Olen elänyt aviomieheni kanssa yli viisitoista vuotta. Yhdessä aloitimme yhteisen taipaleemme. Häiden jälkeen asuimme hänen äitinsä luona ja kävimme molemmat töissä tehtaalla. Meille järjestettiin huone työpaikan asuntolasta, joten muutimme pois anopin luota. Elämä tuntui soljuvan mukavasti, ja aloin miettiä, että mieheni tarvitsisi tutkinnon, jotta voisi edetä urallaan. Painostin häntä opiskelemaan, ja käytännössä opiskelin itse hänen puolestaan: kirjoitin kaikki raportit, esseet ja lopputyöt. Kun hän sitten valmistui, vei todistuksen työpaikalle ja sai nopeasti ylennyksen. Olin aidosti iloinen hänen puolestaan. Omalla urallani en kuitenkaan menestynyt. Vaikka olin itsekin valmistunut yliopistosta, olin lähes koko ajan poissa äitiyslomien vuoksi. Kun poikani oli kasvanut hieman, tulin raskaaksi tyttärestäni. Myöhemmin toki palasin töihin, mutta lasten huonon vastustuskyvyn takia jouduin usein olemaan sairauslomalla.
Silti en ollut pettynyt. Minulla ei ollut onnea uralla, mutta perheessä sitäkin enemmän. Mieheni teki paljon töitä ja viihtyi usein myöhään töissä. Parin kuukauden päästä ostimme suuren asunnon. Lapset riemuitsivat, kun he saivat omat huoneet. Huomasin näkeväni miestäni yhä harvemmin. Silloin tapasin vanhan työtoverini. Hän kertoi, että hänen miehensä petti häntä työpaikalla oman alaisensa kanssa. “Eivät he häpeile ollenkaan. Välillä tapaa käyttää työhuonettaan omiin tarkoituksiin keskellä päivää. Antaa lahjoja julkisesti, ja kerran jopa halasi häntä kaikkien edessä. Sinäkin voisit jättää tällaisen miehen. Häpeällistä.” Päätin käydä mieheni työpaikalla ja puhua hänen uuden naisystävänsä kanssa. Pyysin häntä jättämään mieheni rauhaan, sillä meillä oli perhe ja lapset. Tyttö nöyryytti minua kaikkien edessä, naurahti pilkallisesti. Hänen miehensä pettää häntä kauniin naisen kanssa, ja hän vain itkee. Sain kuulla, että minun pitäisi ryhdistäytyä.
Hetken päästä mies astui työhuoneestaan, näki minut ja hermostui. “Miksi olet täällä? Oletko saanut kaiken selville? Parempi näin, olen kyllästynyt elämään kaksoiselämää. Haen avioeroa huomenna.” Hän palkkasi parhaat lakimiehet ja vei kaiken omaisuuden. Lopulta hän heitti minut ja lapset ulos kodistamme. Hän ei välittänyt, missä asuimme tai millä elimme. Exäni oli täysin uppoutunut uuteen suhteeseensa. Onneksi omat vanhempani auttoivat. Sain hankittua pienen asunnon. Löysin uuden työn ja elämä alkoi vähitellen asettua uomiinsa. Vuoden kuluttua entinen mieheni soitti ja vaati apua. Hän ei pyytänyt anteeksi pettämistään edelleen arrogantti mies, joka sai mitä ansaitsi. Kävi ilmi, että hänet oli erotettu työstään ja uusi vaimonsa oli jättänyt hänet. Lisäksi hän joutui onnettomuuteen ja makasi nyt sairaalassa. Kieltäydyin auttamasta häntä. Hän jätti minut ja lapset, vei kaiken eikä koskaan ollut kiinnostunut kohtalostamme. Nyt oli minun vuoroni en huoli hänen asioistaan enää.
