Kesällä kävin terveyskylpylässä, kokeilemassa paastoa ja kehon puhdistusta. Yhtenä päivänä lähdin ottamaan aurinkoa, ja siinä viereisessä aurinkotuolissa makasi upea nuori nainen, aivan kuin suomalainen huippumalli.
Tutustuimme ja aloitimme juttelun paaston motiiveista.
Minun pitäisi pudottaa 400 grammaa, hän sanoi. Naurahdin tietysti, koska luulin hänen vitsailevan. Mutta ei, tyttö oli tosissaan.
Olen vuoden jo elänyt rasvaisena. Poikaystävä sanoi jättävänsä minut, jos en laihdu… Näetkö? hän nipisti vatsanahkaa sormissaan. On jo istuakin noloa
Olin pitkään järkyttynyt. Nimesin hänet heti mielessäni Helmi 400 grammaa.
Ilmeisesti hänen kumppaninsa logiikalla tällaiset kuin minä voitaisiin kärrätä suoraan kallion reunalta alas, koska täydellisessä suomalaisessa yhteisössä on tilaa vain hoikille, eikä pehmeille pulleroille.
Muutama päivä sitten jouduin isoon porukkaan, ravintolaan juhlistamaan jotain merkkipäivää. Siellä istui yksi huoliteltu nainen, jalat ristiin asetettuna kuin Suomifilmin tähdillä. Sukkahousut kiilsivät, korkkari roikkui nätisti kantapäällä ja hän siemaili vettä viinilasista ihan kuin olisi syntynyt estradille. Mieskatseita oli magneettina ympärillä.
Sitten hänen miehensä saapui paikalle. Hän tuli pöydän ääreen, kätteli kaikki miehet, ja tuhahti vaimolleen purevasti: Peitä reitesi! Törötät siinä
Nainen jähmettyi, alkoi punastella, pyysi tarjoilijalta viltin, vaikka istui melkein takkatulen vieressä, kietoi sen ympärilleen ja vietti loppuillan kuin syksyinen varpainen varpusena.
Sain päähäni lukea elämänkerroista jotain viisautta miten kirjailijat ja runoilijat elivät, ehkä siellä olisi onnen resepti piilossa. Pudotin idean nopeasti, kun tuli vastaan, että harva nero ja hänen teoksensa ollenkaan sopivat arjen kukkaruukkuun.
Erityisesti Tolstoin kohdalla homma tyssäsi. Olen rakastunut Anna Kareninaan kirjana, mutta kirjailijan elämän vaiheita en kestänyt. Miehellä oli outo kuoleman viehätys, hän katseli kaikkea sieluttomalla mielenkiinnolla. Kun hänen vaimonsa Sofi, viidennen lapsen jälkeen, sairastui ja oli heikko, lääkärit sanoivat ettei enää missään nimessä uusia synnytyksiä. Tolstoi tokaisi: No mitä ihmettä minä sillä sitten teen? Silti Sofi synnytti 13 lasta.
Selaan Instagramia. Maailma täynnä viimeisen päälle laitettuja nukentytön näköisiä naisia. Heidän päivä koostuu salista, solariumista, mutanaamioista ja spasta. Ulkonäkö työnä, ja siihen menee paljon aikaa ja euroja. He ovat ammattilaiskaunottaria oikeasti raskasta hommaa. Arvostan kyllä kaikkea työtä, mutta jotenkin kaikki taas unohtuu. Tytöt haluavat olla kauniita, jotta joku rakastaisi. Että pojat huomaisivat ja valitsisivat juuri heidät.
On annettu kauneusstandardit: laiha, kulmat viivalla, huulet pulleana, peppu kuin puolukka ja kaikki juoksevat putkessa perässä. Pojilla taas vaikea valita, kun kaikki ovat samasta muotista.
Kerran oltiin mieheni kanssa puutarhamarkkinoilla. Hän osti mökille jotain hyödyllistä, minä pyörin huvikseen koristeosastolla; lyhtyjä, keinukukkia, leppäkerttuja ja kettuja. Isompien tonttujen kohdalla, ne joilla on kirkkaat lakit kuin kärpäsillä, kaksi miestä valitsi parasta tonttua.
Yksi tunnusteli, pyöritteli, toinen nauroi ja tokaisi: Päätä nyt jo eilen valitsit prostituoituja ihan samanlaisella ilmeellä.
Nauratti suunnattomasti.
Tytöt, kiltti Helmi 400 g, Salli Peitä Reidet, Sofi 13 lasta… Miten ihmeessä olettekin alkaneet inhottaa ja halveksua itseänne?
Miten ihmeessä olet muuttanut puutteiden etsimisen ja moittimisen rakkaudeksi? Kuka sanoi, että onni löytyy vasta kun olet (jonkun muun) mielestä täydellinen?
Minulla on sata todisetta, ettei ulkonäkö liity rakkauteen mitenkään. Eräs ystäväni tapasi miehensä sairaalassa, munuaisosastolla, missä hän ihastui naiseen, joka kulki yöpaita päällä, sairaana, kalpeana ja katetteri pilkotti kuin koru hameen alta.
Katsokaa nyt vaikka Frida Kahloa. Näittekö? Ja ne kulmakarvat? No niin, juuri niin häntä jumaloivat maanosan komeimmat miehet.
Minulta poistettiin monta vuotta sitten viisaudenhammas tosi epäonnisesti; suu revittiin auki, poski turposi, kuume hipoi 40 astetta. Makasin kotona, veri suussa, oloni hirveä, ja mieheni syötti minulle jugurttia, kun mikään muu ei uponnut, voimien vuoksi. Jugurtista tuli vielä maitoviikset. Otan peilin, katson ja kuiskaan: Voi Luoja ja alan vollottaa kauhusta.
Ja mies sanoo yhtäkkiä: Olet kaunein nainen koko maailmassa, kuulitko? Kaunein! Nytkin! Tuutko vaimokseni? Tuutko?
Kun paranin, oli sitten ravintolassa kosinta, sormus, yksi polvi lattiassa, taputukset, ilmapallot ja minä suostun.
Silti rakastan eniten sitä ensimmäistä kosintaa, sitä räkäistä. Koska oikea rakkaus ei ole ulkokuoresta, eikä ulkonäkö ole rakkauden mittari. Epätäydellisyys tekee meistä ihania ja ainutlaatuisia niistä meitä rakastetaan.
Kaiken lisäksi täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Tarkemmin ajateltuna, jokaisella on oma versionsa siitä.
Päätin tässä hiljattain laitattaa oikomiskalvot, koska hampaani ovat aika solmussa.
Mieheni sanoi: Rakastan hymyäsi enkä ymmärrä miksi kiusaat itseäsi kalvoilla. Tee jos itse aidosti haluat. Jos multa kysyt, pidä näin.
Kun esikoisen jälkeen painoin 118 kiloa, mieheni vain kehui minua ja pilasi kaiken motivaation laihduttaa. Lopulta laihduin vasta, kun itse tahdoin.
Katsottiin vanhoja valokuvia minusta, sohvalla ähkyvä pullero vauvan kanssa. Kysyin mieheltä:
Mikset käskinyt laihduttaa, olinhan ihan lihava…
Olet herkullinen pullapala, laihduta jos itse haluat. Minulle kelpaat näin.
Pari kesää sitten tuli ihan kunnon psoriasis-reaktio, täplät paloi ympäri kroppaa. Lähdettiin silti lomalle, mutta en halunnut riisua rannalla. Mies katsoi minua hämillään:
No mikäs nyt? Ja huomasin, ettei hän oikeasti edes tajunnut, missä vika on. Hän näki vain minut, ei psoria.
En tässä nyt ylistä miestäni vaan parisuhdetta. Jos mies vaatii sinua täyttämään hänen kauneusihanteensa ei se ole rakkautta, vaan valtaa.
Sinä et ole mikään epäonnistunut omena, jonka vikoja joku tarkistelee hän ei edes halua omenaa, hän haluaa valtaa.
Voit kyllä lähteä jonkun perässä pelosta menettää, mutta mieti nyt: mitä pelkäät menettäväsi? Ukon, joka pitää sinua tonttuna punaisessa lakissa?
Jokainen mies haluaa saada valtaa, mutta hänen arvovalta pitäisi rakentua ihailuun ja kunnioitukseen, ei pelkoon.
Alistuminen ei saa olla automaattista valitse se, koska hän on joku, jonka mukana haluaisit lähteä vaikka Utsjoelta Hankoon, käsi kädessä. Sinun vastuusi on valita se, jonka mukana haluat kulkea. Oikeus johtaa sinua pitää ansaita.
