Olen 31-vuotias ja kasvatan kahta tytärtä, 3- ja 1-vuotiasta. En käy töissä, vaan olen kotona lasten kanssa tämä on ollut täysin oma päätökseni! Kun sain esikoiseni, oletin ehkä vähän sinisilmäisesti että mummot auttavat ainakin alkuun. Kuten myöhemmin huomasin, he olivat enemmänkin este kuin apu, ja minun oli pärjättävä yksin.
Haluan avautua tästä asiasta. Synnytyksen jälkeen ja varsinkin kotiuduttuani sairaalasta tunsin oloni täysin neuvottomaksi en tiennyt mistä edes aloittaisin vauvan kanssa. Usein asiat, jotka nyt tuntuvat itsestäänselviltä kahden lapsen jälkeen, olivat silloin aivan outoja ja ahdistavia.
Luulin kai, että vanhempi sukupolvi tietää varmasti kuinka pestä, syöttää, leikata kynnet ja hoitaa lasta. Mutta kävi nopeasti ilmi, että mummojen näkemykset erosivat jopa siitä, miten vauva pestään!
Opin kuitenkin nopeasti vaihtamaan vaipat ja hoitamaan monta muuta asiaa. Tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta äitiäni ja anoppiani kohtaan, mutta näiltä ajoilta mieleeni jää väkisinkin huvittavia juttuja:
Mummo 1 (anoppi):
– Veden päälle pitää lausua rukous ja antaa lapsen juoda vain sellaista vettä.
– (Puoli vuotta myöhemmin ostin Brita-suodatinkannun.)
– Osta harmaata saippuaa sillä pitää pestä lapsi. Sitä voi laittaa myös ihottumiin.
– Kasvatat lapset ihan väärin siksi ne sairastavat niin paljon.
– Jos lapsi ei lopeta huutamista, vie se parantajalle se auttaa.
Mummo 2 (oma äitini):
– Huutaminen ei haittaa, se menee ohi kyllä.
– Kuumeeseen vaan Panadolia, kyllä se laskee.
– Ostat lapsille ihan liikaa leluja, pitäisit säästäväisyyttä arvossa.
– Tulen lauantaina klo 13 katsomaan lapsia, mutta leffaan pitää ehtiä jo klo 16, näin joka viikonloppu…
– Sokeria ja suolaa voi antaa jo puolen vuoden iässä, jos vauva vaan haluaa maistaa.
Rakastan äitiäni, mutta nykyään pohdin paljon hänen kasvatusvalintojaan!
Miten meidät syötettiin ja hoidettiin tai jätettiin hoitamatta. Meidät vietiin usein mummolaan, ja muistan, että siellä söimme aina vain makaroonia, kun taas kotona ruoka oli jatkuvasti rasvaista mössöä. Lapsena yskäni jätettiin useamman kerran hoitamatta, kunnes sain hinkuyskän. Nyt olen alkanut ymmärtää, mistä haimatulehdusongelmani juontavat juurensa ja miksi maksani on joutunut koville.
Yhteenvetona: viihdyn hyvin mummojen kanssa sekä arvostan heitä paljon, mutta en pysty luottamaan lapsiani heille useammaksi päiväksi. Valvonnan alla kyllä. En ole vainoharhainen, mutta minua pelottaa…
