Viime vuonna poikamme lähti kesäksi mummolaan. Hän odotti lomaa innolla, joten laukku oli pakattu jo hyvissä ajoin ja matka alkoi määrättömänä.
Mummo piti pojastamme hyvää huolta. Hän iloitsi lapsenlapsestaan ja antoi tälle kaiken huomionsa. Kaikki oli sallittua täysi vapaus. Kun Eero saapui pieneen kylään Keski-Suomessa, vapaudentunne valtasi hänet. Hän oli onnessaan. Hän oli tottunut siihen, että mummolassa saa tehdä mitä haluaa. Kotona vanhemmat kyllä asettivat rajoja, mutta mummolassa niitä ei ollut. Silti tällä kertaa asiat eivät menneet, kuten hän oli toivonut.
Samaan aikaan kun Eero tuli mummon luo, saapui myös mummon toinen tytär, joka kiertää paljon töidensä vuoksi pitkin Suomea. Oikeastaan hän asuu suurimman osan ajasta mummon luona. Puolisoa hänellä ei ole, joten työmatkat määräytyvät työn mukaan ja lomia on harvoin. Eero ei ollut tästä oikein perillä hän oli tottunut, että talossa oli vain mummo ja ukki, eikä muita aikuisia määräämässä. Yleensä Eero ja tätinsä kommunikoivat etäyhteydellä, mutta harva se kerta tapasivat kasvotusten. Täti oli hänelle kuin hyvä haltijatar, joka toi aina tuliaisia, muttei juuri osallistunut kasvattamiseen.
Kun he joutuivat viettämään yhdessä pari päivää, täti alkoi kiinnittää huomiota Eeron tapoihin hän naputti ovea liian kovaa, jätti tavarat hujan hajan eikä puhelimenkaan käytön määrä miellyttänyt. Toisin sanoen, täti vahti jokaista liikettä. Eeroa harmitti. Hän meni mummon luo ja valitti: Mummo, täti on tosi ilkeä! Lähteekö se kohta pois?
Mummo selitti, että täti vain kasvatti häntä, ei ollut ilkeä. Se oli hänen tulkintansa kasvatuksesta, ja Eeron kuuluisi kuunnella ja kunnioittaa tätä. Mutta Eero jatkoi omia juttujaan. Kun täti vielä kerran huomautti, Eero rohkaistui ja ilmoitti, ettei täti ole täällä pomo, eivätkä muut saa komentaa vain mummo ja ukki saavat.
Täti hymyili, ja pitkän tovin selitti, että hänkin asuu täällä, joten hänellä on aivan yhtä paljon oikeuksia talossa. Tämän jälkeen Eero totesi, että hänen pitäisi pyytää anteeksi. Riitaa ei enää syntynyt. Ehkä siinä hänen maailmankuvansa hieman muuttui. Hänhän oli tullut hakemaan lepoa ja vapautta mutta se ei nyt toteutunutkaan. Jälleen huomautuksia ja sääntöjä, ihan kuin kotona.
Yhä edelleen muistamme tuon kesän ja nauramme sille porukalla. Siskolleni ehdotin, että hänen kannattaisi käydä kotona useammin.
