Olin ollut avioliitossa mieheni kanssa yli viisitoista vuotta. Me aloitimme yhteisen taipaleemme nuorina. Häiden jälkeen asuimme appeni luona ja kuljimme yhdessä työmatkat metsätehtaalle. Saimme vihdoin oman huoneen työpaikan asuntolasta ja muutimme pois appeni luota. Kaikki oli hetken hyvin, kun ymmärsin että mieheni tarvitsi tutkinnon voidakseen edetä urallaan. Minä määräsin hänet opiskelemaan ja käytännössä suoritin hänen opintonsa puolestaan: kirjoitin kaikki raportit, esseet ja kurssityöt. Kun hän valmistui ja toi todistuksensa tehdasjohtajalle, hänet ylennettiin saman tien. Olin ylpeä miehestäni. Oman urani kanssa ei ollut yhtä hyvä tuuri. Vaikka olin itsekin yliopistosta valmistunut, olin lähes aina äitiyslomalla. Kun poikani kasvoi, tulin raskaaksi tyttärestäni. Kun pääsin taas töihin, lasten heikko terveys pakotti minut jatkuvasti sairauslomalle.
En silti ollut surullinen. Olin epäonninen uralla, mutta onnellinen perheessä. Mieheni teki pitkiä päiviä ja jäi usein ylitöihin. Muutaman kuukauden kuluessa saimme ostettua ison asunnon Helsingin Meilahdesta. Lapset riemuitsivat omista huoneistaan, mutta mieheni näin yhä harvemmin. Yhtenä iltana tapasin entisen työkaverin, joka kertoi surullisin silmin, että hänen miehensä pettää hänen kanssaan yhden alaisensa kanssa. “Ei tunnu olevan mitään häpyä, välillä tapahtuu kirkkain päivin, hän lukittautuu toimistoonsa, antaa lahjoja julkisesti, jopa halasikin kerran. Sinun pitäisi jättää, häpeämättömästi”, hän sanoi. Hetken päästä päätin mennä mieheni työpaikalle ja puhua hänen rakastajalleen, pyytää häntä jättämään mieheni rauhaan hänellä on perhe ja lapset. Tyttö nöyryytti minut kaikkien edessä, nauroi päin kasvoja. “Miehesi pettää sinua huikean kauniin naisen kanssa, ja sinä vaan itket. Parempi että laitat itsesi kuntoon,” hän ivasi.
Mies astui ulos toimistosta, näki minut ja suuttui. “Mitä sinä täällä teet? Kaikki selvisi nyt, eikö vain? Se on parempi niin, olen kyllästynyt kahteen elämään. Haen avioeroa heti huomenna.” Hän palkkasi parhaat lakimiehet ja vei kaiken minulta. Sitten hän, kylmästi, heitti minut ja lapset kadulle. Ei välittänyt missä asuimme tai millä elimme. Exäni uppoutui uuteen rakkauden liekkiinsä. Onneksi vanhempani auttoivat sain ostettua pienet kaksiot Vantaan Tikkurilasta. Löysin työpaikan ja elämä alkoi hiljalleen järjestyä. Vuosi meni, kun ex-mieheni soitti ja vaati apua. Hän ei pahoitellut pettämistään hän oli aina ollut ylimielinen, ja nyt sai ansionsa mukaan. Sain tietää, että hänet oli erotettu tehtaalta ja uusi vaimo oli jättänyt “tappion kärsijän”. Sitten hän joutui auto-onnettomuuteen ja makasi sairaalassa.
Kieltäydyin auttamasta häntä. Hän jätti minut ja lapset, vei kaiken eikä koskaan soittanut. Hän ei välittänyt, ja nyt oli minun vuoroni.
