Viime kesänä meidän poika lähti maalle mummon luo kesäloman viettoon. Hän odotti sitä niin paljon, että pakkasi reppunsa jo hyvissä ajoin ja oli valmis viipymään vaikka kuinka pitkään.
Mummo todella hemmotteli häntä. Hän oli innoissaan lapsenlapsestaan ja antoi kaiken huomionsa hänelle. Kaikki oli sallittua täysi vapaus siis. Kun Eero pääsi mummolaan, hän tunsi olonsa ihan vapaaksi. Hän suorastaan nautti. Hän oli aina odottanut kesää ja mummolaa siellä oli kaikki niin huolettomampaa, eikä vanhemmat olleet vahtimassa. Mutta tällä kertaa vapaudesta ei päässyt aivan nauttimaan.
Samaan aikaan mummon toinen tytär, joka yleensä kiertää ympäri Suomea töiden vuoksi, oli sattumalta myös paikalla. Oikeastaan hän asuu siellä suurimman osan vuodesta. Hänellä ei ole perhettä, joten hän reissaa töissä ja lomat ovat aika harvinaisia. Eero ei silti tätä tiennyt, hän kun oli tottunut siihen, että mummolassa on vain mummo ja vaari eikä muita aikuisia komentelemassa. Eeron ja hänen tätinsä yhteydenpito oli ennen ollut lähinnä videopuheluiden varassa, ja livenä he näkivät hyvin harvoin. Siksi täti ei ollut ollut mitenkään mukana Eeron kasvatuksessa enemmänkin Eero oli tottunut pitämään häntä taianomaisena lahjojen tuojana, vähän kuin nykypäivän joulutonttuna.
Mutta sitten kun he joutuivatkin olemaan monta päivää ihan samoissa nurkissa, niin tippa rupesi kiristymään. Täti rupesi huomauttelemaan Eerolle vähän kaikesta ovien paiskonnasta, tavaroiden järjestelystä, siitä kuinka paljon aikaa puhelimella roikkuu… No, tätihän yritti kontrolloida Eeron jokaista liikettä. Ei mikään ihme, että poikaa otti päähän. Hän meni mummon luokse ja valitti: Mummo, tuo täti on tosi ilkeä! Onko se pian lähdössä?
Mummo tuumasi, että täti vain yrittää kasvattaa lasta eikä ole ollenkaan ilkeä se on vain hänen tapaansa opettaa, ja siihen pitäisi suhtautua kunnioituksella. Mutta Eero jatkoi omaa marinaa. Kun täti taas kerran huomautti jostain, Eero rohkaistui ja sanoi suoraan, ettei tädillä ole mitään sananvaltaa täällä vain mummo ja vaari ovat pomoina!
Tätä kommenttia täti lähinnä hymyili ja ryhtyi selittämään, että hänkin asuu tässä talossa ja on siksi myös oikeutettu puhumaan talon tavoista. Tämän jälkeen Eero päätti pyytää anteeksi eikä heidän välilleen tullut enää kinaa. Luulen, että pojan maailmankuva sai siitä vähän osumaa. Hän kun tuli nimenomaan rentoutumaan ja pääsemään pinteestä mutta eihän se onnistunut. Jälleen joku muistutti säännöistä ja katseli perään vähän kuin kotonakin.
Me muistellaan sitä juttua edelleen ja aina saa nauraa, kun muistelee Eeron loukkaantunutta ilmettä. Ja siskolle vinkattiin, että sopisi käydä kotona porukoilla vähän useammin.
