Kun ikä alkaa painaa, tulee usein tunne, ettei jaksa enää huolehtia peseytymisestä…
Tämä vanha tarina kuuluu usein, ja se on jäänyt mieleeni. En kiistä sitä, mutta kerron sen silti.
Totuus on, että vanhetessa moni asia muuttuu hankalaksi. Sängystä nouseminen aamuisin ottaa voimille, hampaat vaativat taas harjaamista, yksinkertaista aamupalaa pitäisi valmistaa, ja pyykkiä kasaantuu nurkkiin. Laiskuus hiipii arkeen. Emme kaikki ole olleet tunnettuja ahkeruudestamme.
Siitä huolimatta on olemassa tapoja ja sääntöjä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa tulee noudattaa, halusi tai ei. Ei ole sallittua jättää peseytymättä, hampaat harjaamatta, kasvot puhdistamatta tai pyykit pesemättä. Syynä on se, että elämme muiden keskellä omien lakien ja tapojen mukaan, niin on ollut aina.
Ei vaatteiden tarvitse olla muodin viimeistä sanaa tärkeintä on, että ne ovat puhtaat, eivätkä haise hielle tai paljasta, ettei takkia ole riisuttu kahteen viikkoon.
Hiukset saa harmaantua rauhassa, turha käyttää eläkeläisen eläkettä värjäykseen, mutta tavallinen halpa shampookin riittää mainiosti hiusten puhdistamiseen. Kasvot kaipaavat puhtautta, ei enää pakkelikerrosta. Ikääntyneenäkin kasvojen pesu kuuluu päivän askareisiin.
Käsiin kannattaa joskus levittää perusrasvaa, kainaloihin käy edullinen deodorantti, ja kenkiin voi ripotella ruokasoodaa hajujen poistamiseksi. Jos keho alkaa tuoksua epämiellyttävästi, ruokasooda auttaa myös silloin.
Kun asiaa tarkastelee tästä näkökulmasta, ongelma näyttäytyy yksinkertaisena. Moni meistä mieluusti laiskottelee ja selittelee huonon hygienian syitä vanhuudella, eläkkeellä olemisella tai rahan puutteella. Puhtaus ei kuitenkaan vaadi suuria summia euroissa.
Siksi, kävi ikää miten tahansa, ihmisenä on säilyttävä ja huolehdittava itsestään. Näin ajattelen ja niin ajatteli moni ennenkin täällä Suomessa.
