei mene tuntiakaan.
Selvä, Sanni nyökkäsi. Mä tulen mukaan.
Eero meni hämilleen.
Mihin mukaan? Sä et ole sähköasentaja.
En, mutta en aio jäädä kotiin odottamaan. Lähdetään yhdessä. Poiketaan Helille, sinä korjaat, minä jään moikkaamaan. Sitä paitsi en ole nähnyt Helia aikoihin.
Eero veti syvään henkeä, mutta vastaväitteet jäivät. He lähtivät matkaan. Koko matkan ajan Eero hermoili, rummutti rattia sormillaan. Sanni oli ulkoisesti rauhallinen, vaikka sisällä kireänä kuin viulunkieli.
Heli avasi oven silkkiyöpaidassa, joka juuri ja juuri peitti reidet, ja kasvoilla täydellinen meikki. Havaittuaan Sannin hänen ilmeensä muuttui hetkessä suupielet nykivät ja pettymys vilahti silmissä, mutta vain hetkeksi.
Sanni! Mikä yllätys! Olen aivan järkyttävässä kunnossa, hiuksetkin kampaamatta! Heli hypisteli täydellisiä kiharoitaan. Tulkaa sisään, Eero olet pelastajani, eteisessä sähisee ja rätisee!
Asuntoon saapuessa palaneen muovin haju tuoksui heikosti. Eero marssi heti sähkökeskukselle, ruuvimeisseli ja testerikynä taskussa.
Tule keittiöön, juodaan kahvit kun miehet ahertaa, Heli tirskui yrittäen johdattaa Sannin pois työmaalta.
Kiitos, mutta odotan mieluummin tässä, Sanni totesi napakasti. Jos Eero tarvitsee käsiapua tai taskulamppua.
Taskulamppua? Heli kihersi. No höpöhöpö. Eero on ammattilainen, korjaa vaikka silmät kiinni! Eikös vain, Eero?
Eero murahti jotain johtolankoja penkoessaan.
Heli, Sanni katsoi tarkasti miestenystäväänsä. Mikset soittanut huoltoyhtiön päivystykseen? Ne tulee yötä myöten.
Voi ei, niillä on aina likaiset saappaat ja huonot käytöstavat! Seuraavat likaa lattioille. Eero taas on tuttu ja osaava! Mä luotan vain Eeroon.
Mun mieheni kultaiset kädet, Sanni huomautti painokkaasti, piti tänään vääntää grillitikut paistiksi. Me oltiin menossa mökille.
Voi, anteeksi! Minä pilaan aina kaiken! Heli nipisti kämmenensä rukoukseen. Ilman miestä talossa kaikki leviää käsiin. Ei ole helppoa yksin sinä sentään saat olla turvassa.
Eero sai työnsä tehtyä vartissa.
Siinä se, liitos oli löysällä ja hieman mustunut. Puunasin ja kiristin. Mutta Heli, sun pitää ostaa uusi automaattisulake tämä on aikansa elänyt.
Ostatko ja vaihdatko sä sitten, Eero? Rahan annan tottakai, Heli liimautui hänen olkaansa, leikkisästi pyyhkien näkymätöntä pölyä.
Eero ei vaihda enää, Sanni ehti ensin. Meillä on mökki suunta. Ja ensi viikonloppuna teatteri. Kutsu sähkömies paikalle, Eero kyllä kirjoittaa lapulle mikä malli ostaa.
Heli katsoi Sannia suoraan ja jotain karvasta välähti katseessa, mutta heti hymy palasi:
Eikö teillä kahvi ja ekleerit maistu? Kävin varta vasten sinun lempikahvilassasi hakemassa.
Kiitos, mutta nyt on kiire, Sanni totesi, tarrasi Eeroa käsivarresta. Meillä on aikataulu.
Kadulla Eero huokaisi. Sitten alkoi puolustaa ystäväänsä:
Miksi sun piti olla noin tyly? Heli tarkoittaa hyvää.
Hyvää? Hän liimautuu sinuun kuin takiainen. Oikeasti etkö huomaa? Se hame, se hymy, ja aina kun pyytää apua juuri kun meillä on jotain tärkeää
Älä nyt liioittele! Meillä on vain ystävyyttä. Hän on kuin sisko.
Sisko, jolla on aina naula irti jolle kelpaa sekä hyllyn kiinnitys että juttukaveri ja ego-boost.
He ajoivat mökille, mutta ilmapiiri oli kireä. Sanni tiesi: tämä ei loppunut tähän. Helille oli tärkeää saada valtaa, vetää naruista ja nähdä, kuinka toisen aviomies juoksee hänen pienimmästäkin vinkaisusta.
Ratkaiseva hetki tuli kahden viikon päästä. Eero oli työmatkalla, piti palata perjantai-iltana. Sanni kokkasi kotona, odotti jo Eeroa. Kuudelta Eero soitti.
Sanni, kuule, myöhästyn vähän. Oon jo kaupungissa, mut Heli soitti sillä on tilanne päällä.
Mikä nyt? Sannin ääni oli jäinen. Onko meteoriitti pudonnut olohuoneeseen?
Ei sentään. Uuden, raskaan verhotangon se osti, yritti kiinnittää tippui jalalleen, varvas paisui. Tangon pätkä keskellä lattiaa, ei kuulemma pääse ohi. Pyytää jos kerkisin nostaa ja apteekista hakemaan siihen jotain voidetta. Käyn nopeasti, tuun heti kotiin.
Sanni veti syvään henkeä.
Eero, kuuntele. Mene kotiin. Minä menen käymään Helillä.
Sinä? Miksi ihmeessä?
Koska olen nainen. Tiedän millainen voide auttaa. Osaan sitoa jalan. Sinä olet väsynyt, aja kotiin ja lämmitä ruoka. Minä käyn siellä, tapani mukaan.
No jos haluat. Älä riitele Helin kanssa, sillä on jo kurjaa.
Sanni laski puhelimen. Hän ei aikonut mennä parantamaan Helin jalkaa. Hän aikoi ratkaista koko farssin.
Hän etsi netistä TuntiMies-palvelun, varasi paikalle parhaat arvostelut saaneen remonttireiskan. Sitten tilasi Helille lääketoimituksen kotiovelle kipugeeli ja joustoside. Sitten Sanni ajoi Helin talolle.
Apteekkikuriiri oli juuri summerilla, Sanni nappasi paketin, kiipesi kerrokseen. Ovi ei ollut lukossa odotti selvästi Eeroa, pelastajaa.
Sanni astui sisään koputtamatta.
Olohuoneessa oli kynttilät, viinipullo ja kaksi lasia. Heli makasi sohvalla samassa silkkiyöpaidassaan, jalka suorana. Karniisikin lattialla kovin siististi kylläkin.
Askelet kuullessaan Heli voihkaisi teatraalisesti:
Eero, sinäkö se tulit? Haitko voiteen?
Sanni sytytti kattovalon. Tunnelmavalaistus haihtui, farssi paljastui.
Heli nousi pystyyn unohtaen kipeän jalan.
Sanni?! Mitä sinä täällä missä Eero?
Eero syö kotona iltapalaa. Minä toin lääkkeet. Sekä apua.
Minkä apua? Heli räpytteli pettyneenä suunnitelma romahti.
Asentajan, Sanni sanoi.
Samalla ovikello soi. Ovikomerossa seisoi roteva mies työhaalareissa.
TuntiMies, soitettu apuun kiinnittämään verhotanko?
Juu, sisään vaan, Sanni totesi. Heli näyttää paikan.
Mestari meni olohuoneeseen, tutki seinän, tangon ja etsi työkalut.
Tähän dyybelit, mulla on. Missä tikapuut?
Heli istui sohvalla punaisena kuin puolukka. Hän katsoi Sannia vihalla.
Miksi järjestit tämän? hän sihisi, kun poran ääni peitti keskustelun.
Minä vain autan, Sanni hymyili. Tilasit apua. Tässä lääkkeet ja asennus. Kaikki maksettu, älä huoli. Eero on väsynyt. Karniisin kanssa auttaa ammattilainen. Vai odotitko jotain muuta kuin asennusta?
Heli pomppasi pystyyn, löytämättä sanoja.
Painu helvettiin! Heli huusi. Leikit pyhää. Kyllä Eero vielä kyllästyy sinun nalkutukseesi.
Ehkä. Mutta Eero tulee kotiin, eikä enää Helin apumieheksi. Olet hyvin viehättävä nainen, Heli etkö jo ansaitsisi oman miehen? Älä ripustaudu muiden oville.
Mene pois!
Totta kai. Mies lähtee kohta. Jalka ilmeisesti jo kunnossa, kun nousit noin ripeästi.
Sanni lähti asuntoon ja tunsi helpotuksen.
Kotona Eero odotti hermostuneena.
No miten? Onko sillä paha vamma? Soitin, ei vastaa.
Sanni kaatoi itselleen teetä ja katsoi miestään:
Jalka kunnossa. Remonttireiska hoitaa karniisin. Kaikki hoidossa.
Remonttireiska? Miksi? Olisin auttanut, jos olisin tiennyt
Eero, istu alas.
Eero istui.
Oletko todella ollut niin sokea? Kynttilät, viini, yöpuku, avunpyynnöt aina kun olen poissa
Eero punastui ja alkoi näprätä leipää.
Kai ehkä ajattelin, mutta en halunnut uskoa. Me ollaan ystäviä, en halunnut olla kovakourainen. Yksinäiseltä hän vaikutti.
Yksinäiseltä? Hän pyöritti sinua sormensa ympärillä. Ja joka kerta viet aikaa hänen egonsa vuoksi meidän yhteisestä ajasta. Tänään näin omin silmin hän ei odottanut apumiestä, vaan sinua.
Eero painoi päänsä.
Anteeksi Olen ollut typerä.
Hiukan, Sanni myönsi. Mutta hyväsydäminen. Ja minä rakastan sinua. Mutta tästä eteenpäin Helin hätäpuhelut soitetaan ammattilaisille. Hänellä on nyt TuntiMiehen numero. Meidän yhteinen aikamme on vain meille, sovittu?
Sovittu, Eero vastasi. Ymmärsin kyllä. Kiitos kun kävit. Jos minä olisin mennyt ja nähnyt ne kynttilät
Hän lakkasi puolustelemasta Helia. Heli ei enää soittanut, ei viikon, ei kuukauden päästä. Ilmeisesti ylpeys tai sen rippeet esti tulemasta enää tielle.
Puoli vuotta myöhemmin Sanni näki Helin ostoskeskuksessa kainalossa parrakas mies ja käsilaukkuja kalleimmista liikkeistä. Heli katsoi ohi kasvot jäykkinä.
Sanni vain hymyili. Hän iloitsi Helin puolesta. Nyt joku muu kiinnittäisi tangot sopimuksen mukaan. Eeron kanssa heidän elämästään katosi arki-illan kiusalliset hälytykset.
Nyt he saattoivat vihdoin istua iltaisin teekupin äärellä ja suunnitella lomaa tietäen, että jos aikovat mökille he pääsevät mökille. Perheen rajat olivat nyt selkeät. Koska on hyvä muistaa: ystävyys on tärkeää, mutta rajat on syytä pitää.
Jos tykkäsit tästä tarinasta, painathan sydäntä ja kerro kommentissa, miten itse olisit toiminut Sannin paikalla!
