Tyttäreni heitti miehensä ulos kodista, voitko kuvitella? He ovat olleet naimisissa vasta vuoden ja nyt hän hakee jo avioeroa! Me hänen isänsä kanssa järjestimme hänelle kunnon suomalaisen häät, annoimme mummonsa asunnon heidän käyttöön ja…
Mitä oikein tapahtui?
Tyttäreni ei tullut toimeen anoppinsa kanssa. Vävyni on hyvä mies, en voi sanoa hänestä pahaa sanaa.
Anoppi kasvatti lapsensa yksin, sekä pojan että tytön. Elämän kovuudet ovat muokanneet hänen luonnettaan. Hän on määrätietoinen ja vahva nainen. Lapset ovat tottuneet toimimaan hänen johdollaan koko elämänsä ajan.
Vanhempi tytär oli sinkkuna kolmekymppiseksi asti, koska äiti ei hyväksynyt poikaystäviä. Nyt hän on aikuinen, mutta ei osaa päättää mistään ilman äitiään. Jopa kun hän sisustaa asuntoaan, hän soittaa äidilleen ja pyytää neuvoa tapetinvalinnassa.
Vävyni on vähän tahdoton. Hän tottelee äitiään, kun taas tyttäreni ei alistu. Tyttäreni tekee pitkiä päiviä mökillä viikonloppuisin. Anoppi ei anna lasten mennä lomalle ulkomaille. Hän sanoo, että rahaa ei saa tuhlata. Jos haluavat uimaan, menkööt järvelle.
Anoppi ei antanut myöskään siunausta heidän avioliitolleen. Hän ei pitänyt tyttärestäni eikä peitellyt sitä lainkaan. Heti häiden jälkeen hän kiirehti tarkistamaan, millainen emäntä miniä oikein oli. Hän ilmoitti suoraan, että asunto kuuluu hänelle. Miniä ei enää vieraillut anopin luona, koska siellä oli aina negatiivinen tunnelma. Hän kieltäytyi myös tulemasta mökille.
Vuosi häiden jälkeen tyttäreni halusi matkustaa Espanjaan lomalle. Miksi ei? Hän ansaitsee hyvin ja myös vävyni tekee töitä. He keskustelivat asiasta ja alkoivat suunnitella matkaa. Kun anoppi kuuli siitä… nainen pudistaa päätään.
Espanjaan? Oletko niin loppu, että tarvitset lomaa? Jos sinulla on ylimääräistä rahaa, anna minulle, minä keksin sille järkevää käyttöä. Sinun merenranta on mökki. Jos et kuuntele minua, poikani, muista ettei sinulla silloin ole äitiä.
Vävy alkoi suostutella vaimoaan, että äiti on oikeassa. Tyttäreni ei pitänyt siitä lainkaan:
Aina teemme kuten äiti haluaa. Milloin alamme elää itseämme varten? Milloin on meidän vuoro? Niin kauan kuin hän elää, emme pääse mökkiä kauemmas! sanoi tyttäreni ja lensi lomalle ilman miestään.
Samantien anoppi alkoi kääntää poikaansa vaimoaan vastaan. “On hänellä varmaan rakastaja siellä, kun meni yksin.” Hän ärsytti poikaansa niin paljon, että tämä suostui avioeroon.
Ehkä se onkin parempi näin. Olisi ollut pahempaa, jos heillä olisi lapsia. Tyttäreni olisi joutunut kuuntelemaan loputtomiin, minkälaisia vauvanvaatteita pitää ostaa. Tyttäreni ei halunnut tanssia anopin pillin mukaan.
Tyttäreni on katkera että hän menetti niin paljon aikaa. Mutta hän ei aio kestää enää, eikä elää muiden tahdon mukaan. Hän on varma, että tapaa vielä uuden miehen ja jättää exänsä asumaan äitinsä luo!
