Vaimoni kanssa olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta ei yhtään hullumpi yhteinen tarina, vai mitä? Alussa kaikki meni mainiosti, minä kävin töissä ja vaimoni piti huolta kodista. Saimme kaksi upeaa lasta tytön ja pojan.
Hiljattain sain ylennyksen töissä, ja näin perheemme tulot kasvoivat. Olisi voinut kuvitella, että elämä hymyilee ja kaikki sujuu hyvin. Mutta vaikeudet tulivatkin täysin yllättäen. Vaimoni jäi yhtäkkiä koukkuun tv-sarjoihin. Outo juttu, hän katsoo nykyään ihan kaikkea rikossarjoista suomalaisiin draamoihin ja korealaisiin sarjoihin, joiden olemassaolosta sain vasta hiljattain itsekin kuulla.
Eipä siinä mitään, minua ei haittaa jos vaimoni välillä rentoutuu näin. Vähitellen sarjojen seuraaminen alkoi kuitenkin viedä kaiken hänen aikansa. Vaimoni on miltei kokonaan lopettanut siivoamisen sekä ruoanlaiton. Jos huomautan asiasta, hän ehdottaa että tilataan valmisruokaa, jos rahatilanne sallii. Voihan se joskus olla ihan kätevää, mutta eivät kai lapset voi syödä eineksiä ihan joka päivä?
Lisäksi vaimoni on alkanut lihota, kun hän viettää kaiken aikansa ruudun ääressä ja napostelee jatkuvasti jotakin. Yritin herätellä häntä ehdottamalla, että menisimme yhdessä kuntosalille tai uimahalliin, mutta vastaus on aina sama: Olen liian väsynyt. Mistä oikein, sitä voin vain arvailla. Kerran päätin laittaa pisteen siivousongelmaan ja palkkasin siivoojan, joka pani paikat kuntoon. Tämän jälkeen vaimoni tulkitsi, ettei hänen tarvitse enää tehdä kotona yhtään mitään. Lastenkaan kanssa hän ei aina ehdi touhuta, kun kaiken vapaa-ajan vievät rakkaat tv-sarjat.
En tiedä, miten enää pääsisin vaimoni kanssa samalle aaltopituudelle. Eläväisestä ja kiinnostavasta naisesta, johon joskus rakastuin, on tullut kuin vangittu tv-ruudun eteen, ja ainoa, mistä hän on kiinnostunut, ovat sarjojen kuvitteelliset kohtalot. Minun täytyy usein kiirehtiä töistä kotiin, jotta ehdin laittaa pyykkikoneen pyörimään tai auttaa lapsia läksyissä. Anoppinikaan ei tuo apua päinvastoin, hän on nykyään täysin vaimoni puolella, vaikka alkuaikoina piti minua liian vaatimattomana vävykseen. En siis voi odottaa hänen tukeaan.
Olenkin alkanut miettiä avioeroa. Se surettaa minua erityisesti lasten takia he kärsivät tästä tilanteesta eniten. Olen neuvoton, enkä tiedä enää, onko tästä ulospääsyä.
