Tapasin hiljattain ystäväni, jolla on suomalainen nimi, jonka enkelten kielellä laittaisin tähän: Pihla. Hän kertoi minulle elämäntarinansa, joka sai minut pohtimaan omaa suhtautumistani elämään. Pihlan valoisa asenne sekä vilpittömyys herättivät minussa syvän luottamuksen hänen seurassaan tuntuu, että voi olla täysin oma itsensä.
Pihlan elämä on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä. Hän on neljän lapsen äiti: vanhin on 22-vuotias, sitten on 15-vuotiaat kaksoset ja nuorimmainen on viisivuotias. Jokainen lapsista on eri isän kanssa, ja Pihlalla on ollut kolme avioliittoa. Ensimmäinen liitto hajosi miehen alkoholismin vuoksi; tämä ei missään vaiheessa halunnut tunnustaa ongelmaansa saati hakeutua hoitoon. Toinen aviomies puolestaan elätti itseään ja äitiään Pihlan tuloilla, ja ero tuli, kun Pihla oli 33-vuotias. Tuohon aikaan hän työskenteli asiakaspalvelussa suuressa suomalaisessa firmassa elämä tuntui repaleiselta ja hallitsemattomalta.
Ajan myötä Pihlan ensimmäinen mies hakeutui hoitoon, ja heidän välinsä paranivat. Hän sai viettää aikaa poikansa kanssa ja tarjosi myös taloudellista tukea. Toinen mies taas katosi jäljettömiin eikä osoittanut mitään kiinnostusta kaksosiin. Pihla tapaili useita miehiä vuosien aikana, mutta mikään suhde ei edennyt vakavaksi.
Hän tapasi nykyisen miehensä somekanavien kautta. Joulun alla Pihla suunnitteli loman meren äärellä, ja sattumalta kyseinen kaupunki vaikkapa Turku oli sen miehen kotipaikka, jonka kanssa hän oli kirjoitellut. He kohtasivat ensimmäistä kertaa ja heidän välilleen syntyi heti lämmin yhteys. Auringonlasku meren rannalla, kepeät yöt, uuden alkua. Koko perhe muutti myöhemmin Turkuun ja kaksoset aloittivat siellä koulun. Suhde kuitenkin katkesi odottamatta mies ei halunnutkaan pysyvää muuttoa tai avioliittoa. Siitä huolimatta Pihla päätti jäädä Turkuun, sillä oli ihastunut paitsi paikkaan, myös uuteen elämänvaiheeseen. Vanhin poika halusi asua isänsä luona, ja Pihla antoi hänen tehdä valintansa.
Jottei elämä kävisi liian yksinäiseksi, Pihla liittyi deittisivustolle. Hän ei etsinyt vakavaa suhdetta, vaan halusi nauttia elämän pienistä hetkistä ihan vain itsensä vuoksi. Eräänä päivänä hän tapasi netissä miehen Anssin, joka oli vuoden häntä nuorempi ja asunut koko ikänsä samassa kaupungissa. Heillä synkkasi heti ja kymmenen kuukauden päästä he menivät naimisiin. Anssilla ei ollut aiemmasta elämänvaiheesta lapsia. Yhdessä he saivat tyttären ja nyt heillä on oma koti maalla, tila, pari suomalaista maatiaskissaa ja vaikkapa kanoja pihalla. Mikä oli erityisen hienoa: heidän tulevaisuuden haaveensa osuivat täydellisesti yksiin ilman että niitä piti juurikaan ääneen sopia. Kaikki vain loksahti kohdalleen.
Pihlan tarinaa kuunnellessa tajusin, ettei koskaan pidä menettää toivoaan. Oman hyvinvoinnin tulee olla etusijalla, ja itsensä arvostus ratkaisee paljon. Avioliittoa tai miestä ei tarvitse jahdata, tärkeää on nähdä elämän kauneus ja olla lannistumatta silloin, kun tulee surua tai pettymyksiä. Lapset eivät ole este aina löytyy joku, joka osaa rakastaa juuri sinua kokonaisena, kaikkine kokemuksinesi. Rakasta itseäsi ja nauti elämästä!
