Kälyni oli lomailemassa Lapissa sillä aikaa kun me remontoimme mökkiä, ja nyt hän haluaa asua mukavasti.
Ehdotin, että minä ja kälyni sijoittaisimme yhdessä rahaa mökin kunnostukseen, mutta hän sanoi selvästi, ettei tarvitse meidän apuamme. Nyt hän kuitenkin pyytää päästä asumaan meille, koska hänen puolikkaassaan ei ole perusmukavuuksia. Eli tämä on aivan hänen oma syynsä!
Mökki kuului alun perin mieheni mummolle, ja mieheni sekä hänen siskonsa perivät sen mummon kuoleman jälkeen. Mökki oli jo iäkäs, mutta päätimme remontoida siitä kodin meille. Rakennuksessa oli kaksi sisäänkäyntiä, joten kaksi perhettä pystyi asumaan rauhassa omissa oloissaan. Piha ja takapiha olivat yhteiset. Huoneita molemmissa puoliskoissa oli yhtä monta.
Perinnön jako hoidettiin rauhallisesti. Anoppini ei halunnut omistaa osuutta, koska hän oli tottunut kaupungin mukavuuksiin. Hän sanoi pojalleen ja tyttärelleen, että saatte tehdä mitä haluatte.
Mieheni ja kälyn miehen kanssa säästimme rahaa ja korjasimme katon sekä vahvistimme perustukset. Halusimme jatkaa remonttia, mutta kälyni tuli vihaiseksi. Hänen ei kuulemma kannattanut sijoittaa tuollaiseen mökkiin ollenkaan. Kälyn mies painoi päänsä alas eikä halunnut riidellä, vaan lähti pois.
Me suunnittelimme mieheni kanssa muuttavamme mökkiin asumaan. Kylä oli vain parinkymmenen kilometrin päässä Tampereelta, ja meillä oli oma auto käytössä, joten työmatkojen kulkeminen onnistui helposti. Olimme todella kyllästyneitä yksiön ahtauteen. Oma talo oli iso haave, mutta uuden rakentaminen olisi ollut meille liian kallista.
Kälylleni mökki oli vain kesäpaikka. Hänen suunnitelmissa oli käydä siellä juhannuksena grillaamassa ja viettämässä rentoa lomaa. Kälyni sanoi meille suoraan, ettei meidän kannata odottaa hänen osallistuvan remontteihin.
Neljässä vuodessa remontoimme oman puolemme kokonaan. Otimme toki lainaa, mutta se ei haitannut. Teimme uuden kylpyhuoneen, asensimme lattialämmityksen, vaihdoimme johdotukset ja ikkunat, sekä maalattiin terassi. Rakensimme ja parantelimme melkein yötä päivää, mutta unelmastamme emme luopuneet.
Kälyni vain reissasi maailmalla, eikä häntä kiinnostanut remontti tai se, mitä hänen puolikkaalleen tapahtui. Siskonsa oli kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan, kunnes sai lapsen ja jäi äitiyslomalle.
Matkustaminen katkesi siihen paikkaan ja rahat vähenivät. Silloin hän muisti yhtäkkiä oman puolikkaansa mökissä. Tukalaa oli asua kaksiossa lapsen kanssa kun ei päässyt pihalle. Mökissä lapsi voisi juosta ja leikkiä vapaasti koko kesän.
Me olimme jo muuttaneet kylään pysyvästi ja vuokranneet entisen yksiömme pois. Kälyn puolikasta emme juuri käyttäneet, mutta vuosien mittaan se oli päässyt rapistumaan pahasti. En tiedä miten hän edes ajatteli pärjäävänsä siellä ilman lämmitystä, mutta hän tuli kuitenkin matkatavaroineen ja jäi viikoksi meidän puolelle jouduin päästämään hänet sisään.
Hänen poikansa on todella äänekäs. Samoin kälyni, joka käyttäytyy aina juuri niin kuin itse haluaa, välittämättä muista pätkääkään. Työskentelen etänä kotona, joten meno häiritsi minua hirveästi, ja siirryin ystäväni luo asumaan hetkeksi. Ystävä oli töissä muualla, joten minusta oli hyötyä myös hänen koiransa hoitajana.
Palasin kotiin vasta lähes kuukauden kuluttua. Olin ensin viikon ystävälläni, sitten äitini sairastui ja minun piti auttaa häntä. Olin jo unohtanut koko mieheni siskon, olin varma että hän oli palannut omaan kotiinsa aikoja sitten.
Yllätyksekseni kälyni oli vieläkin meillä! Hän käyttäytyi kuin olisi omassa kodissaan. Kysyin, milloin hän aikoo lähteä.
Mihin minä muka menisin? Minulla on pieni lapsi, täällä on hyvä olla, kälyni vastasi.
Huomenna vien sinut Tampereelle omaan kotiisi, sanoin minä.
En halua mennä kaupunkiin, hän ilmoitti.
Jos et ole viitsinyt laittaa omaa puolikastasi kuntoon etkä edes siivota, voit mennä takaisin sinne. Tämä ei ole mikään hotelli, tiuskaisin.
Millä oikeudella sanot minulle moista? Tämä on minun kotini myös!
Sinun omasi alkaa tuosta seinästä. Mene sinne, vastasin.
Kälyni yritti usuttaa miestään minua vastaan, mutta mies totesi, että hän oli asunut ihan tarpeeksi pitkään meidän puolella. Kälyni suuttui, otti lapsensa ja lähti. Pari tuntia myöhemmin anoppi soitti:
Sinulla ei ollut oikeutta ajaa häntä pois, se on hänen omaisuuttaan, anoppi närkästyi.
Hän olisi saanut jäädä omalle puolelleen, siellä hän on emäntä, mieheni vastasi.
Miten siellä voi asua lapsen kanssa? Ei ole edes lämmitystä, eikä sisävessaa! Olisit voinut auttaa siskoasi!
Mieheni suuttui ja selitti äidilleen koko tarinan siitä, kuinka alun perin ehdotimme yhteistä remonttia se olisi tullut paljon edullisemmaksi molemmille. Kälyni ei siihen suostunut. Miksi me olemme nyt muka kaiken pahan alku?
Päätimme ehdottaa, että mökin toisen puolikkaan voisi myydä äidilleni. Kälyni suostui, mutta hän pyysi hinnan, jolla olisi saanut uuden talon huippukunnossa. Tähän emme voineet mitenkään suostua.
Nyt riitelemme koko ajan. Anoppi on jatkuvasti loukkaantunut, ja kälyni Aava on riesa. He käyvät kylässä harvoin, mutta silloin järjestävät kovaäänisiä juhlia, sotkevat pihaa ja pilaavat tavaroita.
Olemme nyt alkaneet rakentaa aitaa tontin rajan kohdalle. Emme enää tee kompromisseja juuri tällaista kälyni alun perin halusi.
