Mä ja mun vaimo ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta ei mikään hullumpi perhehistoria, vai mitä? Alussa kaikki meni tosi kivasti: mä kävin töissä, ja vaimo piti huolta kodista, annettiin meille kaksi aivan mahtavaa lasta tyttö ja poika.
Vasta ihan viime aikoina sain ylennyksen duunissa, ja meidän perheen tulot nousi reilusti. Vois kuvitella, että nyt vaan nautitaan elämästä. Mutta ongelmat tuli ihan puskista. Yhtäkkiä mun vaimo jäi koukkuun telkkarisarjoihin. Vähän huvittavaa, kun se katsoo oikeastaan ihan kaikkea, mitä Yle Areenasta tai Netflixistä löytyy kotimaiset rikossarjat, turkkilaiset rakkaustarinat, ja nykyään myös aasialaiset draamat (mäkään en tiennyt noista mitään ennen kuin nyt hiljattain).
Aluksi mua ei haitannut, että vaimo rentoutuu omalla tavallaan. Mutta sitten sarjat alkoi viedä sen lähes kaiken ajan. Vaimo ei enää siivoa, eikä oikeastaan laita ruokaa. Kun otin puheeksi, se ehdotti että tilataan valmisruokaa, jos rahatilanteen puolesta sopii. No, onnistuhan se sillai, mutta eihän nämä lapset nyt joka päivä voi eineksiä syödä.
Lisäksi vaimo on alkanut vähän lihoa, kun se vaan istuu ruudun edessä ja napostelee jotakin koko ajan. Yritin ehdottaa, että mentäis yhdessä kuntosalille tai vaikka uimahalliin, mutta aina vastaus on sama: Oon niin väsynyt. Väsynyt mistä, mietin minä? Kerran päätin vähän shokeerata ja palkkasin siivoojan meille ajattelin, jospa se herättelis. Mutta vaimo päätti, ettei hänen enää tarvitse tehdä kotona yhtään mitään. Edes lasten kanssa ei aina ehdi puuhailla: kaikki aika menee niihin rakkaisiin sarjoihin.
En mä oikeasti tiedä, miten enää pärjätään yhdessä. Siitä eläväisestä, kiinnostavasta naisesta, johon aikoinaan rakastuin, on tullut vähän sellainen, jonka koko elämä pyörii ruudulla olevien hahmojen ympärillä. Mä joudun usein töiden jälkeen laittamaan pyykit ja auttamaan lasten läksyissä. Anoppi on totta kai täysin vaimon puolella ennenhän se ei ollut koskaan mun ystävä muutenkaan. Eli sieltäkään ei tukea tule. Rehellisesti sanottuna, oon alkanut miettiä eroa. Sääli vaan lasten takia, koska nehän tässä eniten kärsii. Tuntuu tosi vaikealta ei tiedä mitä tekisi, tai onko tästä enää ulospääsyä ollenkaan.
