Oletko jokin vauvatehdas? Kuinka monta lasta aiot vielä tehdä? mieheni äiti tivasi minulta ivallisesti. Päivää vain sinullekin, Maija-Liisa. Ei tarvitse olla noin pisteliäs. Jussi kertoi, että meille on tulossa lapsi ja se kai suututti sinut? kysyin ystävällisesti.
Tottakai suututti! Kolmannen lapsen jälkeen sanoin jo sinulle, että nyt riittää. Mutta et usko viisaampaa! Sain sinulle viime jouluna ison paketin ehkäisyvälineitä, mutta ilmeisesti olet antanut mennä vain! mumisi anoppi.
Muistan vielä, miten Maija-Liisa ojensi minulle sen kondomipaketin uutena vuotena. Isommalla pojalla oli silloin syntymäpäivä, ja anoppi vihjasi meille nuorille, että lastenteko saisi loppua. Kuulimme kyllä viestisi, mutta luonnolle ei mahda mitään, vastasin itsekseni rauhallisella äänellä.
Onko pakko vitsailla? Sitten hoidat lapsesi itse, minä en niitä enää katso… Et ole niitä muutenkaan… puhelu katkesi, en ehtinyt sanoa loppuun.
Heitin puhelimen sängylle ja hymyilin. Silitin vatsaani, joka oli vielä aivan litteä. Olimme Jussin kanssa odottamassa neljättä lasta, juuri se ärsytti Maija-Liisaa. En koskaan ymmärtänyt, miksi rakkaani äiti hermostui siitä niin kovasti.
Anoppi ei koskaan ollut meitä auttanut sen enempää lastenhoidossa kuin rahallisestikaan. Hyvällä tuurilla hän kävi katsomassa lapsia kerran kuukaudessa, yleensä toi jonkin pienen lahjan juhlapäivinä. Minua harmitti, mutta olin hiljaa. Maija-Liisa ei suinkaan ollut köyhä nainen olisi hän vaikka karkkipussin joskus voinut tuoda. Ilmeisesti ei huvittanut. Kätkin itseeni kiukkuni, en kertonut miehelleni mitään. Lapset olivat hyvin pukeissa ja saivat ruokaa se oli tärkein.
Jussi toi kotiin hyvän palkan, ja minäkin yritin saada lisätuloja kotoa käsin. Kun pienyritykseni rupesi oikeasti tuottamaan, palkkasin jopa lastenhoitajan, jotta sain keskittyä työhön. Lastenhoitaja leikki lasten kanssa ja ulkoili heidän kanssaan, kun minä tein töitä.
Meillä oli lämmin ja mukava perhe, mutta Maija-Liisan katkeruus varjosti onneamme. Hän ei ollut minua koskaan hyväksynyt, ja kun lapsia syntyi toinen toisensa jälkeen, hänen vihansa kasvoi.
Kolmannen lapsen kohdalla Maija-Liisa vaati keskeytystä, mutta ajan myötä hän kuitenkin kiintyi tyttärenpoikaan. Kun kaikki riidat olivat hetkeksi hiljenneet, sain tietää olevani jälleen raskaana. Neljättä emme olleet varsinaisesti suunnitelleet näin pian, mutta niin vain elämä toi uuden lapsen. Jumala lahjoitti, ja kasvatamme kyllä.
Nämä uutiset eivät tietenkään ilahduttaneet anoppia. Olen aivan varma, että Maija-Liisa pelkää poikansa lopettavan hänen tukemisensa. Jussi antaa äidilleen säännöllisesti rahaa, ja nythän menoerät vain kasvavat neljännen lapsen myötä ehkäpä hänen talonsa remonttikin jää taas odottamaan.
En ole koskaan vastustanut sitä, että Jussi auttaa äitiään, mutta lasten kustannuksella en sitä hyväksy. Tällä hetkellä toimeen kyllä tullaan, joten kannustan miestänikin. Hän on maksanut jo äitinsä hammaslääkärin, vienyt tämän etelänmatkalle, korjauttanut keittiön.
Jos olen oikeassa eikä anopin kiukku perhekokoamme kohtaan hellitä, se tekee elämästämme jatkossakin vaikeampaa. Ja hänen valituksensa saattavat saada raskaana olevan mieleni aivan sekaisin.
Mutta ei mikään hänen tekemänsä saa meitä lopettamaan tätä rakkauden tietä päätimme pitää neljännen lapsen, eikä sitä riitä muuksi muuttamaan. Kysyn vain: onko anopilla oikeus määrätä, montako lasta meillä pitäisi olla?
