Kaikki on nyt ohi, Sini! Kaikki meidän välillä on lopullisesti päättynyt. Haluan oikean perheen, haluan lapsia. Sinä et voi sitä minulle antaa. Olen odottanut ja yrittänyt jaksaa jo viisi vuotta. Tarvitsen pojan. Olen jo hakenut avioeroa! Sinulla on kolme päivää aikaa pakata tavarasi. Kun olet lähdössä, soita minulle. Minä asun nyt toistaiseksi äidilläni. Minun täytyy valmistella asuntoa tulevaa lastani ja hänen äitiään varten. Niin! Älä ihmettele, tuleva vaimoni odottaa jo lasta! Kolme päivää, siinä kaikki!
Sini ei sanonut mitään. Mitäpä hän olisi voinut vastata?
Lasten saaminen ei onnistunut. Mikko oli kyllä odottanut pitkään, viisi vuotta. Kolme epäonnistunutta yritystä niiden vuosien aikana.
Sini oli kiertänyt monia lääkäreitä, ja kaikki sanoivat, että hän oli täysin terve. Miksi mitään ei vain koskaan tapahtunut?
Sini oli elänyt aina siivosti, terveellisesti.
Tällä kertaa hän sai työpaikalla huonon olon, ambulanssi haettiin heti, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti…
…Ovi paukahti kiinni Mikon jäljiltä ja Sini lysähti voimattomana sohvalle.
Ei ollut tahtoa, ei voimia pakata. Eikä varsinaisesti mitään paikkaa, mihin mennä.
Opiskeluaikoina ja ennen naimisiin menoa Sini asui tätinsä luona. Tättiä ei enää ollut, ja serkku oli myynyt asunnon aikoja sitten. Palata mummolan mökkiin maalle? Etsiä vuokra-asunto kaupungista? Entä työ, mitä sille tekisi?
Kysymyksiä oli paljon, ja ratkaisut pitäisi löytää nopeasti…
…Aamulla aikaisin ovi aukesi, ja anoppi astui asuntoon.
Etkö nuku? Hyvä niin. Tulinkin tarkistamaan, ettet vaan vie mitään ylimääräistä.
Minun tuskin tarvitsee laskea poikanne vanhoja kalsareita. Aletaanko listata minun kamppeeni?
Kuulehan, kuinka röyhkeäksi olet muuttunut! Olipas ennen niin kiltti ja hiljainen. Käänsit kyllä takkisi nopeasti. Sanoin jo Mikolle ensimmäisen kerran jälkeen, että et sinä kykene lapsia synnyttämään.
Tulitteko vain sanomaan tuon? Istukaa sitten hiljaa ja vahtikaa.
Mitä sinä pakkaat tuon astiaston?
Se on minun, jäi tädiltä muistoksi.
No sepä olikin kodin ainoa silmänilo!
Sillä ei ole enää väliä. Saittehan te kuitenkin lapsenlapsen.
Pakkaa vain omasi!
Kannettava tietokone on minun! Kahvinkeitin ja mikroaaltouuni myös, ne sain lahjaksi työkavereilta. Autoni ostin ennen avioliittoa. Poikannekin omistaa oman auton.
Sinulla näyttäisi olevan kaikkea muuta, paitsi kykyä tehdä lapsia!
Ei taida enää olla teidän huolenne. Olen terve, ehkä tämä oli Jumalan tahto.
Et näytä surevan tarpeeksi! Teitkö tämän tahallasi?
Nyt kyllä puhut hölynpölyä. On vaikea edes ajatella tätä kaikkea.
Sini vilkaisi asuntoa. Kaikki hänen tavaransa oli jo kasassa. Harja, meikit, tohvelit…
Jotain tuntui silti unohtuneen. Anoppi häiritsi keskittymistä.
Sitten Sini muisti vanha keraaminen kissapatsas puuttui. Siinä oli pieni salaisuus, josta kukaan ei tiennyt, ei edes mies. Patsaan sisällä oli korvakorut ja sormus. Niillä ei ollut suurta arvoa, mutta mummolta perittynä ne olivat tärkeitä. Mikko piti niitä aina roskana. Olisiko heittänyt pois? Kaikki, minkä Mikko katsoi turhaksi, päätyi parvekkeelle. Sini avasi oven…
Mitä nyt siellä ravaat? Tavarat kokoon ja ovesta ulos! anoppi kailotti. Joko jätät hyvästit asunnolle? Niin kannattaa tehdä, tällaista et saa enää takaisin.
Kissa löytyi, korut tallella. Nyt voi vihdoin lähteä.
Tässä avaimet. Hyvästi. Toivottavasti emme enää tapaa.
Sini ajoi työpaikalleen. Oli yhä sairaslomalla, mutta pyysi vaihtoa vuosilomaksi.
Kaikki myötäelämme kanssasi, mutta miten selviämme ilman sinua? Kolme viikkoa riittänee? Pysy kuitenkin aina puhelimella, ilman neuvojasi puolet projekteista pysähtyisi.
Kyllä, pystyn irrottautumaan. Kiitos teille.
Tarvitsetko apua?
En, kiitos.
Pidän huolen lisäbonuksista ja lomarahasta.
Se tulee kyllä tarpeeseen, kiitos.
Sini ei edes etsinyt asuntoa kaupungista, ajoi suoraan maalle. Kukaan ei siellä odottanut, mummo kuoli kolme vuotta sitten, eikä äitiä hän koskaan ollut nähnytkään. Äiti menehtyi synnytyksessä.
Ja nyt Sini ei kykene itse synnyttämään…
Pari tuntia tiellä ja perillä ollaan. Omenapuu, tulppaanit.
Viime syksynä Sini ja Mikko istuivat vielä tässä grillaten, viettivät aikaa.
Sini ajoi pihaan, avain autotalliin oli tuvassa.
Hän avasi oven ja astui sisään. Hiljaisuus. Pöydällä likaisia kuppeja ja lautasia. Miksi ei viimeksi ehtinyt siivota?
Ei, kyllä hän oli siivonnut! Mutta selvästi täällä oli käynyt joku.
Kaksi kahvikuppia, lautaset, tyhjät mehutetrat, pulloja Mikon suosikkikuohuviiniä. Ei ollut syksyltä peräisin.
Oliko Mikko käynyt talolla jonkun kanssa?
Ei sitä enää väliä ole…
Vain Sini:llä oli avain tähän taloon. Ehkä Mikko oli teettänyt kopion. Lukot olisi vaihdettava.
Uusi elämä, siivous, sitten kuuma kylpy.
Sini päätti huuhtoa pois kaiken, menneisyyden ja surunsa.
Kun Sini oli nousemassa kylvystä, ikkunaan koputettiin.
Kuka siellä?!
Onko teillä kaikki kunnossa?!
Kyllä… Sini yllättyi.
Hän astui ulos, oven vieressä seisoi vieras mies.
Anteeksi, en tarkoittanut pelästyttää. Olen naapurinne, olen katsellut päivän touhujanne.
Huomasin että savua tuli piipusta, mutta teitä ei näkynyt ajattelin että kaikki kunnossa?
Kiitos, kaikki hyvin.
Oletteko Mikon sukua? Hän oli täällä hiljattain uuden vaimonsa kanssa… Oletteko hänen siskonsa?
En, vaan entinen vaimo. Ero vireillä, vielä hetken.
Talo on siis teidän?
Kyllä, minun.
Olen siinä tapauksessa väliaikainen naapurinne, elämäntilanteen vuoksi väliaikaisesti täällä. Ero tulossa minullekin, huomenna asia ohi. Anteeksi, jos kaikki on kunnossa, lähden tästä. Jos tarvitsette apua, tässä olen. Olen Ilkka.
Sini. Voitteko muuten vaihtaa oven lukon?
Ilman muuta. Sanot vain milloin, niin hoidan.
Mahdollisimman pian. Huomenna ostan lukon.
Annan olla, käyn kaupungissa muutenkin, voin tuoda sopivan ettei tule väärää.
Kiitos.
Pari viikkoa kului, viimeinen lomaviikko alkoi ja paluu kaupunkiin lähestyi. Sini oli alkanut sopeutua, kaupunkikoti ei houkutellut. Mikko ei soittanut eikä kirjoittanut, ainoastaan paperit saapuivat avioeropäivästä. Se helpotti. Näkemiseen ei ollut tarvetta.
Lauantaiaamu. Sini oli tottunut heräämään aikaisin ja tänään Ilkka pyysi häntä kävelylle järvelle.
Sini ei ollut ajatellutkaan uusia ihmissuhteita, mutta kävely oli vain kävely. Heillä oli mukavaa, ja lounasaikaan palasivat takaisin.
Pihan laidassa seisoi Mikon auto. Ilmeisesti hän oli juuri tullut. Ovi aukesi, Mikko nousi ulos ja auttoi raskaana olevan naisen ulos autosta.
Sini ja Ilkka lähestyivät porttia. Mikko yritti avata ovea, mutta uusi lukko esteli.
Mitäs tämä nyt on?
Ja mitäs muka täällä yritetään? Miksi yritetään sisään vieraan taloon?
Mikko pysähtyi ja yllättyi.
Tämä on meidän talo! ilmoitti raskaana oleva nainen.
Onko vai? Niinkö Mikko sanoi? Tämä on minun taloni. Pyydän poistumaan alueelta.
Mikko, mitä tämä tarkoittaa?! Kuka tuo on?! Exäsi?! Heitä ulos! kiljui raskaana oleva uusi nainen.
Sini ja Ilkka naurahtivat. Mikko nosti naisen hiljaa autoon, ja he lähtivät pois.
Onpa heillä lysti elämä edessä.
Nyt Mikko ainakin saa lapsen. Minä en pystynyt siihen. Kolme kertaa epäonnistuin. Anteeksi.
Me erosimme siksi, että minun vaimoni ei halunnut lasta…
Neljä vuotta ehti kulua erosta. Sini kohtasi entisen anoppinsa sattumalta marketissa.
Sini! En tunnistanut heti. Vatsasi näyttää pyöreältä, oletko raskaana?
Olen, Sini hymyili vatsaa silitellen.
Mikon elämä on mennyt huonommin. Lapsenlapsi syntyi heikkona, jotain oli vikaa Mikon suvussa. Hänen vaimonsa lähti, jätti lapsen meille. Sinä olet yksin, aiotko pitää lapsen yksin?
En, en ole yksin. Minulla on perhe. Nyt pitää mennä, minua odotetaan.
Niinkö? Anteeksi kaikesta…
Kaikkea hyvää teille.
Anoppi jäi katsomaan, kun Sini käveli pois. Vierellä kulki Ilkka, toinen käsi tukien, toisella pienestä tytöstä kiinni pitäen tyttönen oli kuin äitinsä ilmetty kuva…
Tykkää ja kommentoi, mitä mieltä olet tästä?
